In the clutches of depression

Ne pienet negatiiviset jutut taas kasaantui ja tuli pieni romahdus. Pitkäaikainen väsymys, nälkä, painonnoususta tullut ahdistus, kyseisessä tilanteessa tullut ahdistus ja BOOM. Ahdistuskohtaus. Tilanne oli siis tanssikurssi/-tunti. Bugg oli tunnin aihe ja käytiin vasta ihan perusaskelta, mutta en ymmärtänyt sitä. En ymmärtänyt miten siinä saattoi liikkua sivulle päin.. Ja sitten kun se lauma naisia siirtyi koko ajan mua kohden enkä mä liikkunut mihinkään niin.... Enkä mä ees oikeesti olis halunnu mennä tänää sinne.. Ens kerralla pitää kyl kuunnella sitä tunnetta. Jos ei halua, niin ei kannata mennä, koska siitä ei seuraa (99% kerroista) hyvää. Joululomasta lähtien oon ollut lähes joka päivä väsynyt. En tiedä mikä siinä on. Viime yönä sain nukuttua vähän yli 8 tuntia joten oletus olisi, etten olisi väsynyt. Mutta silti olin. Eilen ensimmäistä kertaa näin vaa'assa numeron 56. 55 oli mun vielä hyväksyttävä raja. En pitänyt siitä, mutta hyväksyin sen vielä. 56 on liikaa. Päätin, e...

Kuten jo otsikko kertoo. En ollut väärässä. Missä asiassa? No siinä että pelkäsin. Luulin et tää jätkä tykkäs musta enemmän ku ystävänä mut kävi ilmi et se tykkää musta vain ystävänä ja se luuli et mä tykkäsin siitä vain ystävänä. Epäselvyyksiä mistä ei selkeästi puhuttu kun kumpikin pelkäsi sitä tilannetta kun se joudutaan kohtaamaan. Tai jotain sinnepäin. Itkin kyl ku kävi ilmi koska mä ajattelin et olisin löytäny hyvän ihmisen kenen kanssa olla. Siiis tää jätkä on täydellinen siinä mielessä mitä kaipaan ihmisessä. Ei tietenkään oikeasti  täydellinen mut siis se otti huomioon jos mul oli huono olo ja sillee et siinä mielessä täydellinen. Tietenkin nyt on olo etten kelpaa kenellekään. En jaksa sen enempää asiasta selittää ku vähä mietitytti koko jutusta mitää täällä mainita. Haluun kuitenki olla tän jätkän ystävä jos se mulle sallitaan. Otan sen mitä saan. Läheisyyden ja sen ettei  tarvitse olla yksin. Ehkä joskus löydän jonkun ihmisen jonka kanssa olla mutta... niin... Al...

Taas on tää blogi unohtunut. Hups. Noh.. Mitäs täs on käyny tällä välillä. Kerran tai kaks oon unohtnut brintellixin ottaa aamulla ja sit seuraava päivä on ollut hieman erikoinen. En osaa kuitenkaan sormella osoittaa miksi se on erikoinen. Vähän sellanen "out of it" olo. Ostin uuden puhelimen. Myin mun iPhone 5s'n ja ostin LG G4 Stylus puhelimen. Tapasin tammikuussa yhden pojan. Oon viettänyt hänen kanssa aikaa ja on ollut mukavaa. Vaik on ollu tosi mukavaa ja ihanaa on myös ollu vaikeita oloja ja pelkään koko ajan et säikytän sen pois. Pelottaa olla onnellinen koska tiedän kuinka nopeasti se voi loppua. Pääsin myös kouluun. 27.1. tuli puhelu Stadin ammattiopiston opolta, koska olin hakenut prosessiteollisuuden koulutukseen syksyn 2015 yhteishaun lisähaussa. Menin sinne perjantaina 29.1. juttelemaan ja katsomaan paikkoja. 1.2. aloitin siellä sitten. Vähän rankkaa oli aluksi kun unirytmi kääntyi päälaelleen. Koulumatkasta tuli tällainen kasin aamussa: H...

Viime maanantaista lähtien mua on pelottanut enemmän asiat ku yleensä. Kodin naksumiset pelottaa todella paljon enkä edes tiedä mitä pelkään. Monta yötä oon käynynt nukkumaan paniikissa. Onneksi kaveri on tullut yöksi välillä niin silloin en ole pelännyt niin paljoa. En kuitenkaan joka yö ole uskaltanut häntä pyytää yöksi, vaikka en oikeasti uskaltaisi nukkua yksin.. Kaikki tää tuntuu niin säälittävältä. 21-vuotias eikä uskalla nukkua yksin ja pelkää ilman syytä. Viime yö oli kuitenkin pahin. Mulla on ollut pitkään se etten voi mennä 23.30-00.00 välisenä aikana kotiin ellen ole siellä jo valmiiksi. Joten eilen kun vein iskän kotiin baarista lähdin ajelulle, mutta kun olin tulossa kotiin päin aloin pelätä. En uskaltanut edes mennä kotiin yksin. Menin sitten takaisin sinne baariin kun tämä kaveri oli luvannut tulla töittensä jälkeen yöksi. Yritin olla itkemättä kun menin sinne mutta en täysin onnistunut. Jäin sinne odottamaan että sen kaverin työvuoro loppuu. Lopulta se kaveri sitten p...

Ulkopuolinen olo on kauhee. Sillee et on porukassa, mutta on olo ettei kuuluis siihe, et olis ulkopuolinen. Se on tosi inhottava. Pahemmaks sen kyl tekee et se tunne tulee kun on oman perheen seurassa. Jos oon vaan äidin tai iskän seuras, et ollaa kaksin, nii sit ei oo ongelmaa mut jos vaik oon äidillä ja siel on äiti ja sen mies nii sit vähä alkaa olla ulkopuolinen olo. Mut jos ollaa vaik äidil syömäs ja siel on minä, veli, veljen tyttöystävä, iskä, äiti ja äidin miesystävä nii sit alkaa jo olla. Niinku en kuuluis sinne, etten sais puhua tai et mun ei haluttais puhuvan. Tää olo on nyt pahentunu viikon aikana. Pahin kuitenkin tällainen tilanne oli vuosi sitten mun "synttäreillä". Mun synttäreitähän ei pidetty ku äiti mokas niitten juhlien kanssa. Mun täti, serkku ja mun äidin äiti tuli kuitenki käymää pari päivää ennen (max viikko ennen) mun oikeita synttäreitä. Ne oli jo äidin luona kun tulin sinne. Tulin just OmenArt'sta sillo, eli olin saanu tatuoinnin (kolme oikeestaa...

Vein äidin ja sen miesystävän eilen yöllä lentokentälle ku ne lähti Barcelonaan. Lähdettii ennen aamu kolmee ajamaan. Kotona olin vasta viiden aikaan. Nukkumaan kävin puoli kuusi. Nukuin about neljä ja puoli tuntia. En siis nukkunut mitää päiväunia ennen ku lähdettii. Ja nyt en uskalla mennä nukkumaan kun tää talo naksuu / kuuluu outoja ääniä (mitkä varmaa kuuluu talon perus ääniin, naksunat jne). Tiiän et luultavasti ne on normii äänii mut ne vaa pelottaa niin hirveesti. Nyt on sellanen pieni paniikki kohtaus. En uskalla nukkua. Mua väsyttää ihan helvetisti mutten uskalla mennä nukkumaan. Ainakaan yksin. Kysyin kaverilta (jonka kanssa olin siel Kööpenhaminas) et onko sillä töitä huomenna. Kysyn sitä siltä varmaa vähän liian usein. Se vastas et "Ei.". Eli voisin ihan hyvin pyytää sitä tänne yöks. Se on ollu tääl yötä 12 kertaa Kööpenhaminasta tulon jälkeen. Mutta en uskalla sille laittaa viestiä ja kysyä. Jos se vaik sanois ettei voi tulla tms. En yhtää tiiä mitä pitäis tehdä...

Joo meni taas päivät nollaan.. About kaikki vituttaa. Varsinkin se kun kaverin kanssa jutellaa kasvokkain nii hyvin tai siis niin kuin kaverit juttelee mut sit facebookin chatis tai tekstaril en uskalla laittaa mitää viestii. Nykyään se tyyppi on mun ainoo irl kaveri. Tai siis T 'n kanssa juttelen kyl chatis mut en oo nähny sitä pitkään aikaan. Tän tyypin kans me oltii vuos sitte samanlailla kavereita ku nyt mut sit menin sanoo vissii jotai tyhmää ja jotenki ei vissii enää oltu ns kavereita vaan enemmänkin tuttuja. En tiiä. Hämmentävää kuitenki. En tykkää olla yksin. Jos en ajattele sitä ja vaik pelaan tai katon leffaa nii sit ei oo ongelmaa mut sit ku alan ajattelee et kuinka yksinäinen oon nii sit alan itkee ja tulee tosi paska olo. Sitä en oo kuitenkaa surru et oon sinkku. Se on aivan sama. Mut kun katottii tän kaverin kans bridget jones se eka leffa nii alkoi vähän itkettää niis pussaus kohdissa ku tuli olo et  tuun aina olemaan yksin niinku kaikella tavalla ei pelkästään ilma...

Maanantaina jouduin varaamaan ajan hammaslääkäriin. Sain heti seuraavaksi päiväksi päivystys ajan. Kerroin et hammaas tai kaks heiluu. Kävin sit siel. Se oli kamalaa. Jännitti jo valmiiks ja se haju siellä vaa pahensi sitä. Sit kun se tökki niillä metalli tikuilla nii jo vihlo. Otettii rötgen kuva ja sit se hammaslääkäri kerto et siel on pahimman laatuinen reikä. Menee ihan hampaan ytimeen asti. Siinä kohtaa alkoi itkeminen. Sellasta pientä äänetöntä mutta kyyneleitä tuli. Puudutusaineen laitto ei sattunu niinkään paljoo. Enemmän sattu se kun varvas puudutettiin. Sit se alkoi poraamaan, itku paheni. Kynnet painu käsivarteen niin kovaa et vieläki näkyy jäljet. Se oli kauheeta. Se viel lisäs kahteen kohtaan sitä puudutus ainetta. Silti sattu, vaikka vähemmän. Ei siinä menny puolta tuntia enempää. Uuden vuoden jälkeen pitäisi varata jatkohoito aika. En todellakaan varaa tonne. Haluun yksityiselle nukutukseen. Mut se tuskin on mahdollista, joten kyllä sellanen hammaslääkäri pelkääjiin eri...

En oo hetkeen taas kirjoittanu tänne. Tuntuu et aloitan joka tekstin nykyää tollee. Edellinen oli 500. teksti. En ees älynnyt. Mut joo. Vaikka en oo paljoo  tänne kirjoittanu nii oon koittanu johonkin (momento) vähän kirjoittaa ajatuksia. Siirrän ne nyt tänne. 19. 11.2014 klo 21:40 Selkä on ihan helvetin kipee. Panacod autto onneks. Äiti ei ees suuttunu ku kerroin et olin vieny sen panacodeja. Valehtelin äidille ja iskälle et olisin menny toiselle tunnille vaik menin vaa ajelulle. Eli olin tona päivänä saanu uuden koneen ja hain sen postista (6kg) ja olin nostellu pelituolia (ainakin 5kg). Tottakai asento oli huono selälle eli selkähän siitä tulee kipeeks. Se oli niin kipee et itkin välil ku liikuin ku sattu niin paljon. Sanoin kuitenki äidille ja iskälle et menin toiselle tunnille (iltalukio kaksi oppituntia illassa 17.30-20.00). 22.11.2014 klo 01:18 Pelasin just Bioshock Infinite pelin läpi. Jäin tuijottaa suu auki telkkaa kun tekstit alkoi.  30.11.2014 klo 1:35 I...

Mulla on nyt se dkt ryhmän tapaaminen. Alussa aina kerrataan edellisen kerran juttuja ja kysellään miten niitä harjoitteli. Aiemmin on saanu puheenvuoron vaikka ei olis harjoitellut niitä edellisen kerran jälkeen. Eli olisi ollut nolla rastia. Nyt mulla oli nolla, enkä saanut sanoa mitään vaikka muut aiemmin on saanu vaik olis ollu nolla. Muutenki oli tosi ahdistava olo ollu aamulla. Meni taas nollaan päivät. Neljä päivää olinkin ollut ilman. Ja sit ahdisti toi tapaaminen muutenki. Tauon aikana se ahdistus vaan kasvoi ja lopulta lähdin vessaan itkemään. Se oli 14.15. Nyt kello on 15. En oo vieläkään pystynyt menemään takaisin. Ahdistaa liikaa. Pääsin kuitenkin liikkumaan vessasta pois, tulin tähän aulaan istumaan. Yksi niistä vetäjistä tuli pyytää mua takas sinne koska siellä pitäis istua vaikka olis kuinka paska olo. Ainakin niin ymmärsin sen mitä se sano. Jos se oikeesti on niin, niin en pysty käydä tässä ryhmässä.  Meinasin lähteä kotiin suoraa kun alkoi ahdistaa kun vessa ...

Pääsin osastolta viikonlopuksi kotiin lomalle. Menen sunnuntaina takaisin. En tiiä onko mennyt hyvin. Mulla aloitettiin uusi lääke: Voxra. Jos jollain on kokemuksia siitä, niin olisin hyvin kiitollinen jos joku kertoisi kokemuksiaan siitä. En muista olenko maininnut, mutta jos olen niin sanon sen kuitenkin uudestaan. Joulukuussa päätin, että syön pelkästään yhden aterian päivässä. Joulukuun lopussa luin uutisen, että jos syö viisi päivää putkeen mäkkäri/roska ruokaa, niin se vaikuttaa muistiin. Mä oon syöny vuoden verran putkeen sitä ruokaa. Sen jälkeen lopetin syömisen. Jos söin jotain se oli kurkkua. Sitten menin osastolle 3. tammikuuta. Siellä jouduin syödä klo 8, klo 12, klo 16, klo 19. En ikinä syönyt paljoa. Aamupalan söin aina ja iltapalan. Joskus en syönyt lounaalla ja/tai päivällisellä mitään. Hoitajat alkoivat vähän huomautella. Lääkäri sanoi että mun syömisiä aletaan tarkkailemaan, mutta mitään ei ole muuttunut. Huvittaa jotenkin, kun Voxraa ei saisi määrätä sellaisel...

Eli tänään oon ollut 183 päivää ilman viiltelyä. Tasan 6 kuukautta. Viimeinen viilto oli 12.6. Vaikka kuusi kuukautta on pitkä aika, silti ajattelin viiltelyä joka päivä. En saa sitä pois mun mielestä. Olen pian vaihtamassa nuorisopsykiatrialta aikuispsykiatrialle. Tapasin sen lääkärin jo kerran ja sen ketä tulen tapaamaan siellä. Se lääkäri sanoi että viiltely ei ole riippuvuus ja nykyinen lääkärini sanoi että mulla se voisi olla riippuvuus. Nyt on sellainen olo, että jos tietäisin, että pystyisin viiltämään tarpeeksi syvälle, jotta saisin tikit niin tekisin sen heti. 

Kirjoitin psykologilleni sähköpostin. Tässä se on. "Hei. About viikon ajan oon ollu aika itsetuhoinen. Oon halunnu joutuu sairaalaan. Vähän vieläkin haluan. Lauantaina yritin ottaa yliannostuksen. Oon haaveillu ja vähän suunnitellu sillalta 130 tielle hyppäämistä. Tänään kun tulin leffasta itkin koko matkan biorexiltä   R 'lle asti. Eli yli puoli tuntia putkeen. Se oli sellaista hallitsematonta parkumista. Lopulta sain pakotettua itkun loppumaan koska tulin   R 'lle enkä halunnut että R 'n vanhemmat näkee et itken. En oo ihan varma miksi itkin. Ehkä siksi koska olen todella väsynyt. Fyysisesti ja henkisesti. Soitin matkalla iskälle ja se sano et mun pitää kirjottaa sulle. Jos annan itselleni aikaa miettiä niin luultavasti alan itkemään taas. En tiedä milloin pystyn silloin lopettamaan itkemisen.On siis ollut aika vaikeeta nyt. Tuntuu etten jaksaisi mennä edes kouluun, yritän kuitenkin, sillä mun koulupäivät ei ole pitkiä ." ________________ I emailed my p...

Eilen yritin ottaa yliannostusta. En olis pystyny nielee kaikkii niit pillereit samal kertaa joten päätin ottaa ne muutamalla eri kerralla. Ekan nielaisun jälkeen heti kaduin päätöstäni ja laitoin loput lääkkeet takaisin kaappiin. Eli en saanut otettuu lähellekkään vaarallista määrää niitä lääkkeitä. Määrä oli 100-200 mg enemmän kuin mitä yleensä otan sitä lääkettä. Pahoinvointi ja sydämen tykytys tulivat ja menin jo kahdeksan aikaan nukkumaan. Välillä pelästyin kun en tuntenut pulssiani joten koitin aina ranteesta tai kaulalta pulssin. Yritin nukkua yli tunnin ja lopulta sain unen päästä kiinni. Aamulla heräsin. Onneksi. En halunnut kuolla. ___________________________________ Yesterday I tried to overdose. I couldn't swallow all the pills at the same time so I decided to take them in few takes. After first swallow I already regretted my decision and put the rest of the meds back to the closet. So I hadn't taken even near to dangerous amount of those meds. It was only 100-20...

Kipuu on tuntunu tänää. Sillo ku mua ei uskottu et meil on tietyssä luokassa fysiikkaa, sillo ku älysin et joudun istuu yksin, sillo ku älysin et luultavasti joudun käydä tän koulutuksen läpi yksin, sillo ku taas synty riita R 'n kans, sillo ku itken, sillo ku haluun viiltää jne jne. Olin valmis viiltää taas niin ison viillon et tulis tikkejä. Olin valmis. Olin tsempannu itteeni "sä pystyt siihen" ja sit vaa jämähdän koneelle. En haluis mennä huomenna kouluu. Haluun vaa maata sängyssä ja itkeä. On taas vaikeeta. Psykologin aika peruttii tänää. Tuntuu taas ettei jaksa. Varsinkaa ku taas on semmone riita et entiiä pystytäänkö täst enää jatkaa yhessä. Kaikki on menny päin persettä. En oo kuntonyrkkeilyynkää jaksanu mennä ja jos oon jaksanu ni on tullu paha olo ja oon lähteny kesken pois. Ja nyt taas toivon et asuisin jo yksin ni ei tarvitsis alkaa iskälle selittää miks itken.

Ekaa kertaa kehtaan myöntää sen. Osaks syyks sen takii et joku ei olis pitäny ahmimisena sitä mitä mä pidin/pidän ahmimisena. Parin tunnin sisällä söin poppareita, yli puolet litran jäätelöpaketista , ja yks pieni jauhelliha pihvin. Ja nyt on hyvin paha olo. Oksettaa vähän ja tekee myös mieli pakottaa itteni oksentaa ku oon syöny liikaa.. Toivon todella, että olette rehellisiä tuossa kyselyssä. Mua nyt jo hieman kauhistuttaa et 37% vastanneista eli 3 on alle 15. Lukemassa mun juttuja viiltelystä ja muusta paskasta. 

Ny on naama paljastettu. Kuva on otettu eilen. Eilen kävin myös kampaajalla ( R 'n äidillä). Tarkotus oli vaalentaa ja se tehtiinki tai värin poisto. R 'n äiti olis halunnu tehä viel jotai noille hiuksille ku se ei tykänny miltä ne hiukset näytti mut mä tykkäsin joten en antanu tehä mitää, paitsi leikata ihan vähän niinku ohentaa/ottaa kuivii päit pois. Ens kerral ku meen sinne kampaajalle nii mul vaalennetaa ja sit värjätää siniseks jos on tarpeeks vaalee väri. Saan siin ihanat siniset hiukset taka s  ♥. Tuskin kuitenkaan vaihdan nimimerkkiä. Tää on ihan hyvä.  Ja kuvassa on mun panda pipo/hattu. Oon rakastunu siihe, mut en tiiä pidetääks mua outona ku pidän sitä. Tänää koulus ku olin nii yks poikaporukka meni ohi ja sit yht äkkii ne alko nauraa. Pelkään et ne nauro mulle. Se tuntu pahalt. Ja mua ahdisti jo muutenki. Menin tunnille takas, mut en pystyny olee siel ku ahdisti niin paljon. Menin terkkarin luo ja se anto mulle tän päivän "sairaslomaa". Mä oikeesti yri...

Ja taas vaikeempi päivä. Laitoin haalaripuvun päälle koska ei oikee ollu muuta puhtaana ja olin liian laiska siihe et olisin ettiny. Ja mulla oli kiire nii se vielä oli syynä etten ettiny muita vaatteita. Kun pääsin koululle ja menin luokkaan, niin Onsku sanoi "Ei kai. Sullakin on tollanen". Se satutti. Ei mua haittaa et joku sanoo asiat suoraan, mutta mä oon vaa herkkä. Varsinki ulkonäöstä. Ku pelkään et näytän tyhmältä. Myöhemmin tänään oli vähän samantapainen juttu. Onsku sano suoraan ja mä olin vähän liian herkkä. Sen siitä saa ku ei muista ottaa lääkkeitä. Kävin koulupäivän aikana kaksi kertaa itkemässä vessassa. Ahdisti niin paljon. Mun piti mennä R 'n luo iltapäivällä, mutta sitten Onsku soitti, että haluunko lähtee leffaan, mitä oltii odottettu pitkää enkuks ja sit lähin. Leffa oliki suomeks, mikä ei haitannu mua. Leffan jälkee olisin halunnu mennä R 'n luo, mut R  sano et on liian myöhä. Sit se sai taas itkun alkamaan. Itkin koko ajo matkan kotiin...

klo 11.35 Mun lempifarkut ei mahu enää mun päälle. Reisist jäi kiinni. Eilen illal oli taas vaikee nukahtaa. Mä sit aloin suunnittelee et kui karkaan jos joku yrittää laittaa mut pakkohoitoon. Iha toimivia suunnitelmia ne oli. Enkä aio lopettaa viiltelyä ennenku saan tikit. klo 20.05 Tänää oli ajotunti. Meni iha hyvin. Piti ajaa motaril mut en halunnukkaa. Huomen ajan. Jännittää vähän, mut uskon et pystyn siihe. Ja käytii tänää varaa mulle ajokoe aika. Se on 9.7. Sit mul oli aika psykologille. Puhuttii mun tosi pahasta olosta. Jopa osastosta. Lupasin et harkitsen sitä. Mut en uskalla. Siis kyllä mä vähän haluisin sinne, mut en uskalla mennä sinne ilman pakkohoitosopimusta. En uskalla koska tuntuu ettei mua uskota/uskottu sillo viimeks. Enkä kehtaa sanoa et pelkään et satutan itteeni, koska mä haluan satuttaa itteeni. Mä haluan sairaalakuntoon. Mä haluan tikkejä. Katoin äske leffaa ja siin sanottii et joku oli onnettomuudes ja oli kuukauden sairaalas ja sit tuli ajatus "kunp...

Kävin päiväristelyllä Tallinnassa R 'n ja sen perheen kans. Meno matka laival oli aika kauhee ku se keinu paljo ku tuuli. Makasin sit hytis melkee koko matkan. Tallinnas käytii siin Sada marketis ja löysin sielt ihanan laukun. Se on melko iso ja sit siin on pyörät jotta sitä voi vetää peräs. En ostanu muuta Tallinnast mut laivalt ostin mm. salmiakkia iskälle ja After Eight suklaata äidille ja ittelleni huulikiilto+hajuvesi paketin ja tietty suklaata. Me käytii myös jossai super alkos ja sielt noi sit osti juhannusjuomaa. Munki teki mieli mut en kehdannu. R  myös sano et sen mielest ei kannata yhdistää masennusta ja alkoholia. Mut ei oo kauaa ennenku saan laillisesti ostaa alkoholii. Luultavasti sit myös ostan sitä. Ja sit tulo matkalla laival oli mukavaa. Laiva ei keinunu niin paljoo ja sit käytii syömäs buffetis. Siel oli ihanaa ruokaa. Perunagraniitti (mun mielest ne oli kermaperunoi) oli tosi hyvää. Ja R  tykkäs cheddarjalapenoista. Siis niis oli cheddarii ja jalapenoi j...