In the clutches of depression

Nyt mut on vienyt sairaalaan sekä poliisi että ambulanssi.. Viime lauantaina päätin, etten halua yksin istua kotona koko päivää, joten lähdin leffaan. Helsinkiin asti. Halusin nähdä Birdman leffan (se oli ehtinyt lähteä läheisestä leffateatterista ja ehtinyt tulla jo dvd:llekin), mutta en halunnut katsoa sitä kotona. Ajattelin myös, että ehkä se poika olisi ollut Helsingissä liikenteessä (jos vaikka sen olisi nähnyt siellä sattumalta). Varasin lipun ja menin junalla Riihimäeltä. Aiemmin päivällä olin tehnyt jonkunlaisen treenin mikä kohdistui jalkoihin.   Ongelmia ei ollut ollenkaan ennen leffan loppua. Kun nousin tuolista huomasin, että jalat oli oudon tuntuiset. Mun kävelystä tuli aika hassua. Kävely tennispalatsilta takaisin rautatieasemalle oli melko hidas. Jouduin pari kertaa pysähtymään ja ottamaan tukea. Kun lopulta pääsin rautatieasemalle aloin miettimään että millä junalla menisin takaisin. Jostain syystä jäin tuijottamaan kaukaiseen seinään.   Tiesin, että olin j...

Huoleni hävisivät kun ystäväni osastolta soitti. Juuri se kenestä puhuin edellisessä postauksessa. Kävin häntä tapaamassa tänään. Se piristi meitä molempia. Sain halauksen sinne mennessä ja lähtiessä :). En ole tuntenut oloa masentuneeksi tai surulliseksi koko päivänä sen jälkeen kun näin hänet. En ole vielä ole keksinyt miten kutsun häntä täällä blogissa, joten hän vielä pysyy "nimettömänä". 

En aio olla enää yhtää yötä täällä. Ahdistaa liikaa ja liian paljon vittumaisia kommentteja. Jatkan kotona sillä tyylillä minkä parhaaksi näen eli käyn mäkkärissä jos mieli tekee tai olen syömättä jos mieli tekee. Enkä enää ikinä tule osastolle vapaaehtoisesti. EDIT 22.03 Päivystävä lääkäri tapasi mua. Pääsin pois. Äiti jäi sinne mun kanssa odottaan kun se tuli puoli kuuden aikaan mua tapaamaan. Odotettiin siis noin neljä tuntia. Katsottiin telkkaa. Nyt on hyvä olo :)  Ainoa huono juttu on se, kun olen huolissani uudesta ystävästäni jonka tapasin siellä. Hänet siirrettiin toiselle osastolle. Ennen kuin hän lähti, vaihdoimme puhelin numeroita ja hän halasi minua. Ensimmäisenä iltana tekstasin hänelle ja hän vastasi, mutta ei sen jälkeen, koska häneltä oli otettu puhelin pois. Hän sanoi, että hän olisi illemmalla saanut puhelimensa takaisin, mutta hän ei ole vastannut viesteihini. Pelkään, että hänelle olisi tapahtunut jotai tai, että hän ei enää jaksa puhua mulle. Molemma...

Pääsin osastolta viikonlopuksi kotiin lomalle. Menen sunnuntaina takaisin. En tiiä onko mennyt hyvin. Mulla aloitettiin uusi lääke: Voxra. Jos jollain on kokemuksia siitä, niin olisin hyvin kiitollinen jos joku kertoisi kokemuksiaan siitä. En muista olenko maininnut, mutta jos olen niin sanon sen kuitenkin uudestaan. Joulukuussa päätin, että syön pelkästään yhden aterian päivässä. Joulukuun lopussa luin uutisen, että jos syö viisi päivää putkeen mäkkäri/roska ruokaa, niin se vaikuttaa muistiin. Mä oon syöny vuoden verran putkeen sitä ruokaa. Sen jälkeen lopetin syömisen. Jos söin jotain se oli kurkkua. Sitten menin osastolle 3. tammikuuta. Siellä jouduin syödä klo 8, klo 12, klo 16, klo 19. En ikinä syönyt paljoa. Aamupalan söin aina ja iltapalan. Joskus en syönyt lounaalla ja/tai päivällisellä mitään. Hoitajat alkoivat vähän huomautella. Lääkäri sanoi että mun syömisiä aletaan tarkkailemaan, mutta mitään ei ole muuttunut. Huvittaa jotenkin, kun Voxraa ei saisi määrätä sellaisel...

Nyt oon siis osastolla. Tää on ihan samanlainen kuin missä olin vuonna 2008. (Siis sillon ei ollut nuorten osastolla tilaa joten jouduin aikuisten osastolle.) Tässä huoneessa on kolme sänkyä. Yhdessä nukkuu vanhempi naishenkilö js yhdessä minä.  Täällä saa pitää puhelimen itsellään, mikä on tosi hyvä juttu. Huono juttu on se että multa otetaan seula. Eli joudun kusemaan kuppiin. Se nyt ei oo hirveän paha, mutta kun hoitaja joutuu katsomaan jotta en huijaa. En tiedä pystynkö siihen. Kun mun piti mennä tekeen se niin sain ahdistuskohtauksen ja pyysin että jos sen voisi tehdä myöhemmin. Se hoitaja (onneksi se edes on nainen) hyväksyi. Mun mielialan vaihtelut on hidastuneet. Ja muuttuneet, sillä nyt ei ole paljonkaan muita tunteita kuin hyvä olo ja paha olo. Muuten olo on vain tyhjä ja turta.  EDIT 1.14 Se nainen ketä on mun kanssa samassa huoneessa uhkas just tappaa mut kun en nukkunu vaan istuin siinä sängyllä. Se sano "mee kotiis kuolemaan". Se puhu kuinka sillä on pistooli ja...

R  lähetti tän mulle. Itkin jo ennen ekaa kertosäettä.  Äiti soitti mun hoitavalle lääkärille, koska äitiä huolettaa mun muutto, viiltelyhalut ja miten mä jaksan ku on viiltelyhaluja. Lääkäri "s anoi että jos tilanne menee pahaksi niin vanhat ohjeet osastolle menosta" (kopsasin suoraa mun ja äidin facebook keskustelusta). Mulla on kamala olo, suoraan sanottuna. Varsinki ku R  lähetti ton biisin. Itken vähän vieläkin. Aivan kamala olo. En mä halunnu etten tiiä rakastanko. Jos olisin saanu valita nii olisin viettäny mun loppu elämän R 'n kanssa. En tiiä mitä mun pitäis tehdä nyt. On aika mahdollista et makaan vaa sängyssä huomenna. Ku tuntuu etten jaksa. Viiltääkki saatan. On vaikeeta.  ____________________________ R  sent this song to me. I cried after 20 seconds. My mom called my doctor, because she's worried about me moving to my own apartment and about me wanting to cut myself. My doctor said that if the situation goes bad, follow the earlier ...

Laitoin eilen sähköpostia mun psykologille. Kopsasin sille kohan eilisestä blogitekstistä, sen missä puhuin osasto asiasta. Se sit soitti mulle tänää. Puhuttii sit osastosta ja kyl mä aiemmin tiesin et aikuisil on tiukemmat kriteerit pakkohoito sopimuksee ja mä en nyt täytä niitä kriteereitä. Joten jos mulle tulee tosi paha olo nii sit lääkärin kautta osastolle. En kuitenkaa viitti mennä. Mut sanoin mun psykologille et jos mul on niin paha olo et kiipeen katolle nii sit suostun menee osastolle. R ja mä ollaan nyt siis tauol ja me sovittii et se poistaa mut mesest viikoks jotta nähää et pärjäänkö ilman häntä. Jos en pärjää ja luulen että ero on tulossa niin sit luultavasti erotaan nyt. Mut jos pärjään nii sit jatketaa. Jos siis saan mietittyy. Ja tää saattaa kuullostaa oudolt mut siis jos en pärjää ilman R 'ää ja nyt pitää erota, se on siksi, koska en halua, että opinnot keskeytyy eron takia. Mutta jos pärjään, niin saattaisin pärjätä jos erotaan kesken kouluvuoden. Mä siis ehdoti...

klo 11.35 Mun lempifarkut ei mahu enää mun päälle. Reisist jäi kiinni. Eilen illal oli taas vaikee nukahtaa. Mä sit aloin suunnittelee et kui karkaan jos joku yrittää laittaa mut pakkohoitoon. Iha toimivia suunnitelmia ne oli. Enkä aio lopettaa viiltelyä ennenku saan tikit. klo 20.05 Tänää oli ajotunti. Meni iha hyvin. Piti ajaa motaril mut en halunnukkaa. Huomen ajan. Jännittää vähän, mut uskon et pystyn siihe. Ja käytii tänää varaa mulle ajokoe aika. Se on 9.7. Sit mul oli aika psykologille. Puhuttii mun tosi pahasta olosta. Jopa osastosta. Lupasin et harkitsen sitä. Mut en uskalla. Siis kyllä mä vähän haluisin sinne, mut en uskalla mennä sinne ilman pakkohoitosopimusta. En uskalla koska tuntuu ettei mua uskota/uskottu sillo viimeks. Enkä kehtaa sanoa et pelkään et satutan itteeni, koska mä haluan satuttaa itteeni. Mä haluan sairaalakuntoon. Mä haluan tikkejä. Katoin äske leffaa ja siin sanottii et joku oli onnettomuudes ja oli kuukauden sairaalas ja sit tuli ajatus "kunp...

Nyt oon takasin kotona. Enkä ole menossa takaisin osastolle. En ikinä. Eikä ne voi pakottaa. edit 17:15 Tekis mieli ommella suu kiinni. Sit en vois syödä. Tai siis. Sitten mun ei tarvitsis  syödä. ______________________ Now I'm home. And I'm not going back to hospital. Never. And they can't make me go there. edit 17:15 I'd like to sew my mouth shut. Then I couldn't eat. I mean. Then I don't need to eat. 

Haluaisin olla se pieni tyttö, se pieni tyttö osaston sohvan nurkassa, se pieni tyttö nenä-mahaletkussa. ______________________________________ I would like to be that little girl that little girl in the hospital couch's corner that little girl in the n asogastric intubation.

Nyt haluun kertoo mitä eilen siis tapahtu. Koulus meni iha hyvin. S tai V ei ollu koulus. Se on ehkä se suurin syy miks päivä meni hyvin. Kaks vikaa tuntii oli valinnais tunteja eli pipokurssi. Mun pipo oli n 3cm korkee :P. Sain kuitenki tehtyy sitä pipoo jonku verran. Sit menin K 'n kans subille ja sen jälkee keilaa. Siitä alko päivän huono osuus. Mulle tuli juustosta paha olo, ku se ei ollu hyla tai laktoositon. Ja sit keilaaminen oli tyhmää ku en osannu mitää.. Tulin sit kotii, tein zumbaa 10 min ja sit tulin koneelle. Ja heti alko riita R 'n kans. En ala selittää mistä se oli, koska se oli niin pieni juttu ja mä ylireagoin. Mutta siis itkin, itkin, itkin ja sit alko ahdistaa niin paljo et se oli sietämätöntä, joten menin ottaa kolme burana 800mg (n. klo 19.20). Joo tyhmää, tiedän. Puhuin sit mun kummitädin kanssa, joka on sairaanhoitaja. (Annan hänelle nyt kirjaimen. Hän on L .) L  sit sai mut ylipuhuttuu ja soitin äidille. Äiti oli kuoroharjotuksis, mut ehti puhuu m...

Se oli sitte pieni reissu sinne osastolle. Se oli viikon mittainen kriisi jakso ja silti ehti monta asiaa tapahtua. Esim se et nyt mul on siniset hiukset :D ja se et sain raivokohtauksen siel ja heitin mun lasit lattialle ja sanka vähän väänty. Lääkitystä vähän lisättii ja sijoitus juttu lähti taas käyntii.  Nyt olo on melko ok. Ehkä siksi koska sain tavata R 'n "pitkästä" aikaa. Viimeks nähtii lauantaina ja tää oli aika pitkä väli. Oli tosi ikävä. Eikä haittaa vaik nähtii vaa tunnin verran mut oli niin ihanaa nähä mies jota rakastan hyvin paljon. En jaksa kertoo muuta tänään. Voin ehkä yrittää kertoa jotain jos haluatte mutta jos ei nii sit jätän kertomatta ku ei siellä oikeestaan mitää muuta käyny. Kaikki on nyt ok.

Tänää on siis toinen päiväloma. Se olikin n. 12-19 ku iskä heräs aikasemmmin ja sit hoitajille sopi et lähen vähän aikasemmin.  Me käytii sit mäkkäris ja nyt on ähky olo. Melko paha olla. Tekis mieli vaa käydä oksentamas...  Päivällä ahdisti vähän joten kävin pyytämäs hoitajalt lääkkeen mikä auttais siihe. Me sovittii lääkärin kans tän osasto jutun alus et mulla on aamul samaa lääkettä kuin illalla mut aamul on vaa 50mg ja jos alkaa ahdistaa(niinku tänää) nii käyn pyytämäs semmosseen 25mg lääkkeen sitä samaa lääkettä. Tänää se ainaki autto. Huomenna meen kouluu osastolta. En kuitenkaa oo koko päivää. Ainoostaa klo 8-11.30. Suurinpiirtein. Siis kasista ruokailuun asti. Sit lähen takaisin osastolle. Matka on 2km. Ei se oo paha matka mut mietin vaa mitne kauan menee tän reiden kans... Niijoo. Löysin yhden biisin mitä kuunnellessa mun oikeet tunteet tulee esiin. Se esitys valuu sen biisin mukana pois. En kuitenkaa aattele sillee ketään kohtaan mut se biisi vaa paljastaa mun ...

Eli siis nyt pääsin päivälomalle. Klo 10-19. Ja nyt voin selittää mitä kävi. Tai siis voin yrittää. Kun menin torstaina psykologille nii sinne oli soitettu n 3 kertaa koulusta. Tai siis sille mun hoitavalle lääkärille. 3 huolestunutta puhelua koulusta. Se mun psykologi ja lääkäri oli puhunu kahestaan ennen ku menin sinne et oliskohan nyt osasto jakson aika. Ja kun menin sinne psykologille olin vähän helpottunu kun kuulin sen.   Olin siis tiistaina ottanu kolme panacodii illal, keskiviikkona koulussa kolme panacodii ja illal viillelly reiteen ja käteen ja torstaina koulussa viiltelin. Torstaina ekalla tunnilla ope huomas ku raavin niit viilto jälkii ja vei mut mun luokan toisen ryhmänohjaajan luo ja sit tää ryhmänohjaaja vei mut terkkarille. Terkkari puhdisti haavat kädest ja jalast. Ja se laitto pari teippii isoimpaa viiltoo jotta se pysyis kiinni sillee ja sit joku juttu siihen päälle ja sit sideharso päälle et se pitää sen paikallaa. Oon nyt älynny et heti ku avaan suuni ni...

Nyt oon kotona. Taas. Oli aika lyhyt osasto reissu mutta tarpeellinen. Kädet on kyl ihan verisillä viivoilla/naarmuilla ja mietin et miten selitän mummolle ja mummille ku ne ei pakolta ymmärrä. R tuli vanhempiensa kanssa käymään siellä. Oli ihana nähä R . Ja tänään meen R 'n luo yöks. Mut eka lähen iskän näytelmäharjotuksiin ja sieltä sitten R 'lle.

R ja sen vanhemmat tuli tänää käymää. Sain olla niitten kans vaa 30 min ku ne ei ollu läheisii. Mä vähä ns sekosin. Itkin ja selitin kaikkee. Oli aika rankkaa sit tavata ne. Varsinki R ku se nilkutti. Mua alko taas siin surettaa ku en mun sekoilujen takia ollu tukemassa sitä sillon ku se tarvitsi mua. En ees ollu tavoitettavissa. Nyt sen vanhemmat tietää musta. Ehkä nyt voin vapaasti pitää hihat ylhäällä ja/tai käyttää t-paitaa kun on kuuma. Jos siis kehtaan ku on noi kädet aika rumat... Nojoo ihan sama. Toivon vain et pystyn nauttii kesästä missä ikinä sebn vietän. Toivottavasti R 'n vierellä. Hyvää kesää kaikille :)

Sain just kuulla et R oli saanu tikkei polveen. Ja musta tuntuu tosi tosi pahalt et oon tääl enkä sen luona tukemassa sitä. Ja nyt pelkään koko ajan hänen puolesta. On niin paha olo et haluisin satuttaa itteeni, ranagaistsa itteeni siitä et sekosin maanantaina ja siitä et en oo terve. Suunnittelin taaa terien ostoo. Pääsen kuitenki huomen pois (luultavasti) ku oon liian terve. Mun huonoo oloo ei ees huomata ku kaikki muut tarvii enemmän apuu ku nminä ja ne ansaitsee apua toisin ku minä...

Oon nyt sit taas osastolla. Päivystyksen kautta mentii. Ja pääsin nukkuu vast puol kolmen aikaa. Eka menin jollekki aikuisten osastolle ku nuorten puolel ei ollu tilaa. siis niin luultii. Nukuin eristys huonees. Siis sellassees mis oli kamera. Ei ollu paha. Aamul mut sit siirrettii nuoriso puolelle. Sain onneks huoneen mis on oma vessa ja suihku.