In the clutches of depression

Ne pienet negatiiviset jutut taas kasaantui ja tuli pieni romahdus. Pitkäaikainen väsymys, nälkä, painonnoususta tullut ahdistus, kyseisessä tilanteessa tullut ahdistus ja BOOM. Ahdistuskohtaus. Tilanne oli siis tanssikurssi/-tunti. Bugg oli tunnin aihe ja käytiin vasta ihan perusaskelta, mutta en ymmärtänyt sitä. En ymmärtänyt miten siinä saattoi liikkua sivulle päin.. Ja sitten kun se lauma naisia siirtyi koko ajan mua kohden enkä mä liikkunut mihinkään niin.... Enkä mä ees oikeesti olis halunnu mennä tänää sinne.. Ens kerralla pitää kyl kuunnella sitä tunnetta. Jos ei halua, niin ei kannata mennä, koska siitä ei seuraa (99% kerroista) hyvää. Joululomasta lähtien oon ollut lähes joka päivä väsynyt. En tiedä mikä siinä on. Viime yönä sain nukuttua vähän yli 8 tuntia joten oletus olisi, etten olisi väsynyt. Mutta silti olin. Eilen ensimmäistä kertaa näin vaa'assa numeron 56. 55 oli mun vielä hyväksyttävä raja. En pitänyt siitä, mutta hyväksyin sen vielä. 56 on liikaa. Päätin, e...

Paino taas laski. 47,6kg... Alin mitä se on ikinä ollu (murrosiän jälkeen). Yläasteella yhdessä vaiheessa painoin 48kg ja silloin sain ison saarnan siitä kuinka pitäisi syödä jne ja sitten se nousi. Iso ongelma aamulla kun älysin että mun hame (mitä yleensä käytän koko ajan) piti viedä pesuun ja mulla ei ollut mitään muuta sopivaa vaatetta. Hameet, shortsit ja housut kaikki tippui päältä. Pieni paniikki tuli. Kun on niin paljon mulle toitotettu ettei paino saa enää pudota. Kyllähän tää voi olla vain päivittäistä vaihtelua mutta silti. Mulla ei ole sopivia vaatteita. Pitää mennä ostamaan uusia :(. Laitoin lopulta hameen päälle hakaneuloilla pienennettynä. Ainakin jotain hyvää on tässä lähiaikoina ollut. Siis olohan mulla on ollut hyvä. Tänään tulee tasan neljä viikkoa että olen ollut ilman lääkkeitä. Ja eilen olin leffassa hyvin mukavan pojan kanssa. Mulla oli tosi kivaa ja toivon että silläkin oli :).

Ulkopuolinen olo on kauhee. Sillee et on porukassa, mutta on olo ettei kuuluis siihe, et olis ulkopuolinen. Se on tosi inhottava. Pahemmaks sen kyl tekee et se tunne tulee kun on oman perheen seurassa. Jos oon vaan äidin tai iskän seuras, et ollaa kaksin, nii sit ei oo ongelmaa mut jos vaik oon äidillä ja siel on äiti ja sen mies nii sit vähä alkaa olla ulkopuolinen olo. Mut jos ollaa vaik äidil syömäs ja siel on minä, veli, veljen tyttöystävä, iskä, äiti ja äidin miesystävä nii sit alkaa jo olla. Niinku en kuuluis sinne, etten sais puhua tai et mun ei haluttais puhuvan. Tää olo on nyt pahentunu viikon aikana. Pahin kuitenkin tällainen tilanne oli vuosi sitten mun "synttäreillä". Mun synttäreitähän ei pidetty ku äiti mokas niitten juhlien kanssa. Mun täti, serkku ja mun äidin äiti tuli kuitenki käymää pari päivää ennen (max viikko ennen) mun oikeita synttäreitä. Ne oli jo äidin luona kun tulin sinne. Tulin just OmenArt'sta sillo, eli olin saanu tatuoinnin (kolme oikeestaa...

Selkä ongelmia mulla on ollut vuodesta 2013 lähtien. Sillee "välil on välil ei" tyylillä. Nyt on ollu selkä kuukauden kipeenä. Se tais alkaa siel Kööpenhaminassa. Käveltii ekana päivänä noin 16 000 askelta (jotai 10-11km), näin siis sanoo mun aktiivisuusrakkene. Laskin sit kotona siellä olon päivän askeleiden keskiarvion. 12 000 askelta / päivä. Mun tavoite askelmäärä päivälle olisi 4 000. Meni siis joka päivä yli. Normaalisti se menee ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Plus siellä ekana päivänä pitkään piti raahata matkalaukkua perässä ja reppua selässä. Aluks se reppu ei tuntunut painavalta mut kun sitä pidemmän aikaa kantoi niin siitä tuli aika painava. Toisena päivänä käytiin eläintarhassa. Sinne matka oli 2,6km ja sen piti mennä puolessa tunnissa. Mun selkäkipu hidasti mun kävelyvauhtia niin paljon et meil tais mennä tunti sinne kävellessä. Vai oliko se kaksi? En muista kunnolla. Kuitenkin mä kävelin hyvin hitaasti. Siihen saattoi myös vaikuttaa se että melkein kaadui...

Mun painoindeksi on nyt 18,0 ja oon  nyt alkanut huomaamaan muutoksia mun kehossa mitä laihtuminen on saanut aikaan.  Selkäranka on enemmän esillä, sen tuntee paljon helpommin. Penkit/tuolit tuntuu kovemmilta koska on vähemmän "pehmusteita" takapuolessa ja se puutuu helposti (se vituttaa niin paljon että puutuu). Välillä älyän eri kehon kohtia miten on laihtunut (esim pohkeet ja käsivarret ja kämmenet).  Ensimmäinen minkä huomasin oli et selkäranka tuntuu niskassa paljon helpommin. Ja tykkäsin ite siitä koska se oli sellainen mistä tiesin et oon laihtunu ilman et näin sitä. Mun yks tuttu ketä ei ollu nähny mua puoleen vuoteen sano et olin todellaki laihtunu.  Muita muutoksia en just nyt osaa sanoa.  Kävin terveydenhoitajalla tän laihtumisen takia ja se lähetti mut verikokeisiin. Mitään sairautta tms ei ole. Ainoo huono juttu on B12 vitamiinin puute. Eli tää on mun oma vika. Mä toivoin et mulla olis ollu syöpä mut ei tietenkää ole... Tiedän itsekin et pitäis muut...

Alle vuodessa ylipainon rajalta alipainon rajalle.

Pääsin osastolta viikonlopuksi kotiin lomalle. Menen sunnuntaina takaisin. En tiiä onko mennyt hyvin. Mulla aloitettiin uusi lääke: Voxra. Jos jollain on kokemuksia siitä, niin olisin hyvin kiitollinen jos joku kertoisi kokemuksiaan siitä. En muista olenko maininnut, mutta jos olen niin sanon sen kuitenkin uudestaan. Joulukuussa päätin, että syön pelkästään yhden aterian päivässä. Joulukuun lopussa luin uutisen, että jos syö viisi päivää putkeen mäkkäri/roska ruokaa, niin se vaikuttaa muistiin. Mä oon syöny vuoden verran putkeen sitä ruokaa. Sen jälkeen lopetin syömisen. Jos söin jotain se oli kurkkua. Sitten menin osastolle 3. tammikuuta. Siellä jouduin syödä klo 8, klo 12, klo 16, klo 19. En ikinä syönyt paljoa. Aamupalan söin aina ja iltapalan. Joskus en syönyt lounaalla ja/tai päivällisellä mitään. Hoitajat alkoivat vähän huomautella. Lääkäri sanoi että mun syömisiä aletaan tarkkailemaan, mutta mitään ei ole muuttunut. Huvittaa jotenkin, kun Voxraa ei saisi määrätä sellaisel...

Apocalyptica  - End Of Me ft. Gavin Rossdale Kattelin anoreksiasta kärsivien/kärsineiden kuvia. Ja haaveilin siitä. Laihuudesta. Äänestä joka kieltää syömästä. Itsekurista.  Kyllä mä sinne pääsen. Musta tulee laiha.  Ja varmana tulee.  Ainoo ketä estää on minä ja aion rankaista itteeni jotten estä.  Jos joku teistä lukijoista ei kestä lukea mun tekstejä, niin ei tarvitse lukea. Maalaisjärkeä voi käyttää. Ja luultavasti näillä sanoilla häädän kaikki lukijat pois, mutta tämähän on mua varten. 

Ja taas vaikeempi päivä. Laitoin haalaripuvun päälle koska ei oikee ollu muuta puhtaana ja olin liian laiska siihe et olisin ettiny. Ja mulla oli kiire nii se vielä oli syynä etten ettiny muita vaatteita. Kun pääsin koululle ja menin luokkaan, niin Onsku sanoi "Ei kai. Sullakin on tollanen". Se satutti. Ei mua haittaa et joku sanoo asiat suoraan, mutta mä oon vaa herkkä. Varsinki ulkonäöstä. Ku pelkään et näytän tyhmältä. Myöhemmin tänään oli vähän samantapainen juttu. Onsku sano suoraan ja mä olin vähän liian herkkä. Sen siitä saa ku ei muista ottaa lääkkeitä. Kävin koulupäivän aikana kaksi kertaa itkemässä vessassa. Ahdisti niin paljon. Mun piti mennä R 'n luo iltapäivällä, mutta sitten Onsku soitti, että haluunko lähtee leffaan, mitä oltii odottettu pitkää enkuks ja sit lähin. Leffa oliki suomeks, mikä ei haitannu mua. Leffan jälkee olisin halunnu mennä R 'n luo, mut R  sano et on liian myöhä. Sit se sai taas itkun alkamaan. Itkin koko ajo matkan kotiin...

Haluisin et mun ravinnonsaanti olis sitä et olisin nenä maha letkussa. En pysty lopettaa karkin syömistä tai muuttaa sitä. Tarvitsen apua.

Jos viel lihon 3 kiloo nii sit oon ylipainoinen..... Hävettää.. Nyt on pakko alkaa tehä kunnon muutoksia. Eikä asiaa paranna että ryhmänohjaaja on ns v*ttumainen p*skiainen. Ja se ärsyttää koulussa joka vaikuttaa mielialaan, joka vaikuttaa siihen että haluanko tehdä muutoksia..

Ketään ei voi enää sanoo etten muka oo lihava. Ketään ei voi enää sanoo et "oot laiha", koska mä en todellakaan oo. Oon ällöttävä... Enää 10cm eroo vyötärön mitoissa sen viimeisillään raskaana olevan naisen kans. Häpeen itseeni niin paljon. 

Vaikuttaa hieman alentavasti itsetuntoon, kun huomaa/saa tietää että oma vyötärö on vain 14cm pienempi kuin viimeisillään raskaana olevalla nuorella naisella.

klo 11.35 Mun lempifarkut ei mahu enää mun päälle. Reisist jäi kiinni. Eilen illal oli taas vaikee nukahtaa. Mä sit aloin suunnittelee et kui karkaan jos joku yrittää laittaa mut pakkohoitoon. Iha toimivia suunnitelmia ne oli. Enkä aio lopettaa viiltelyä ennenku saan tikit. klo 20.05 Tänää oli ajotunti. Meni iha hyvin. Piti ajaa motaril mut en halunnukkaa. Huomen ajan. Jännittää vähän, mut uskon et pystyn siihe. Ja käytii tänää varaa mulle ajokoe aika. Se on 9.7. Sit mul oli aika psykologille. Puhuttii mun tosi pahasta olosta. Jopa osastosta. Lupasin et harkitsen sitä. Mut en uskalla. Siis kyllä mä vähän haluisin sinne, mut en uskalla mennä sinne ilman pakkohoitosopimusta. En uskalla koska tuntuu ettei mua uskota/uskottu sillo viimeks. Enkä kehtaa sanoa et pelkään et satutan itteeni, koska mä haluan satuttaa itteeni. Mä haluan sairaalakuntoon. Mä haluan tikkejä. Katoin äske leffaa ja siin sanottii et joku oli onnettomuudes ja oli kuukauden sairaalas ja sit tuli ajatus "kunp...

Kunpa sais käden puudutettuu ja sit sais viiltää niin syvään kuin voi. Ostinpa sitte ekan alkoholijuoman. Eikä ees kysytty papereit ku oli tuttu myyjä. Se kyl kysy "ootko sä 18" mä sanoi "eilen täytin. haluutko nähä paperit", se "en mun tarvii. mä uskon sua". Okei.. ? Nyt alotan paaston. Ainoostaa juon. En siis mitää limui mut vettä ja ehkä mehuu. Ja kyllä pidän niin pitkää ku pystyn. Kävin pitkästä aikaa lenkil, 4km. Juoksin ehkä neljäsosan. 

  Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto, Vaatetus.  Mut silti on paha olo. Tuntuu etten haluis lopettaa viiltelyy. Hävettää sanoo se mut siltä tuntuu. Tekee mieli viillellä.. Haluun tikkejä.. Haluun sairaalakuntoo. Haluun samanlaiset suonet ku J 'llä.    Sillo olis helppo viiltää suoni auki  ♥.  Älkää ny suuttuko. Kerron vaa mitä ajattelen.. Ja täähän on mun  blogi..  Huomen alkaa synttäreiden vietto. Pelkkii sukulaisii tulee mun synttäreille ku ei enää kavereita oo. Virallinen synttäri päivä on maanantaina. En usko kuitenkaa et juon. Tai siis en tiiä. Ehkä ostan jotai ja maistan.  Oon nii hiton väsynyt. Henkisesti... Heti ku tulin kotii ja omaan huoneesee nii hymy hävis.  Syöminen on menny huonosti. Viime perjantaista lähtien en oo välittäny kaloreista.. Kyllä mä kohta saan siitä taas kiinni. Synttäreitten jälkee luultavasti. Haluun olla yhtä laiha kuin se tyttö kenellä oli BMI 11,8. 

klo 22:30 Tänää oli siis iskän serkun/kummitytön häät. Ne alko kolmelta ja oltii iskän kans sovittu et herätää klo 11. En ees laittanu herätyskelloo soimaa ku tiesin et herään varmana ennen yhtätoista, heräsin jo ennen yhdeksää. Tulin koneelle ja pelasin Minecraftii ja katoin Merlin:ii kuulokkeilla. Klo 11 menin herättää iskän. Mun tavarat oli jo valmiina joten mun enää tarvitsi laittaa itteni nätiks. Häät alko vasta klo 15 joten aloin kunnolla laittautuu vasta klo 13.    Mua hermostutti ihan hirveesti. Varsinki sitku olin valmis. Huomasin kuinka läskit mun kädet oli. Alko ahdistaa. Ahdistus kesti melkein koko häiden ajan. Hääseremonia pidettiin ulkona, jonka jälkeen siirryttiin syömään sisätiloihin. Ruokailussa oli kylmä ruoka ensin, sitten lämmin ruoka, sitten jälkiruoka. Ahdisti. Olisin ollut valmis lähtemään kotiin heti hääseremonian loputtua. On varmaan ymmärrettävää etten tänään laskenut kaloreita.    Mun rippileirillä ollut pappi vihki hääparin. ...

Kirjotan tätä postausta pitkin päivää ja julkasen tän sit illalla. klo 9.17 Sossut tulee käymää klo 10. Iskä siivoo hulluna. Mut potkaistiin just ulos pro ana chatista. On nälkä vähän mut oon pystyny vastustamaan sitä. Uskon et pystyn tähän. klo 11:23 Alotan ton ABC:n huomen. Tänää yritän saada noi karkit pois. Sossut kävi. En oikee ymmärtäny ton käynnin pointtia. En syöny kaikkii karkkei. Annoin loput iskälle ja äidille. klo 13:36 Ostin tummia lautasia ja nutrilettt keittoja. klo 19:19 Kävin kosmetologilla. Tulin just kotii. Haluun viiltää jalan auki. Haluun tikkejä... klo 22:15 Vaikein olo on menny ohi. Siis paha olo on menny ohi mut silti haluun viiltää jalan auki ja silpoo sen. klo 22:55 Löysin hyvän suonen minkä viillän auki. 

Kun tulin kylmästä suihkusta ja näin itseni peilikuvan saunan lasiovesta niin silloin se iski. Se viha. Haluun silpoa kasvoni, käteni, jalkani, mahani, koko kehoni. Haluun leikata sen kaiken läskin pois kehostani. Nyt ensimmäisen kerran ymmärrän kuinka paljon vihaan itseäni. Kehoani. I am disgusting. En voi sanoilla edes kuvata kuinka paljon vihaan mun kehoa. Se on niin ruma. Hyi helvetti. _________________________________________ Hate When I came from a cold shower and saw my image on sauna's glass door, then it hit me. The hatred. I want to dismember my face, my arms, my legs, my stomach, my whole body. I want to cut all the fat out of my body. Now for the first time I understand how much I hate myself. My body.  I am disgusting.  I  can't even describe how much I hate my body. It is so ugly. 

Haluaisin olla se pieni tyttö, se pieni tyttö osaston sohvan nurkassa, se pieni tyttö nenä-mahaletkussa. ______________________________________ I would like to be that little girl that little girl in the hospital couch's corner that little girl in the n asogastric intubation.