In the clutches of depression

Taas on tää blogi unohtunut. Hups. Noh.. Mitäs täs on käyny tällä välillä. Kerran tai kaks oon unohtnut brintellixin ottaa aamulla ja sit seuraava päivä on ollut hieman erikoinen. En osaa kuitenkaan sormella osoittaa miksi se on erikoinen. Vähän sellanen "out of it" olo. Ostin uuden puhelimen. Myin mun iPhone 5s'n ja ostin LG G4 Stylus puhelimen. Tapasin tammikuussa yhden pojan. Oon viettänyt hänen kanssa aikaa ja on ollut mukavaa. Vaik on ollu tosi mukavaa ja ihanaa on myös ollu vaikeita oloja ja pelkään koko ajan et säikytän sen pois. Pelottaa olla onnellinen koska tiedän kuinka nopeasti se voi loppua. Pääsin myös kouluun. 27.1. tuli puhelu Stadin ammattiopiston opolta, koska olin hakenut prosessiteollisuuden koulutukseen syksyn 2015 yhteishaun lisähaussa. Menin sinne perjantaina 29.1. juttelemaan ja katsomaan paikkoja. 1.2. aloitin siellä sitten. Vähän rankkaa oli aluksi kun unirytmi kääntyi päälaelleen. Koulumatkasta tuli tällainen kasin aamussa: H...

Selkä ongelmia mulla on ollut vuodesta 2013 lähtien. Sillee "välil on välil ei" tyylillä. Nyt on ollu selkä kuukauden kipeenä. Se tais alkaa siel Kööpenhaminassa. Käveltii ekana päivänä noin 16 000 askelta (jotai 10-11km), näin siis sanoo mun aktiivisuusrakkene. Laskin sit kotona siellä olon päivän askeleiden keskiarvion. 12 000 askelta / päivä. Mun tavoite askelmäärä päivälle olisi 4 000. Meni siis joka päivä yli. Normaalisti se menee ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Plus siellä ekana päivänä pitkään piti raahata matkalaukkua perässä ja reppua selässä. Aluks se reppu ei tuntunut painavalta mut kun sitä pidemmän aikaa kantoi niin siitä tuli aika painava. Toisena päivänä käytiin eläintarhassa. Sinne matka oli 2,6km ja sen piti mennä puolessa tunnissa. Mun selkäkipu hidasti mun kävelyvauhtia niin paljon et meil tais mennä tunti sinne kävellessä. Vai oliko se kaksi? En muista kunnolla. Kuitenkin mä kävelin hyvin hitaasti. Siihen saattoi myös vaikuttaa se että melkein kaadui...

Yö oli kamala. En saanut nukuttua kuin tunnin. Jos sitäkään. Aamulla lääkäri tuli juttelee. En muista mitä juteltii. Se soitti sit sille samalle psykiatrille kenen kanssa kävin juttelemassa sillo ku poliisit vei mut päivystyksee. En tiiä mitä se psykiatri sano ku lopulta pääsin kotii. Paljon kyllä tapahtui siinä yössä. Multa otettiin perus jutut siis mitattiin kuume, katottiin verenpaine ja sit kai veren happi pitoisuus, tai joku semmonen. Sit sain käydä nukkumaa. Enhän mä saanu nukuttuu. Lääkkeet oli jääny kotii. Kuulin ku se nainen huusi. Se rauhottu lopulta. En nähnyt sitä mut sain selville et se oli vanhempi rouva. Se lääkäri sano et jos maksa on menny, sit kuolee hitaan ja tuskallisen kuoleman. Eka kuulemma tulee pahoinvointi ja sit tulee kivut. Sit ku lähin ajamaa kotii nii jouduin pysähtymää koska oksetti ja tietty sit oksensin... Mä inhoon oksentamista. Se oli kamalaa. Kyykin siellä pientareella ja oksensin.. Hyi. Varmaa näytti hauskalta. Mutta siinä kohtaa aloin mie...

On taas niin tyhjä olo. Synttärien eka päivä meni ihan hyvin. Vaikka pillitin kuin pikkutyttö, äidin makuuhuoneessa, riidan jälkeen. Just nyt päätä särkee ja poskia. Flunssa ei oo kadonnut mihinkää. Sain tädiltä lahjaks melkee kilon laatikon turkooseja turkinpippureita. En tiiä mitä kirjottaisin. Oon väsynyt. Haluun tuntea kipua. Haluun tikkejä. Haluun viiltää. Haluun nähdä sen punaisen veren. En halua lopettaa viiltelyä. En vielä. Anteeksi kun lupailin turhia. 

klo 20.03 Joo nyt se on varma. Oon kipee. Päiväl oli kuumetta 37 ja viiden aika 36,8. Nenäliinoja kuluu paljon. Mittaan kuumeen vielä ysiltä ja sit viel aamul ja jos kuume on laskenu ja olo on hyvä nii sit meen sinne helsinki päivän ilmaiskonserttii. klo 20.48 Kuumetta: 37,2. Ja toivon et tulis yli 40 asteen kuume nii joutus sairaalaa...