In the clutches of depression

Kuten jo otsikko kertoo. En ollut väärässä. Missä asiassa? No siinä että pelkäsin. Luulin et tää jätkä tykkäs musta enemmän ku ystävänä mut kävi ilmi et se tykkää musta vain ystävänä ja se luuli et mä tykkäsin siitä vain ystävänä. Epäselvyyksiä mistä ei selkeästi puhuttu kun kumpikin pelkäsi sitä tilannetta kun se joudutaan kohtaamaan. Tai jotain sinnepäin. Itkin kyl ku kävi ilmi koska mä ajattelin et olisin löytäny hyvän ihmisen kenen kanssa olla. Siiis tää jätkä on täydellinen siinä mielessä mitä kaipaan ihmisessä. Ei tietenkään oikeasti  täydellinen mut siis se otti huomioon jos mul oli huono olo ja sillee et siinä mielessä täydellinen. Tietenkin nyt on olo etten kelpaa kenellekään. En jaksa sen enempää asiasta selittää ku vähä mietitytti koko jutusta mitää täällä mainita. Haluun kuitenki olla tän jätkän ystävä jos se mulle sallitaan. Otan sen mitä saan. Läheisyyden ja sen ettei  tarvitse olla yksin. Ehkä joskus löydän jonkun ihmisen jonka kanssa olla mutta... niin... Al...

Anteeksi taas kun en ole kirjoittanut tänne. Paljon on tapahtunut. Pääsin haluamaani kouluun ja kesällä löysin uuden rakkauden. Hänen nimensä on Em . Kävin hänen kanssaan Norjassa ja Jurassic Rockissa. Tänne on vähän vaikea kirjoittaa, kun olen siirtynyt käyttämään Tumblr'ia niin paljon. Paitsi nyt koulussa, kun olemme koneilla koko ajan niin sain post limit'n täyteen joten piti keksiä jotain, niin päätin tulla kirjoittamaan tänne. Mulla on selkä ollut kipeä jo melkein kuukauden verran, joten menin eilen lääkäriin. Ei välilevynpullistumaa ainakaan ollut. Sain sieltä fysioterapeutin numeron ja reseptin kipulääkkeisiin. Ainoo pieni ongelma on vain se, että se kipu lääke on 1 grammaista perussärkylääkettä. Samanlaista millä otin yliannostuksen silloin vuosi sitten. "Today I went to see a doctor because of my backpain. He said it’s nothing serious and gave me a prescription for pain meds. They’re the same meds that i used a year ago when I took an overdose. It’s kinda s...

Me selvitettii asiat ja palattii yhtee R 'n kans. Mä rakastan R 'ää enkä haluis enää ikinä erota. He's the love of my life. 

Pyysin R 'n käymää. Se tuli. Me puhuttii. Mä itkin. En siis mistää pahasta syystä. Mulla vaa oli niin ikävä R 'ää. Halattii. Me sovittii, että R odottaa et oon ollu 2 viikkoo - kuukauden ilman viiltelyy ja sit voidaa palata yhtee. Mä haluan lopettaa viiltelyn R 'n vuoksi. Mä rakastan R 'ää. Anteeks jos tää jonku mielest on säälittävää. Mutta nyt oikeesti yritän jättää viiltelyn pois. Mä heitin jo terät pois. Sitku R  oli lähössä nii me halattii pitkää ja sit pussattii. Hän on mun koko elämä. Yritän nyt oikeesti pärjätä ilman viiltelyy ja kyllä pystyn jos haluan. Jos haluan pitää R 'n mun elämässä niin olen viiltelemättä. edit: Ei R  mua pakota lopettaa viiltelyy. Mä haluan  lopettaa koska muuten satuttaisin R 'ää niin paljon. 

Varmaan osa on ymmärtänyt eilisestä postauksestani, että minä ja R  erottiin. Mun syytä se oli ku taas pahan olon myötä aloin haastaa riitaa. Ja sit lopulta päädyttii sellasseesee tilanteesee et mä sanoin et jos hän odottaa et lopetan viiltelyn ni hän odottaa turhaan, eli jos hän aikoo jättää mut sen takia niin jättäköön nyt. Ja hän sano ok ja kysy onko mulla tavaroita hänen luonaan. Surettaa todella paljon. Kun ajoin leffasta kotiin itkin koko matkan, siis tuo ero keskustelu käytiin mesessä ennen sitä elokuvaa. Ja tänää makasin sängyssä paljon pidempää koska en jaksanut nousta. En oo vielä kunnolla älynnyt että ollaa erottu ja mulla on niin paljon muuta tekemistä ollu etten oo ehtiny miettiä. Mutta kyllä se kunnon suru tulee jossain kohtaa. Pelkään myös hieman sitä. 

R  pärjäis paremmin ilman mua. Noi edellisen postauksen biisi tekstit liitty häneen. Se olis R 'lle parempi et erottais koska sillon sen ei tarvitsis kattoo kui mun elämä menee hukkaan. Sen ei tarvitsis sillon kestää riitoja. Se sais olla vapaa. Vapaa musta ja mun paskasta elämästä. Ilman mua sillä ehkä olis mahdollisuus olla onnellinen. Samalla kun kirjotan nää jutun tiiän etten haluis elää ilman R 'ää. Tiiän etten tuu rakastumaan uudelleen. Ei ketää mua vois rakastaa. Jos päästän R 'n menee nyt ni se voi löytää onnen. Ja naisen joka on hänen arvoisensa. Minä selvästikään en ole. Itkin jo aiemmin kun ajattelin tätä postausta. Ja itken nyt kun kirjotan. 

Ja taas vaikeempi päivä. Laitoin haalaripuvun päälle koska ei oikee ollu muuta puhtaana ja olin liian laiska siihe et olisin ettiny. Ja mulla oli kiire nii se vielä oli syynä etten ettiny muita vaatteita. Kun pääsin koululle ja menin luokkaan, niin Onsku sanoi "Ei kai. Sullakin on tollanen". Se satutti. Ei mua haittaa et joku sanoo asiat suoraan, mutta mä oon vaa herkkä. Varsinki ulkonäöstä. Ku pelkään et näytän tyhmältä. Myöhemmin tänään oli vähän samantapainen juttu. Onsku sano suoraan ja mä olin vähän liian herkkä. Sen siitä saa ku ei muista ottaa lääkkeitä. Kävin koulupäivän aikana kaksi kertaa itkemässä vessassa. Ahdisti niin paljon. Mun piti mennä R 'n luo iltapäivällä, mutta sitten Onsku soitti, että haluunko lähtee leffaan, mitä oltii odottettu pitkää enkuks ja sit lähin. Leffa oliki suomeks, mikä ei haitannu mua. Leffan jälkee olisin halunnu mennä R 'n luo, mut R  sano et on liian myöhä. Sit se sai taas itkun alkamaan. Itkin koko ajo matkan kotiin...

Koska palasimme R 'n kanssa yhteen. Kuukausi oltiin erossa/sinkkuina, mutta n yt sovittii että palataa yhtee. Mä todellakin yritän olla alottamatta riitoja. Yritän  miettiä mitä sanon ennen kuin sanon sen.  Siirrän ton "nimien selitykset" jutun omalle sivulleen, tonne ylös "Kuka minä olen?" ja " Diagonoosi + osasto" viereen.  Ostin vähän aika sitten "4x15 min laihdutusjumppa" kirjan ja äsken tein yhden niistä 15 min jumpista. Oon ylpee ittestäni ku tein sen kokonaan. Ja sitku se loppu nii hiki valu. Yritän alkaa liikkua joka päivä, siis että tekisin edes jotain liikunta juttua joka päivä, esim kävisin lenkillä tai tekisin yhden 15 min laihdutusjumpan. Anteeks ku tää blogin kirjoittaminen on jääny vähän taka-alalle. 

R  lähetti tän mulle. Itkin jo ennen ekaa kertosäettä.  Äiti soitti mun hoitavalle lääkärille, koska äitiä huolettaa mun muutto, viiltelyhalut ja miten mä jaksan ku on viiltelyhaluja. Lääkäri "s anoi että jos tilanne menee pahaksi niin vanhat ohjeet osastolle menosta" (kopsasin suoraa mun ja äidin facebook keskustelusta). Mulla on kamala olo, suoraan sanottuna. Varsinki ku R  lähetti ton biisin. Itken vähän vieläkin. Aivan kamala olo. En mä halunnu etten tiiä rakastanko. Jos olisin saanu valita nii olisin viettäny mun loppu elämän R 'n kanssa. En tiiä mitä mun pitäis tehdä nyt. On aika mahdollista et makaan vaa sängyssä huomenna. Ku tuntuu etten jaksa. Viiltääkki saatan. On vaikeeta.  ____________________________ R  sent this song to me. I cried after 20 seconds. My mom called my doctor, because she's worried about me moving to my own apartment and about me wanting to cut myself. My doctor said that if the situation goes bad, follow the earlier ...

Mulla nostettiin lääkitystä. Eli nyt on aamulla 15mg Seronil ja 100mg Ketipinor ja illalla 300mg Ketipinor. Perjantaina tää siis sovittii mun lääkärin kanssa. Tänää lauantaina ekan kerran otin sen 100mg. Se väsytti aika paljon. Siis aamul ku heräsin (olin ollu yötä R 'n luona), otin lääkkeet ja me katottii yks Rillit Huurussa -jakso ja sit mua alko väsyttää ja kävin nukkuu. Kun me katottii se Rillit Huurussa -jakso nii kello oli jotai kymmenen ehkä. Heräsin siihe ku J  soitti. Kello oli kaks. Mentii R 'n ja sen perheen kans kattoo Johnny Depp:n uus leffa "Dark Shadows" . Se oli iha hyvä. K-12 kans. Kuten " The Avengers" . Kyl toi K-12 on iha hyvä tolle Johnny Depp:n leffalle mut mun mielest "The Avengers"  olis voinu olla K-16. Kun me tultii sielt leffast nii R 'n perhe heitti mut kotii ku huomen on äitienpäivä nii en viittiny olla yötä. Äiti kysy et lähenkö mukaa Lahtee, ku mun mummo asuu siel. Eka olin lähössä, mut äske laitoin viestin e...

Eilen mä vähän sekosin. Taas. Autokoulussa alko jo paha olo. Sit ku menin hierojalle (iskän serkku) nii se jo kysy et onks jokin huonosti. Tietty sanoin et kaikki on hyvin, vaik ei todellakaan ollu. Hieronnan jälkee soitin iskälle et tulis hakee, ku piti mennä äidilt hakee joku toinen itse tehty käsityöjuttu huomista pääsykoetta varten. Siel sit olo paheni. Kello oli melkee yheksän ja mä olin jo valmis lähtee ku olin jo löytäny sen ite tehdyn käsityö jutun. Sit ku yritin saada iskää lähtee nii äiti sit sano "älä valita". Se sattu. Mä vaa olisin halunnu lähtee jo kotii. Menin sit yläkertaa, löysin kravatin, kuristin itteeni. Oli hiton paha olo. Sit aloin käydä lääkekaappii läpi. Löysin 1g särkylääkkeit, päätin et jossai kohtaa otan niit 5-6. Lopulta me sit lähettii. Ei olo parantunu yhtää vaik pääsin kotii. Se vaa paheni.  Kirjotin sen edellisen blogi tekstin. Meni jonki aikaa ja sit käskin iskän lukee sen. Se luki, muttei sanonu mitää. Hetken pääst kysyin et oliks...

Koiramme Milli sai  myöhäiseksi joululahjaksi tuollaisen possu lelun joka röhkii. Milli on tosi innoissaan siitä ja mä kuvasin videon siitä ku Milli leikkii sen possun kanssa. Pahoittelen hihittelystä mikä kuuluu videolla. Milli vaan oli niin söpö "sekoillessaan". Milli ärhentelee yleensä vain jalkapallolle millä hän leikkii. Ja nyt tälle possulle. Voin tehdä Millistä vielä uudemman teemapostauksen jos jotakuta kiinnostaa. :)

Oli kyllä paras uusi vuosi. Siis tuo eilinen ilta. Vaikka en tehny mitää erikoista. Olin vaa R 'n luona ja vietettii niinku normii iltaa, kuitenki mentii kattoo/kuuntelee rakettei 23:45-00:00. Eikä se ees haitannu vaik ei ollu mitää erikoista, se riitti et sain viettää aikaa rakkaan poikaystäväni kanssa ♥. Kiitos ihanasta illasta rakas ♥♥

Tein huvikseni Beckin masennus testin. Tällä kertaa tulos yllätti mut.  " Käytit testin tekemiseen 1 minuutin 43 sekuntia. Testipistemääräsi on   21 . Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä. Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon." Viime kerral ku tein testin, mikä oli masennukseni pahimpia vaiheita, tulokseks tuli jtn yli 40. Oon huomannu et nyt on menny paremmin ja toivon et näin jatkuu.  Kiitos kaikille lähimmäisilleni ♥ Äidille, isälle, R 'lle, rakkaalle kummitädilleni, kiitos kaikille jotka ovat mun tukena olleet ♥

Äsken vauvakuume repi ja raasto mua kahtia, mutta nyt se on vain sana. Mä otan mielummin miehen joka rakastaa mua kuin lapsen joka tarvitsee mua. Äsken olisin suostunut jätetyksi jos olisin saanut Hänen  lapsensa,  R 'n lapsen, mutta nyt ymmärrän että haluan mielummin Hänet , R 'n , kuin lapsen. Vaikka se tarkoittaisi etten ikinä saisi lapsia. Aion pysyä tässä päätöksessä, sillä en halua olla yksin. Mä rakastan R 'ää eniten koko maailmassa ja haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Silti pelottaa et jään yksin. Miten sinä valitsisit? edit 21:33 Itkin varmaa koko jutun ajan ku puhuttii  R 'n kans ja itken melkee nytkin. Tää asia tuntuu vaikeelt mut ehkä mä selviin. Kyllä mä selviin R 'n avulla. Ja ystävien avulla. Kiitos teille kaikille ♥ Erityisesti R 'lle ja  teille 44:lle lukijalle ja salaisille lukijoille ja anonyymeille ♥♥ Voimia teille kaikille. Olette ihania! Joka ikinen teistä! ♥♥♥

Todellakin niin. Se on nyt lähipäivinä koettu niin monta kertaa. Liian monta kertaa. Mä en haluu pahaa oloo ainakaa fyysistä. Henkinen paha olo on helpommin kestettävää ja perus fyysinen paha olo mut henkisestä pahasta olosta tullutta fyysistä pahaa oloo en kestä. Se on niin kauheeta. Kunpa sitä ei enää tulis, mut valitettavasti tiiän et se olo tulee vielä. Täytyy vaa oppii kestää sitä. Mua taas sanottii smurffiks näitten sinisten hiuksien takii. Siis ne tyypit ketä oli samas näytelmäs, ku meil oli tänää lukuharjotukset ku maanantaina on vika näytös. Ne ei ollu nähny mua kesän jälkee, ku näytelmäs oli muutaman kuukauden tauko. Ei mua mitenkää loukannu se et sanottii smurffiks, itseasiassa smurffiinaks, se on jo vanha vitsi. Mua on sanottu smurffiks ja isänmaalliseks siitä lähtien ku värjäsin siniseks, siis mua sanotaa smurffiks tai isänmaalliseks vaan ekal näkemisel ehkä just just toisellaki mut sen jälkee ei enää. Mut useemmin on sanottu et tää väri on hieno ja sitä mieltä minäkin...

Aattelin kertoa nyt meidän kääpiösnautserista, Millistä. Milli täytti just kolme vuotta. Milli on tosi söpö ja ihana ja äänekäs. :P Jotkut aattelee et Milli on vihainen ku lenkillä se haukkuu tyylii kaikille jos sitä ei komenna olemaan haukkumatta, mutta totuus on että Milli tervehtii ja useimmin Milli on pelokas eikä vihainen. Kuvasin vähän aika sitte Millin reaktion siihen kun äitini tulee kotiin ja aattelin et voisin laittaa sen tänne niin saatte hieman parempaa kuvaa siitä millainen Milli on.  Ja tässä vielä muutama kuva Millistä. Ja tässä vielä video Millistä leikkimässä pallon kanssa :) Uudet lukijat tervetuloa :) ♥

käden hakkaamisen tulos... Mulla oli paha olo R 'n takii (ku riideltii) ja vähän  S 'n takii ja sit viel S 'n uuden poikaystävän G 'n takii.  MUT SE EI OLLU R 'N TAI S 'N SYY ET LÖIN ITTEENI, VAAN G 'N KU SE KUTSU MUA SÄÄLITTÄVÄKS. Vähä aika sitte G  tykkäs musta ja nyt se sit seurustelee S 'n kans. Ei mua se häiritse. Mua häiritsi se ku S ja G oli muka "vain hyvii kavereita".   S  on silti mulle tosi tärkee vaik se oli/on G 'n kaveri. Tai siis G 'n tyttöystävä nykyää. Ne silti on kavereit vaik niil menis poikki. Ne vaa " kokeilee" . En kyl ymmärrä. Nii ja heti ku S  oli sanonu okei nii G  meni vaihtaa facebook parisuhde statuksen sillee et se on parisuhteessa. Siis haloo. Ketä vaihtaa sen heti ku saa myöntävän vastauksen. MUN MIELESTÄ siitä pitäis puhua eikä vaihtaa yksin ilman ees mainitsemista sille kumppanille. Sillo ku mä ja R  alettii seurustella mä kysyin vast parin viikon päästä voisinko vaihtaa sen. ...

Käytii päivystykses. Nyt on reides kolmes kohtaa tikit ja sit loput kohdat kädes sekä reides liimattii. Nyt reittä särkee tosi paljon joten tein päätöksen, en pelkästään kivun suhteen vaan myös sen etten halua menettää R 'ää. Mä siis nyt oikeasti oon päättäny et lopetan viiltelyn. Nyt se loppu. Siis NYT. Siis NYT NYT NYT En haluu menettää R 'ää.