In the clutches of depression

Nyt mut on vienyt sairaalaan sekä poliisi että ambulanssi.. Viime lauantaina päätin, etten halua yksin istua kotona koko päivää, joten lähdin leffaan. Helsinkiin asti. Halusin nähdä Birdman leffan (se oli ehtinyt lähteä läheisestä leffateatterista ja ehtinyt tulla jo dvd:llekin), mutta en halunnut katsoa sitä kotona. Ajattelin myös, että ehkä se poika olisi ollut Helsingissä liikenteessä (jos vaikka sen olisi nähnyt siellä sattumalta). Varasin lipun ja menin junalla Riihimäeltä. Aiemmin päivällä olin tehnyt jonkunlaisen treenin mikä kohdistui jalkoihin.   Ongelmia ei ollut ollenkaan ennen leffan loppua. Kun nousin tuolista huomasin, että jalat oli oudon tuntuiset. Mun kävelystä tuli aika hassua. Kävely tennispalatsilta takaisin rautatieasemalle oli melko hidas. Jouduin pari kertaa pysähtymään ja ottamaan tukea. Kun lopulta pääsin rautatieasemalle aloin miettimään että millä junalla menisin takaisin. Jostain syystä jäin tuijottamaan kaukaiseen seinään.   Tiesin, että olin j...

Paino taas laski. 47,6kg... Alin mitä se on ikinä ollu (murrosiän jälkeen). Yläasteella yhdessä vaiheessa painoin 48kg ja silloin sain ison saarnan siitä kuinka pitäisi syödä jne ja sitten se nousi. Iso ongelma aamulla kun älysin että mun hame (mitä yleensä käytän koko ajan) piti viedä pesuun ja mulla ei ollut mitään muuta sopivaa vaatetta. Hameet, shortsit ja housut kaikki tippui päältä. Pieni paniikki tuli. Kun on niin paljon mulle toitotettu ettei paino saa enää pudota. Kyllähän tää voi olla vain päivittäistä vaihtelua mutta silti. Mulla ei ole sopivia vaatteita. Pitää mennä ostamaan uusia :(. Laitoin lopulta hameen päälle hakaneuloilla pienennettynä. Ainakin jotain hyvää on tässä lähiaikoina ollut. Siis olohan mulla on ollut hyvä. Tänään tulee tasan neljä viikkoa että olen ollut ilman lääkkeitä. Ja eilen olin leffassa hyvin mukavan pojan kanssa. Mulla oli tosi kivaa ja toivon että silläkin oli :).

Ulkopuolinen olo on kauhee. Sillee et on porukassa, mutta on olo ettei kuuluis siihe, et olis ulkopuolinen. Se on tosi inhottava. Pahemmaks sen kyl tekee et se tunne tulee kun on oman perheen seurassa. Jos oon vaan äidin tai iskän seuras, et ollaa kaksin, nii sit ei oo ongelmaa mut jos vaik oon äidillä ja siel on äiti ja sen mies nii sit vähä alkaa olla ulkopuolinen olo. Mut jos ollaa vaik äidil syömäs ja siel on minä, veli, veljen tyttöystävä, iskä, äiti ja äidin miesystävä nii sit alkaa jo olla. Niinku en kuuluis sinne, etten sais puhua tai et mun ei haluttais puhuvan. Tää olo on nyt pahentunu viikon aikana. Pahin kuitenkin tällainen tilanne oli vuosi sitten mun "synttäreillä". Mun synttäreitähän ei pidetty ku äiti mokas niitten juhlien kanssa. Mun täti, serkku ja mun äidin äiti tuli kuitenki käymää pari päivää ennen (max viikko ennen) mun oikeita synttäreitä. Ne oli jo äidin luona kun tulin sinne. Tulin just OmenArt'sta sillo, eli olin saanu tatuoinnin (kolme oikeestaa...

Selkä ongelmia mulla on ollut vuodesta 2013 lähtien. Sillee "välil on välil ei" tyylillä. Nyt on ollu selkä kuukauden kipeenä. Se tais alkaa siel Kööpenhaminassa. Käveltii ekana päivänä noin 16 000 askelta (jotai 10-11km), näin siis sanoo mun aktiivisuusrakkene. Laskin sit kotona siellä olon päivän askeleiden keskiarvion. 12 000 askelta / päivä. Mun tavoite askelmäärä päivälle olisi 4 000. Meni siis joka päivä yli. Normaalisti se menee ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Plus siellä ekana päivänä pitkään piti raahata matkalaukkua perässä ja reppua selässä. Aluks se reppu ei tuntunut painavalta mut kun sitä pidemmän aikaa kantoi niin siitä tuli aika painava. Toisena päivänä käytiin eläintarhassa. Sinne matka oli 2,6km ja sen piti mennä puolessa tunnissa. Mun selkäkipu hidasti mun kävelyvauhtia niin paljon et meil tais mennä tunti sinne kävellessä. Vai oliko se kaksi? En muista kunnolla. Kuitenkin mä kävelin hyvin hitaasti. Siihen saattoi myös vaikuttaa se että melkein kaadui...

Maanantaina jouduin varaamaan ajan hammaslääkäriin. Sain heti seuraavaksi päiväksi päivystys ajan. Kerroin et hammaas tai kaks heiluu. Kävin sit siel. Se oli kamalaa. Jännitti jo valmiiks ja se haju siellä vaa pahensi sitä. Sit kun se tökki niillä metalli tikuilla nii jo vihlo. Otettii rötgen kuva ja sit se hammaslääkäri kerto et siel on pahimman laatuinen reikä. Menee ihan hampaan ytimeen asti. Siinä kohtaa alkoi itkeminen. Sellasta pientä äänetöntä mutta kyyneleitä tuli. Puudutusaineen laitto ei sattunu niinkään paljoo. Enemmän sattu se kun varvas puudutettiin. Sit se alkoi poraamaan, itku paheni. Kynnet painu käsivarteen niin kovaa et vieläki näkyy jäljet. Se oli kauheeta. Se viel lisäs kahteen kohtaan sitä puudutus ainetta. Silti sattu, vaikka vähemmän. Ei siinä menny puolta tuntia enempää. Uuden vuoden jälkeen pitäisi varata jatkohoito aika. En todellakaan varaa tonne. Haluun yksityiselle nukutukseen. Mut se tuskin on mahdollista, joten kyllä sellanen hammaslääkäri pelkääjiin eri...

Pääsin osastolta viikonlopuksi kotiin lomalle. Menen sunnuntaina takaisin. En tiiä onko mennyt hyvin. Mulla aloitettiin uusi lääke: Voxra. Jos jollain on kokemuksia siitä, niin olisin hyvin kiitollinen jos joku kertoisi kokemuksiaan siitä. En muista olenko maininnut, mutta jos olen niin sanon sen kuitenkin uudestaan. Joulukuussa päätin, että syön pelkästään yhden aterian päivässä. Joulukuun lopussa luin uutisen, että jos syö viisi päivää putkeen mäkkäri/roska ruokaa, niin se vaikuttaa muistiin. Mä oon syöny vuoden verran putkeen sitä ruokaa. Sen jälkeen lopetin syömisen. Jos söin jotain se oli kurkkua. Sitten menin osastolle 3. tammikuuta. Siellä jouduin syödä klo 8, klo 12, klo 16, klo 19. En ikinä syönyt paljoa. Aamupalan söin aina ja iltapalan. Joskus en syönyt lounaalla ja/tai päivällisellä mitään. Hoitajat alkoivat vähän huomautella. Lääkäri sanoi että mun syömisiä aletaan tarkkailemaan, mutta mitään ei ole muuttunut. Huvittaa jotenkin, kun Voxraa ei saisi määrätä sellaisel...

Ekaa kertaa kehtaan myöntää sen. Osaks syyks sen takii et joku ei olis pitäny ahmimisena sitä mitä mä pidin/pidän ahmimisena. Parin tunnin sisällä söin poppareita, yli puolet litran jäätelöpaketista , ja yks pieni jauhelliha pihvin. Ja nyt on hyvin paha olo. Oksettaa vähän ja tekee myös mieli pakottaa itteni oksentaa ku oon syöny liikaa.. Toivon todella, että olette rehellisiä tuossa kyselyssä. Mua nyt jo hieman kauhistuttaa et 37% vastanneista eli 3 on alle 15. Lukemassa mun juttuja viiltelystä ja muusta paskasta. 

Menin ostaa karkkii :(. Hävettää. Ja sit viel kävin heses.. Oon päättäny et paljastan mun naaman. Laitan kuvan tuonne "Kuka minä olen?" kohtaan. En ehkä vielä tänään, mutta lähiaikoina. 

Klo 16.12 Ollaa kattomas iskän kesäteatteri esitystä. Sain kai taas pienen riidan aikaseks. Luutavasti leikkaan hiukset jo ensi viikolla ennen synttäreitä. Syöminen on tähän asti menny melko hyvin. klo 21.02 Päivä yksi vaihtui taas päivä 0:ksi. Söin aamulla suklaalevyna ja äske syötii sipsii ja dippii. Vituttaa vähä mut sit ei kuitenkaa. klo 21.38 Viiltelyhalu on vähentynyt. For now. Luultavasti se taas pahenee huomenna. klo 22.27 Oon varmaa kipee. Jeee....................................

Anteeks ku on ollu taukoo. Tää kirjottaminen ei vaan suju enää niin hyvin. Ja se mun "suunnitelma"... Se oli vaa fantasia. Ei se ees ikinä voinu toteutuu. Entiiä haluuko ketää tietää sitä mut jos joku haluaa nii kirjota kommentti. Ja siitä viiltelystä... Mä haluun nyt oikeesti lopettaa sen. Muuten menetän R 'n ja sitä en halua. En kestäis sitä. Mä en yhtään tiiä mistä pitäis kirjottaa, en tiiä mitä pitäis kirjottaa. Tuntuu et oon kadottanut tän taidon... Syöminen taas ahdistaa. Nouseva numero vaa'assa.. Mutta mä lupasin et unohdan laihduttamisen. Ja oon väsynyt. Tosi väsyny.. Enkä ymmärrä miks mä itken koko ajan. Joo mulla on tosi paha olo mut miks itken koko ajan... Vituttaa kyl ku eilen k'ävin ottamas kielilävistyksen ja tänää oli "pakko" ottaa se pois ku kieli oli niin lyhyt et se lävistys haittas kaikkee...