In the clutches of depression

Omahoitaja puhuis taas et mun keho käy säästöliekillä. Tai jotai sinnepäin. Et se ei oo hyvä ja toi taas esiin et olis hyvä käydä ravintoterapeutilla. Tiedän et syön huonosti mutten osaa/jaksa muuttaa sitä. Siitä lähtien ku muutin omilleni (kohta 3 vuotta sitten) mun syöminen vähentyi/huonontui. Nykyään se on sitä et syön kerran päivässä "oikeaa ruokaa" esim hesessä tai mäkkärissä aterian ja sit muuten napostelen sipsii tai karkkii tms. Esim tänää söin yhden lämpimän voileivän ja sitten karkkia ja sipsiä. En kyl lähteny tänää mihinkää.. En jaksanu. Aloin eilen miettiä et kuinka pitkään keho kestää "säästöliekillä". Tuleeko jossain kohtaa sellainen stoppi että on pakko muuttaa elämäntapoja terveellisempään suuntaan? Vihaan tätä tyhjää tunnetta. Ei väsytä, ei oo positiivinen eikä negatiivinen olo, mutten oikeen jaksa tehdä mitää. Oon maannu koko päivän sohvalla... Tuntuu tyhmältä et tää blogi on tääl viel ku en paljoo kirjoita. Pitäis kirjoittaa. Olisi pitänyt kirj...

Nyt mut on vienyt sairaalaan sekä poliisi että ambulanssi.. Viime lauantaina päätin, etten halua yksin istua kotona koko päivää, joten lähdin leffaan. Helsinkiin asti. Halusin nähdä Birdman leffan (se oli ehtinyt lähteä läheisestä leffateatterista ja ehtinyt tulla jo dvd:llekin), mutta en halunnut katsoa sitä kotona. Ajattelin myös, että ehkä se poika olisi ollut Helsingissä liikenteessä (jos vaikka sen olisi nähnyt siellä sattumalta). Varasin lipun ja menin junalla Riihimäeltä. Aiemmin päivällä olin tehnyt jonkunlaisen treenin mikä kohdistui jalkoihin.   Ongelmia ei ollut ollenkaan ennen leffan loppua. Kun nousin tuolista huomasin, että jalat oli oudon tuntuiset. Mun kävelystä tuli aika hassua. Kävely tennispalatsilta takaisin rautatieasemalle oli melko hidas. Jouduin pari kertaa pysähtymään ja ottamaan tukea. Kun lopulta pääsin rautatieasemalle aloin miettimään että millä junalla menisin takaisin. Jostain syystä jäin tuijottamaan kaukaiseen seinään.   Tiesin, että olin j...

Paino taas laski. 47,6kg... Alin mitä se on ikinä ollu (murrosiän jälkeen). Yläasteella yhdessä vaiheessa painoin 48kg ja silloin sain ison saarnan siitä kuinka pitäisi syödä jne ja sitten se nousi. Iso ongelma aamulla kun älysin että mun hame (mitä yleensä käytän koko ajan) piti viedä pesuun ja mulla ei ollut mitään muuta sopivaa vaatetta. Hameet, shortsit ja housut kaikki tippui päältä. Pieni paniikki tuli. Kun on niin paljon mulle toitotettu ettei paino saa enää pudota. Kyllähän tää voi olla vain päivittäistä vaihtelua mutta silti. Mulla ei ole sopivia vaatteita. Pitää mennä ostamaan uusia :(. Laitoin lopulta hameen päälle hakaneuloilla pienennettynä. Ainakin jotain hyvää on tässä lähiaikoina ollut. Siis olohan mulla on ollut hyvä. Tänään tulee tasan neljä viikkoa että olen ollut ilman lääkkeitä. Ja eilen olin leffassa hyvin mukavan pojan kanssa. Mulla oli tosi kivaa ja toivon että silläkin oli :).

Ulkopuolinen olo on kauhee. Sillee et on porukassa, mutta on olo ettei kuuluis siihe, et olis ulkopuolinen. Se on tosi inhottava. Pahemmaks sen kyl tekee et se tunne tulee kun on oman perheen seurassa. Jos oon vaan äidin tai iskän seuras, et ollaa kaksin, nii sit ei oo ongelmaa mut jos vaik oon äidillä ja siel on äiti ja sen mies nii sit vähä alkaa olla ulkopuolinen olo. Mut jos ollaa vaik äidil syömäs ja siel on minä, veli, veljen tyttöystävä, iskä, äiti ja äidin miesystävä nii sit alkaa jo olla. Niinku en kuuluis sinne, etten sais puhua tai et mun ei haluttais puhuvan. Tää olo on nyt pahentunu viikon aikana. Pahin kuitenkin tällainen tilanne oli vuosi sitten mun "synttäreillä". Mun synttäreitähän ei pidetty ku äiti mokas niitten juhlien kanssa. Mun täti, serkku ja mun äidin äiti tuli kuitenki käymää pari päivää ennen (max viikko ennen) mun oikeita synttäreitä. Ne oli jo äidin luona kun tulin sinne. Tulin just OmenArt'sta sillo, eli olin saanu tatuoinnin (kolme oikeestaa...

Pääsin osastolta viikonlopuksi kotiin lomalle. Menen sunnuntaina takaisin. En tiiä onko mennyt hyvin. Mulla aloitettiin uusi lääke: Voxra. Jos jollain on kokemuksia siitä, niin olisin hyvin kiitollinen jos joku kertoisi kokemuksiaan siitä. En muista olenko maininnut, mutta jos olen niin sanon sen kuitenkin uudestaan. Joulukuussa päätin, että syön pelkästään yhden aterian päivässä. Joulukuun lopussa luin uutisen, että jos syö viisi päivää putkeen mäkkäri/roska ruokaa, niin se vaikuttaa muistiin. Mä oon syöny vuoden verran putkeen sitä ruokaa. Sen jälkeen lopetin syömisen. Jos söin jotain se oli kurkkua. Sitten menin osastolle 3. tammikuuta. Siellä jouduin syödä klo 8, klo 12, klo 16, klo 19. En ikinä syönyt paljoa. Aamupalan söin aina ja iltapalan. Joskus en syönyt lounaalla ja/tai päivällisellä mitään. Hoitajat alkoivat vähän huomautella. Lääkäri sanoi että mun syömisiä aletaan tarkkailemaan, mutta mitään ei ole muuttunut. Huvittaa jotenkin, kun Voxraa ei saisi määrätä sellaisel...

Haluaisin olla se pieni tyttö, se pieni tyttö osaston sohvan nurkassa, se pieni tyttö nenä-mahaletkussa. ______________________________________ I would like to be that little girl that little girl in the hospital couch's corner that little girl in the n asogastric intubation.

Eilen ja tänää syömiset on menny hyvin. Eilen meni vähän yli 1200kcal mut sit kävin lenkillä. Ja siitä mun malliuran haaveesta vielä. Mun pitäis saada 23 cm pois vyötäröltä jos haluisin ammattimalliks. Ja kyllähän mä haluisin, mut tuskin pääsisin läväreiden ja arpien ja tulevan tatuoinnin vuoksi.

Tiedotus! Mulla on yks tosi hyvä ystävä, joka on mulle kuin veli. Me ollaan tunnettu tyylii kolme vuotta. Hän asuu Intiassa. Ja hän lukee tätä blogia. Joten aattelin tehä tän blogin lukemisen hänelle helpommaks. Aion kirjoittaa englanniksi. Siis kirjoitan tietty suomeks, mut joka tekstin kirjoitan myös englanniksi. Uskon et älyätte tän postauksen jälkee. Älkää välittäkö jos tulee kirjoitusvirheitä :). Ei mulla muuten sillee asiaa oo, mut halusin jakaa pari kuvaa tästä päivästä. Me tehtii sillä Salad Chef'llä salaattia ja tuli siitä hyvää :). Mun pipokurssin pipo. Sen olis pitäny olla valmis tänää, mut eipä sitten ollutkaan. Ups :). ________________________________________ Announcement! I have this one good friend, who is like a brother to me. We have known each others for about three years. He lives in India. And he reads this blog. So I thought I would make it easier for him. I'm going to write in English. I mean of course I'll write in Finnish but I...

Kävelin koulusta psykologille. En käyttäny bussia! Eka kerta pitkästä aikaa. Ja nilkkapainot tietty jalassa. Koulussakin yritin liikkuu mahdollisimman paljon. Valitsin korkean pöydän ja tuolin vain jotta voisin heilutella jalkoja, että sais ees vähän liikuntaa. Iskä tuli hakee mut psykologilt. Sil ei ollu aikaa laittaa ruokaa joten se kysy et olisko okei jos käytäs mäkkärissä ku ei oo oikeesti aikaa laittaa ruokaa. Sanoit sit et joo on okei... Nyt vaa kaduttaa.. Tekis mieli oksentaa..... edit 17:52 Tuntuu etten onnistu missää... En ees oksentamaan pystyny... Ja musta tuntuu etten voi puhua kenellekään tästä.. Siis mistään tästä laihdutuksesta.. Tuntuu ettei ketää kiinnosta. 

Eilen illal tein 100 kyykkyy ja sata air bike liikettä ja aamul kans ja zumbaa sit perää. Oon sillee ylpee itestäni. Siis siitä et aloin eile illal tekee niit kyykkyi. Ja tänää ku menin läpi sitä zumban basic dvd'tä nii mä jopa osasin jotai. Se oli aika hyvä tunne :D. Joten päätin palkita itteeni hieman. Sipsii ja dippii. Niinku karkkipäivä. Ja sit käytii heses. Se hese oli ehkä jälkeenpäin ajateltuna huono idea, mut aion jatkaa liikkumista. Siis eihän toi mitä tein nii paljoa liikkumista oo mut jatkan sitä ja teen enemmän jos pystyn.

Tänää me testattii noita thai kuutioita. Ei ollu niin hyvää ku luulin. En syöny paljoo. Mut ei se haittaa. Ja btw. Meidän uus vaaka tuli :D. Tai siis ei meidän uus vaaka, sillä ei meillä oo iskäl ikinä ollu vaakaa. Katoin paljonko painan. Se oli melkee sama numero ku pitkän aikaa jo ollu siinä. Mut ei mua ookkaa häirinny vaa'an näyttämä numero, vaan mun tiettyjen kehonosien koko..

Tuntuu et V ja S tuijottaa mua nykyää enemmä... Esim tänää ku puhuin N 'lle nii V ja S tuijotti mua koko ajan.. Se ei ollu kivaa. Ja muutenki tuntuu et ne tuijottaa mua ja sillee. Haukun niitä vieläkin mielessäni, en voi sille mitää. Tänää en kuitenkaa koulus itkeny enkä ees meinannu kertaakaa, ihme. Huomen on aika psykologille, onneks. Pääsen sinne puhumaa täst kaikest. Nii ja me käytii siel tukihenkilön kaverin tallil. Siel oli siis tän mun tukihenkilön hevonen ja sit 6 muuta. ( Mun on kyl nyt pakko antaa sille tukihenkilölle nimi. Hän on siis K ). Nii K  ja sen kaveri vei hevoset sisälle. Ne päästi kolme menee vapaana ja niitten piti juosta sinne sisälle mut ne juoksiki mun luo ja sit meni mun ohi pellolle. Yks niistä tönäs mua ja si väistin jos en olis ottanu parii askelta sivuu nii olisin varmaa kaatunu. Me sit harjattii K 'n hevosta ja K  selvitti sen harjassa olevan takun. Siel meni varmaa ainaki tunti. Sit K  toi mut kotii. Ja sit oon ollu koko illan koneella, k...

Se meni niin nopeasti etten oikeestaan huomanutkaan. Oli se vähä outoo kun ei lunta missää oikeestaan ollut. Ainoo mistä joulun tunnistin oli jouluruuat, joulukuusi ja tietty lahjat. Joulupöydäs oli ruokia outoja, mätiä, kalakakkua ja juustoja, ei niitä ennen ollut, enkä nytkään maistanut. Pelkkää kinkkua lautasella ja karjalanpiirakka vieressä ja kokista lasissa, siinä mun oli jouluateria. 

En tiiä mitä kirjoittaisin vaik monia juttuja on käyny. Ehkä vois aloittaa vanhimmasta "jutusta". Torstaina koulus meni melko hyvin ku V  ei ollu siel ja osittain sen takia et oli hyvä päivä torstaina nii en sit menny kouluun perjantaina, koska halusin pitää hyvän viikonlopun. Viikonloppu meni iha hyvin, olin R 'n luona yötä ja mentii sit sunnuntaina R 'n kans junalla Tampereelle mis äiti ja sen miesystävä jo oli ja mentii niitten kans kattoo Tampere Talolle "Lumiukko" esitystä. ( http://www.tampere-talo.fi/lumiukko/ ) Se oli hieno, eikä ees haitannu vaik tuntu et minä ja R  oltii vanhimmat "lapset" siellä. Me käytii ennen esitystä syömässä Pancho Villa -nimisessä ravintolassa. Me kaikki otettii jotkut hampurilaiset, kaikki muut otti pekonihampurilaisen ja mä otin juustohampurilaisen ilman jäävuorisalaattia. Se siis ei ollu pelkkä hampurilainen vaan ateria. Ranskiksii ei ollu pakko ottaam, sai valita ottiko ranskalaiset vai lohkoperunat vai sala...