In the clutches of depression

Ne pienet negatiiviset jutut taas kasaantui ja tuli pieni romahdus. Pitkäaikainen väsymys, nälkä, painonnoususta tullut ahdistus, kyseisessä tilanteessa tullut ahdistus ja BOOM. Ahdistuskohtaus. Tilanne oli siis tanssikurssi/-tunti. Bugg oli tunnin aihe ja käytiin vasta ihan perusaskelta, mutta en ymmärtänyt sitä. En ymmärtänyt miten siinä saattoi liikkua sivulle päin.. Ja sitten kun se lauma naisia siirtyi koko ajan mua kohden enkä mä liikkunut mihinkään niin.... Enkä mä ees oikeesti olis halunnu mennä tänää sinne.. Ens kerralla pitää kyl kuunnella sitä tunnetta. Jos ei halua, niin ei kannata mennä, koska siitä ei seuraa (99% kerroista) hyvää. Joululomasta lähtien oon ollut lähes joka päivä väsynyt. En tiedä mikä siinä on. Viime yönä sain nukuttua vähän yli 8 tuntia joten oletus olisi, etten olisi väsynyt. Mutta silti olin. Eilen ensimmäistä kertaa näin vaa'assa numeron 56. 55 oli mun vielä hyväksyttävä raja. En pitänyt siitä, mutta hyväksyin sen vielä. 56 on liikaa. Päätin, e...

8 päivää ilman karkkia ja 14 päivää ilman viiltelyä. Oon ylpee ittestäni. 8 päivää ilman karkkia on jo paljon verrattuna siihe miten usein mä karkkia söin (melkein joka päivä). Ja ei oo ollenkaa tehny mieli viillellä. Eikä muutenkaa oo ollu niin pahaa oloa. Pahin olo on ollut sillo 14 päivää sitte. Joo on mulla ollu "vetämätön" olo, siis hyvin väsynyt niin väsynyt ettei mitään jaksaisi tehä, mutta ei oo ollu paha olo. Päivitin mun diagnoosit tonne "diagnoosi+osasto" sivulle. Ne on lukenut jossai B-lausunnossa. Mun muuttoon ei oo kauaa. Vähän jännittää, mutta hyvällä tavalla. Löysin uuden motivaation laihdutukseen. Se on että laihtuisin R 'ää varten. Hän ansaitsee kauniimman tyttöystävän.