"Ei se viiltely nyt heti lopu mut sit joskus"
"Ei se viiltely nyt heti lopu mut sit joskus" mun omahoitaja sano ton. Siin vähän ennen ku lähin sielt osastolt. Mun tekis mieli yllättää kaikki ja olla viiltelemättä ja lopettaa viiltely just nyt mut silti vähän tuntuis et haluisin viillellä. Mut sen oon päättäny et mä HALUAN parantua. Siitä ei oo epäilystäkään. Mut silti se viiltely kummittelee mieles. Onneks kuitenki mulla on ollu parempi olla nytte. Ei oo tarvinnu ottaa tarvittavii. Mulla on se varvastoimenpide juttu perjantaina. Siin leikataa kynnest puolet pois ku se kasvaa ihon sisää... Siin kyl annetaa paikallispuudutus mut mua pelottaa tosi paljon. Ehkä vähän liikaa ja turhaan kans mut mä pelkään. Pelkään sitä neulaa kun laitetaa se puudutus ja pelkään et jos ne vaik leikkaa vähän ohi tai jotai. En mä tiiä. Mut pelkää'n kuitenki. Enkä uskaltais mennä yksin... R valitettavasti ei pääse mukaan eikä iskä suostu tulee muuta kuin kyyditseen mtu sinne ja takas kotii.. En mee sinä päivänä kouluu...