In the clutches of depression

Eli nyt oon Lontoossa. Lennot meni hyvin. Eka oli lento Helsingista Koopenhaminaan ja sielta Lontooseen. Sitten tulin metrolla Piccadilly Circuksee ja sit kannykan kartan avulla kavelin tanne hostellii. Ja anteeksi tama outo kirjoitus tapa mutta taalla ei ole niita suomalaisia a ja o kirjaimia. Istun nyt internet cafe'ssa ja mietin mista saisin pullon vetta. Kauhee jano. Ja nyt osaan enemman arvostaa Suomen vetta. Koska Suomessa saa juoda ihan hanasta vetta. Lennoissa eniten jannitti nousu ja lasku. Koopenhaminan lento Lontooseen hermostutti enemman koska en istunut ikkuna paikalla. En tieda mita muuta kirjoittaa. Toivon etta on enemman kirjoitus intoa sitten kun tulen kotiin. 

Hui kamala. Se on jo niin lähellä. Se asunto mihin muutan, siinä asui siis tuttuni, isäni serkku. Lauantaina menen auttamaan häntä asunnon siivoamisessa eli nään uuden kotini jo lauantaina. Sunnuntaina on avainten luovutus. Ja on muutakin hyvää tulossa. Sami Hedbergin keikalle oon menossa iskän, J 'n ja J 'n tyttöystävän kanssa lauantaina. Ja 8-10.12. oon menossa risteilylle äidin, äidin kihlatun ja R 'n kanssa. Eikä tietenkää unohtaa voi Lontoon matkaa mitkä on isoin juttu !! Koulussa jakso vaihtuu. Alkaa vaikeempi jakso. Melkee joka päivä kasista neljään. Mutta yritän pärjätä. 

En tiiä miks mut oon viivytelly tän jutun kertomista tänne. Mä lähden Lontooseen joulukuun lopussa. Oon siellä kyl vaa viikonlopun, mut meen sinne yksin et se on aika iso juttu mulle. Iskä ja äiti ei oikee tykkää, ku ne tietty on huolissaan. Jotenki nyt ei tuu mielee mitää mitä kirjottais. Mut tos on toi tärkein asia.