In the clutches of depression

Käytii päivystykses. Nyt on reides kolmes kohtaa tikit ja sit loput kohdat kädes sekä reides liimattii. Nyt reittä särkee tosi paljon joten tein päätöksen, en pelkästään kivun suhteen vaan myös sen etten halua menettää R 'ää. Mä siis nyt oikeasti oon päättäny et lopetan viiltelyn. Nyt se loppu. Siis NYT. Siis NYT NYT NYT En haluu menettää R 'ää. 

Mua väsyttää, taas kerran. Ei siis väsytä sillee et haluisin nukkuu, vaan eläminen väsyttää. Kaikki tuntuu turhalta. Tuntuu et oon heikko ku en näytä selviivän edes poikaystävän lemmikin kuolemasta. Tekis mieli käydä ostamas teriä ja vetää kädet ja reidet kunnol auki. Anteeksi, mut siltä tuntuu. Tosi pahalta siis. on semmonen läskirumapaskaihminen fiilis taas... Tekis mieli kuolla...

Eilen oli siis mun ja R 'n vuosipäivä :) Ollaa oltu kokonainen vuosi yhes. Vaikee uskoa. En vieläkään oikeastaan ymmärrä miten oon löytäny näin ihanan poikaystävän. Vuosipäivienhän pitäisi olla pelkkää iloa ja positiivisuutta. Ei mulla kuitenkaa koko päivä ollu sellasta. Mä olin alle tunnin koulussa, ku alko ahistaa. S  ei tullu kouluun ollenkaa ja tuntu et V  ei enää haluis olla mun kaveri. Ahdisti tosi paljon. Pyysin lupaa lähtee ku iskä ei suostunu tulee hakee. Me oltais menty tutustuu joillekki koulutusaloille. Sit ku kysyttii sopiiks et mä meen jonku muun ryhmän kaa ku muuten olisin kai menny yksin nii sanoin et "en mee. mä meen kotii". Ope pyysi mut sit käytävää. En oikee muista mitä selitin siin mut jotai siit et V  vihaa mua. En olis halunnu itkee mut pari kyyneltä tuli. Lähin sit kotii.  Loppu päiväst kuitenki selvis et  V  pysyy must vähän kauempana koska hän haluaa parantua jos siis ymmärsin asian oikein. Olin koko päivän koneella....

No siis tää päivä ei menny ihan putkee... Koulus mun päätä särki tosi paljon joten ajattelinpa ottaa kolme ibumax 600mg tablettii.. Kysyin sit yhelt vierailevalt opelt et käyks siit mtn jos ottaa sen verran niit. Se mun oma ope oli siin vieres. Ne sano et on se aikamoinen yliannostus mä vaa sit sanoin okei. Ku olin lähössä se vieraileva ope kysy et otinks mä niit ja mä sanoin joo ja lähin. Hetken päästä seuraavan tunnin alus ope tuli sit pyytää mua käytävää ja sit se mun ryhmän ohjaaja soitti terkkarille ja jotai. Ei siit mtn vakavaa tullu. Ei vaa kuulemma oo hyväks maksalle ja mun piti seurata oloo. Tai jos ei mun nii jonku tyypin. En ollu kauaa enää koulussa sen jälkee. Iskä tuli hakee.    Me mentii sit ettii mulle työssäoppimispaikkaa. Kävin kysymäs Seppäläst, H&M'st, KappAhlt's ja  jostai pienemmäst vaatekaupas. Kaikissa oli jo joku harjoittelija paitsi H&M's ne ei ota hatrjoittelijoit sinne. Käyn huomen käyn kysymäs viel parist vaatekaupast ja sit jos ei ...

Tuntuu et kaikki menee taas hetken verran hyvin ja sit hetken päästä kaikki on taas huonosti. Nytkin haluun taas silpoo itteni palasiks, haluun laihduttaa itteni pienen pieneksi ja samalla kuihduttaa itteni... Kaikki tuntuu yllättävän vaikeelta. En tiiä jaksanko edes kouluun mennä huomenna. Yks asia mikä tänään meni hyvin oli kuntosali. Sain kulutettuu 260 kcal. En itse tietenkään laskenut vaan ne laitteet :P. Poljin n 17min kuntopyöräl ja n 17min toisenlaisel kuntopyöräl ja sit koko 20min ohjelman sil crosstraineril. Oon siitä tosi ylpee. Mut silti nyt olo on taas tosi huono. En ymmärrä mistä se tulee. Tekis mieli vaa hakee fileerausveitsi tuolta alhaalt ja silpoo maha niin huonoo kuntoo et ambulanssin joutuis kutsuu. Mut ei mulla oo rohkeutta. Tekis mieli ostaa terii ja silpoo se maha sillä ja samalla vähän koko keho. Ihan sama vaik se pitäis mut hereillä koko yön. Tuntuu et haluun vaa pilaa mun kehon entistä enemmän... Vittu.... Miksi...

Kuten jotkut teistä on ehkä älynneet(laskurin ja " Kun viiltelen merkkaan rehellisesti X" jutun kautta)  , mä viiltelin taas....... Maanantaina, tiistaina ja tiistai iltana.    Sillon tiistai iltana sit ku olin jo sängyssä kattelemassa housee nii älysin mitä olin tehny ja pyysin iskää tulee käymään. Se sit tuli ja annoin sille terät. Se vähän suuttu, mut tänää se ei ollu enää vihainen.    Yks mun kaveri oli kans viillelly. Sen käsi on niinku tiikerillä, lilojen arpien takia aikasemmin ja nyt vielä enemmän uusien viiltojen takia ja ainoa asia mikä mulle tuli mieleen oli "kumpa munki käsi olis tollanen". Miks ihmeessä mä aattelen tollee. Miks ihmeessä mä aattelen et käyn ostamas lisää teriä ja teen mun kädestä sellaisen... Miks... Luultavasti siks ku oon koukussa...

On niin paha olla ku tuntuu et aiheutin kaverilleni pahan olon. Mä kysyin silt et mikä on sen painoindeksi ja nyt todellakin kadun sitä (ANTEEKSI!!). En jaksa selittää mitä siinä kävi, mutta nyt oikeesti tekis mieli viillellä ja rankaista itteeni, koska aiheutin hänelle pahan olon. En kuitenkaa haluis aiheuttaa kenellekään huolta. Ja oon päättäny etten enää mee osastolle. En usko, että tarvitsen sitä enää. edit klo 17: Käytii just kaupas. Teki mieli ostaa terii, mut en kuitenkaa ostanu. Nyt on tyhjä olo... edit klo 21.09: P*rkele... Nyt tuntuu et terien ostost ja itteni rankaisust olis tullu suunnitelma ...

En pystyny olee tätä kauempaa erossa terästä. Mut ei mul ollu paha olo. Käsi vaa hakeutu laatikkoon mis terä oli ja ennen ku huomasin olin jo tehny ekan viillon, ja toisen ja kolmannen. Enkä sit pystyny lopettaa ennen ku tuli isoin viilto sillä terällä vaikka se onkin pieni. Pieni mun veitsel mut iso teräl. Se on samanlainen viilto ku mikä tulee mun veitsel. Sen jälkee lopetin. Ongelma tietysti on se ku mul on esitys tänää ja mun mekossa on 3/4-hihat joten jäljet näkyy. Saan kuulla varmaa täst mut ei voi mitää.

Tuntuu taas ettei ketään kiinnosta. Mut ei se oo totta. Kyl tyyppei kiinnostaa . Mut nyt. Nyt tuntuu ettei ketää kiinnosta. En tiiä miks tuntuu siltä. Mulla ei oikeestaa oo paha olla ny. Vaik viiltelin. Tällä kertaa en vaa pystynyt sanoo kenellekkää. En tiiä pystynkö sanomaa muuten ku tän blogin kautta. Tuntuu et huulet on ommeltu kiinni siten etten pysty puhumaa. Se tuntu vapauttavalta ku sain viiltää. Ja se veren näkeminen oli taas niin great (enkuks siks ku en keksiny suomenkielistä sanaa kuvaamaan sitä tunnetta). Mut nyt kättä särkee. Ei voi mitää. Enkä kylläkään kadu. Se särky vaan täytyy kestää. Ei se oo niin paha ettei sitä kestäis. Tuntuu et revia vaa auttaa mua viiltelee paremmin. Ku se vie sen kohahduksen pois nii voin jatkaa viiltämist vaik loputtomasti. Ku yleensä lopetin sen kohahduksen jälkee. Nyt mä pystyn jatkaa. Mä pystyn viiltää uudestaa ja uudestaa. Kunnes koko käsivarsi on taas täynnä punaisii viivoi. Siis pelkästää se sisäpuoli/kämmenen puoli...

Ei revia auta. Mä silti viiltelin. Se endorfiini kohahdus oli/on vain osa sitä viehätystä. Se veri  ja kipu on suurempia syitä. On taas niin tyhjä olo et tuntuu etten tunne mitään. En vihaa, mutta surua ehkä vähän, mutta paljon vähemmän kuin ennen. Käsi täyttyy viivoista. Verisistä, punaisista viivoista. Löysin uuden aseen. Ne terät, mutta sain yhden terän kokonaan irti ja on niin ihanaa kun sillä on niin helppo satuttaa. Mitä minä oikein ajattelen. Tää kaikki on niin sekavaa... Tuntuu et mä olisin menny sekaisin. Taas kerran.

On taas melko paha ja väsyny olo. Ainoo mitä haluisin tehä on viiltely. Aionkin ehkä/luultavasti tänää käydä ostamas niit terii. Samoi terii mitkä tuli tutuks siel osastol. Ne oliki ihan hyvii. Parempii kuin ne mitä pöllin äidilt. Ja se hoitoneuvottelukin on tänää. Mitäköhän siel puhutaa. Ei sillee oo välii. Tuntuu ettei millään olis välii. Mut eihän se niin voi olla. Kyllä jollakin on välii. En vaan oikeen tiedä millä.

Sain just kuulla et R oli saanu tikkei polveen. Ja musta tuntuu tosi tosi pahalt et oon tääl enkä sen luona tukemassa sitä. Ja nyt pelkään koko ajan hänen puolesta. On niin paha olo et haluisin satuttaa itteeni, ranagaistsa itteeni siitä et sekosin maanantaina ja siitä et en oo terve. Suunnittelin taaa terien ostoo. Pääsen kuitenki huomen pois (luultavasti) ku oon liian terve. Mun huonoo oloo ei ees huomata ku kaikki muut tarvii enemmän apuu ku nminä ja ne ansaitsee apua toisin ku minä...