In the clutches of depression

Kävin tänää varaamassa ajan tatuointia varten. Otan kolme kuviota oikeaan käsivarteen.  Tää päivä oli niin hyvä kunnes menin käymään äidillä. Se sanoo että ne kuviot mitkä otan saattaa provosoida jotain tyyppiä ja se tyyppi saattais tappaa mut..... Ei sil välii mulle oo. Ne kuviot on mun lempisarjoista (Doctor Who ja Supernatural) ja jos joku tappaa mut niitten takia nii sit tappaa.  Tulee vaa olo et äiti puhuu ristiin. Eka se sanoo "älä välitä mitä muut ajattelee susta" ja sitten se sanoo "älä ota sitä tatuointia joku saattaa provosoitua siitä ja tappaa sut".  Mä tein jo kompromissin. Olin eka ottamassa sitä yhtä kuviota rintaan. Mutta vaihdoin sen ranteeseen jotta se on enemmän piilossa. Ei näköjään sekään kelvannut. 

Joo mulla on nyt tällainen tatuointi.  En osaa sanoa syytä mitksi tämä blogi on jäänyt taka-alalle. On tapahtunut paljon. En päässyt mihinkään kouluun mihin hain, mutta hain eilen täydennyshaussa uudestaan.  Noin viikko sitten heitin kaikki viiltely välineet pois. Jopa ne terät mitkä olivat saapuneet kaksi päivää ennen. Nyt oikeasti lopetan viiltelyn sillä muuten oikeasti saatan jäädä yksin loppu elämäkseni.  En oikein tiedä mitä tänne nyt kirjoittaisin. Kysykää jotain tai pyytäkää jotain postausta, sillä itse en keksi.  Anteeksi kun tässä oli näin pitkä väli tekstien välillä.

Vaikka siinä valokuvapostauksessa ("minä pienenä") sanoin, että itkisin hoitoneuvottelussa, mä en itkeny. Mut melkein itkin. Tuntu et mua syytettii koko ajan jostai ja tuntu et kaikki oli koko ajan mun niskassa kiinni. Se oli vaikee hoitoneuvottelu. Ja olis varmana ollu vaikeempi jos olisin kertonu siitä kui hakkasin itteeni kaulimella ja halusin saada itteni sairaalakuntoo. Itseasiassa vieläki haluisin "päästä" sairaalakuntoo. Pitäisköhän mun laittaa mun psykologille sähköpostia? En nää sitä melkee kahtee viikkoo. Paitsi siel ahdistuksen hallintaryhmässä, mut en mä siellä voi puhuu omia asioitani, tavallaan. Kävin tänää salilla. Pitkästä aikaa. Oli kivaa, vaikka kulutin vain 81kcal. Ens kerralla kulutan enemmän, ja liikun enemmän. Tää vaa oli eka kerta pitkästä aikaa nii siks en tehny kaikkee täysillä. Mulla alkaa autokoulu  maanantaina. Jännittää. Ja ehkä vähän pelottaa. Ku siis nuorempana ku käytii huvipuistossa, nii siellä ajoin "autolla" puskii...

Eilen illal ku olin menos nukkuu nii mietin aika paljon tätä tatuointii. Päätin sit lopulta etten ota reitee mitää tatuointii, koska se on niin helposti peitettävissä eikä ne jäljet oo niin pahoja. Suunnitelma on siis että siivet on selässä, ei niin pienet kuin yllä olevassa kuvassa, mutta ei niin isot kuin alla olevassa kuvassa. Vasemman käden arpien kohdalle tulee se side(bandage) ja höyheniä putoilee niistä siivistä ja ne putoilevat vasenta kättä, oikeata kättä ja selkää pitkin. En oo vielä päättäny mitä oikeeseen käteen tulee, mutta se tulee kuvastamaan mun selviytymistä. Eli siis sitä et vaikka oon pudonnut korkealta ja haavoittunut niin silti oon selvinnyt.

Oon päättäny et otan pari tatuointia. mm. tämän tyylisen Ja sit vasempaa käsivartee ja oikeesee reitee. Ja kuten aiemmin sanoin, niillä pitää olla tarina ja niin niillä onkin.  Kun olin ekaa kertaa osastolla, sillo ku olin 13, mä piirsin siellä osastolla kaks enkeli kuvaa. Molemmat niistä oli pudonneet taivaasta ja haavoittuneet.  Ja se tarina on et mäkin oon pudonnut enkeli (fallen angel) ja oon pudonnut korkealta ja haavoittunut pahasti, mutta silti selvinnyt.  Eli selkään tulee siivet. Melko pienet (kuten tuossa kuvassa) ja revenneet. Siivistä lähtee jokin köynnös tai jokin semmoinen mikä yhdistää sen kädessä olevan tatuoinnin ja siivet ja se samanlainen köynnös tms liittää reiden tatuoinnin siipiin kiinni.  Vai olisikohan isot siivet parempi?  edit 21:28 Nyt keksin. Ne mitkä yhdistää niitä tatuointeja on pudonneita höyheniä. Ja sit se vasemman käden tatuointi, mikä peittää arvet on side(bandage), semmonen mikä laitetaa haavan päälle.  edit 21:3...