In the clutches of depression

Viime maanantaista lähtien mua on pelottanut enemmän asiat ku yleensä. Kodin naksumiset pelottaa todella paljon enkä edes tiedä mitä pelkään. Monta yötä oon käynynt nukkumaan paniikissa. Onneksi kaveri on tullut yöksi välillä niin silloin en ole pelännyt niin paljoa. En kuitenkaan joka yö ole uskaltanut häntä pyytää yöksi, vaikka en oikeasti uskaltaisi nukkua yksin.. Kaikki tää tuntuu niin säälittävältä. 21-vuotias eikä uskalla nukkua yksin ja pelkää ilman syytä. Viime yö oli kuitenkin pahin. Mulla on ollut pitkään se etten voi mennä 23.30-00.00 välisenä aikana kotiin ellen ole siellä jo valmiiksi. Joten eilen kun vein iskän kotiin baarista lähdin ajelulle, mutta kun olin tulossa kotiin päin aloin pelätä. En uskaltanut edes mennä kotiin yksin. Menin sitten takaisin sinne baariin kun tämä kaveri oli luvannut tulla töittensä jälkeen yöksi. Yritin olla itkemättä kun menin sinne mutta en täysin onnistunut. Jäin sinne odottamaan että sen kaverin työvuoro loppuu. Lopulta se kaveri sitten p...

Vein äidin ja sen miesystävän eilen yöllä lentokentälle ku ne lähti Barcelonaan. Lähdettii ennen aamu kolmee ajamaan. Kotona olin vasta viiden aikaan. Nukkumaan kävin puoli kuusi. Nukuin about neljä ja puoli tuntia. En siis nukkunut mitää päiväunia ennen ku lähdettii. Ja nyt en uskalla mennä nukkumaan kun tää talo naksuu / kuuluu outoja ääniä (mitkä varmaa kuuluu talon perus ääniin, naksunat jne). Tiiän et luultavasti ne on normii äänii mut ne vaa pelottaa niin hirveesti. Nyt on sellanen pieni paniikki kohtaus. En uskalla nukkua. Mua väsyttää ihan helvetisti mutten uskalla mennä nukkumaan. Ainakaan yksin. Kysyin kaverilta (jonka kanssa olin siel Kööpenhaminas) et onko sillä töitä huomenna. Kysyn sitä siltä varmaa vähän liian usein. Se vastas et "Ei.". Eli voisin ihan hyvin pyytää sitä tänne yöks. Se on ollu tääl yötä 12 kertaa Kööpenhaminasta tulon jälkeen. Mutta en uskalla sille laittaa viestiä ja kysyä. Jos se vaik sanois ettei voi tulla tms. En yhtää tiiä mitä pitäis tehdä...

Tuntuu että menetin ystävän. Se mun ystävä osastolla sano että ehkä on parempi ettei nähdä sinä aikana kun hän on osastolla. Tuli tosi paha olo. Vihaan itseäni.. Viilsin muutaman viillon. Ei ne mitään isoja ollu. Säälittäviä pikku viivoja vain.. Haluisin viiltää taas sellaisen ison. Mutta tuntuu etten jaksa. Haluan tehdä jotain itselleni. Jotain mikä satuttaa. Mutten jaksa. Säälittävää, tiedän. Tuntuu vain etten jaksa jatkaa. Tulevaisuus ei näytä todellakaan valoisalta.. Oon kaikille taakka. En osaa pitää huolta itsestäni tai mistään. En tiedä mitä nyt pitäisi tehdä. En varmaan poistu asunnosta ennen viikonloppua. 

Eilen oli ensimmäinen päivä ilman Em 'ää. Hän siis lähti Punkaharjulle töihin, mihin on siis 4 tunnin ajomatka, ja hän on siellä koko kaksi viikkoa. Koulussa olo oli melko ok paitsi sitten kun sain varattua lääkärin ajan, sen jälkeen stressasin siitä. Illemmalla menin leffaan kun oli yksinäinen olo. Leffan jälkeen sain kuulla saarnan äidiltä kuinka heitän tulevaisuuteni roskikseen jne. Kun lähdin leffa teatterilta ajamaan Em 'n kotiin, itkin koko matkan. Ja itkin myös loppu illan. Paniikkikohtauskin tuli. Ehkä osa syynä oli se etten ollut syönyt koulun jälkeen. Menin jo 21.40 nukkumaan kun olin syönyt ja sydämentykytys oli helpottanut enkä halunnut että se tulisi uudestaan.

Iskä on yövuorossa ja mä oon yksin kotona. Pelottaa ja ahdistaa. Ainaki saan harjotusta siihen et miltä tuntuu asuu yksin. Äiti sano et sen mun omaan kotiin muuttamisen vois peruuttaa viel. Mut en kehtaa tai halua ku on nii paljo tavaraa ostettu jo, mm. tv ja ruokapyötä+tuolit. Oikeesti mua pelottaa tosi paljo. Miten pärjään. Raha asiat. Samalla alueella asuvat kaksi hieman "hullua" miestä. Se että asunto on maantasalla. Tyylii kaikki muuttoon liittyvät asiat pelottaa. Yhes kohtaa ei pelottanu ku suunniteltii R 'n kans et se muuttais mun kans heti siihe, mut päädyttii siihe päätöksee et mä muutan eka yksin. Ehkä myöhemmin R muuttaa sinne. Äsken oli semmone ajatus et kunpa sais jollakin juomalla tms pään nii sekasin etten tunne kättä tai en älyy miten kovaa painan nii sit saisin tikkejä taas. Koulussa käyminen alkaa käydä rankemmaks. Kyl jaksan hetken vielä, mut en tiiä jaksanko pitkään, jos koko ajan menee rankemmaks. Stressi on kauheeta. Suurin osa stressistä kyl ...

Olipa taas "kivaa" käydä äidin luona..... J sai taas sakkoja ja sit noi puhu jtn ja lopulta niitten jutuist tuli semmone olo et olis parempi et olisin kuollu tai et ne toivois ettei mua olis. Onpa taas ollu vitun hyvä päivä.

Itkuinen päivä taas takana. Kaks kertaa kävin vessassa itkemässä. Eka tuli paha olo riidasta. Sit tuli paha olo ku kuulin et ehkä joutuisin olee hetken yksin ku onskul ja artul on paljon kavereita jotka haluis nähä ne nii alko ahdistaa. Hävetti kertoo niille et en sittenkää haluu/pysty menee sinne traconii. Kun sain sanottuu sen nii sit vaa itkin ja olin menossa vessaa itkee mut onsku tuli perässä ja jäätii sit "juttelee"(minä itkin ja itkin ja me vähän puhuttii) sosiaalitilaan. En saanu itkua lopetettua. Mua hävettää tosi paljo ku onsku oli käyttäny niin paljon aikaa siihen mun asuun. Huomenna vien sille rahaa joka kattaa kulut ja on myös vaivanpalkkana. On täs päiväs jotai ollu hyvääki. Käytii R'n kanssa uimassa ja se oli kivaa. Paitsi näytin et olisin ollu raskaana. Bikineis näytti niin paljo et olisin ollu raskaana et piti lainata äidin kaapista kokouikkareita. Oon ollu tosi väsyny nyt pitkään joten meen nyt (22.00) nukkuu. Suljin koneen jo klo 21. Tää on hyvin...

Ja taas vaikeempi päivä. Laitoin haalaripuvun päälle koska ei oikee ollu muuta puhtaana ja olin liian laiska siihe et olisin ettiny. Ja mulla oli kiire nii se vielä oli syynä etten ettiny muita vaatteita. Kun pääsin koululle ja menin luokkaan, niin Onsku sanoi "Ei kai. Sullakin on tollanen". Se satutti. Ei mua haittaa et joku sanoo asiat suoraan, mutta mä oon vaa herkkä. Varsinki ulkonäöstä. Ku pelkään et näytän tyhmältä. Myöhemmin tänään oli vähän samantapainen juttu. Onsku sano suoraan ja mä olin vähän liian herkkä. Sen siitä saa ku ei muista ottaa lääkkeitä. Kävin koulupäivän aikana kaksi kertaa itkemässä vessassa. Ahdisti niin paljon. Mun piti mennä R 'n luo iltapäivällä, mutta sitten Onsku soitti, että haluunko lähtee leffaan, mitä oltii odottettu pitkää enkuks ja sit lähin. Leffa oliki suomeks, mikä ei haitannu mua. Leffan jälkee olisin halunnu mennä R 'n luo, mut R  sano et on liian myöhä. Sit se sai taas itkun alkamaan. Itkin koko ajo matkan kotiin...

Miksi pitää olla niin vaikeaa. Tänäänkin koulussa melkein itkin ku oli tosi paha olo. Ja itseasiassa myös itkin. Oli niin paha olo, kun tuntui että olen luokan huonoin kaikissa aineissa. Tää paha olo alko siitä ku feilasin saumurin kanssa. Ja sit vielä kuviksessa jouduttii piirtää esineitä aikarajan kanssa. Ja sit vielä jouduttii piirtää ihmismallia. 3 min aikaa, sitten 2,30 min, sitten 2 min, sitten 1,30 min, sitten 1 min ja sitten vielä 40 sekuntia. Se oli helvettiä. Aina kun piirsin liian väärin niin ahdistuin niin paljon etten voinut enää jatkaa. Joten tuloksena oli päättömiä ja jalattomia ruumiita jos niitäkään. Mulla oli monta kertaa mielessä viiltely, mutten ostanut teriä. Kaksi kertaa kävin tänään kaupassa, mutten ostanut teriä. Alkoholia kyllä, mutta en tiedä maistuuko tämäkään siideri hyvältä. 

Jos viel lihon 3 kiloo nii sit oon ylipainoinen..... Hävettää.. Nyt on pakko alkaa tehä kunnon muutoksia. Eikä asiaa paranna että ryhmänohjaaja on ns v*ttumainen p*skiainen. Ja se ärsyttää koulussa joka vaikuttaa mielialaan, joka vaikuttaa siihen että haluanko tehdä muutoksia..

Nyt se tuli. Aattelin et menee pidempää ennenku itken tääl. Yritin olla vahva, mutten ole. En osannu pukeutuu kunnollisesti tänää. Laitoin mekon joka ei sovi mulle. Mä tiesin sen, mutta silti laitoin sen ja nyt hävettää. Haluun mennä kotii vaihtaa vaatteet. Enkä kehtaa lähtee luokasta. Mulla on kauhee nälkä ja se vaa pahentaa oloo. En tiiä selviinkö sittenkään tästä koulusta.

Miten tää taas käänty. Koulus meni hyvin ja koulun jälkee vanhempien kans, mut sit tuun koneelle ja asiat kääntyy. Saan tietää kauheita asioita ja saan jotenki taas riidan aikaseks. Kouluun kuitenki meen hyvillä mielin. Saan mennä autolla, tankkasin sen täytee tänää omilla rahoilla. Aion kertoo mun mahtavista uusista ystävistä, sitku saan heille nimet mietittyä. ____________________________________ I was feeling good a second ago. How did it turn around? School was fine and after school time with my parents was ok, but then I come online and things turn around. I hear terrible things and I start a fight somehow. But I'll go to school with happy mind. I'll go by car because I filled the tank (I paid it).  I'll tell you about my awesome new friends, when I figure out what to name them here.

Ketään ei voi enää sanoo etten muka oo lihava. Ketään ei voi enää sanoo et "oot laiha", koska mä en todellakaan oo. Oon ällöttävä... Enää 10cm eroo vyötärön mitoissa sen viimeisillään raskaana olevan naisen kans. Häpeen itseeni niin paljon. 

klo 11.35 Mun lempifarkut ei mahu enää mun päälle. Reisist jäi kiinni. Eilen illal oli taas vaikee nukahtaa. Mä sit aloin suunnittelee et kui karkaan jos joku yrittää laittaa mut pakkohoitoon. Iha toimivia suunnitelmia ne oli. Enkä aio lopettaa viiltelyä ennenku saan tikit. klo 20.05 Tänää oli ajotunti. Meni iha hyvin. Piti ajaa motaril mut en halunnukkaa. Huomen ajan. Jännittää vähän, mut uskon et pystyn siihe. Ja käytii tänää varaa mulle ajokoe aika. Se on 9.7. Sit mul oli aika psykologille. Puhuttii mun tosi pahasta olosta. Jopa osastosta. Lupasin et harkitsen sitä. Mut en uskalla. Siis kyllä mä vähän haluisin sinne, mut en uskalla mennä sinne ilman pakkohoitosopimusta. En uskalla koska tuntuu ettei mua uskota/uskottu sillo viimeks. Enkä kehtaa sanoa et pelkään et satutan itteeni, koska mä haluan satuttaa itteeni. Mä haluan sairaalakuntoon. Mä haluan tikkejä. Katoin äske leffaa ja siin sanottii et joku oli onnettomuudes ja oli kuukauden sairaalas ja sit tuli ajatus "kunp...

Meidän piti mennä ostaa crosstrainer, mut siel kaupas ei enää ollu niit. Prismas se makso 150e ja se oli pieni laite, joka olis mahtunu mun huoneesee. Mut se alennus oli niin iso et niit ei enää ollu siel.  Pettymys oli suuri. Ja pettymys on mulle se vaikein tunne hallita ja ymmärtää.  Nyt kaikki pienetkin negatiiviset jutut tuntuu niin isolta. Esim se että äiti ei voinut tuoda mulle yhtä karkkipussia tai se ettei R  jaksanut nähdä mua, koska sillä on koeviikko.  Oon taas vaihteeks väsyny. Niin väsyny. _____________________________ I was going to buy a crosstrainer but they didn't have them anymore. I was too late. It cost 150e and it was small enough to be in my room. But the discount was so big that all the crosstrainers were gone.  The disappointment was big. And  disappointment is the most difficult feeling to control and understand. Now even the smallest negative things feel so big. For example that my mom couldn't bring me candy or that ...

Vaikka nyt on ollu vaikeeta (siis tosi, tosi vaikeeta) niin on mulla kaks hyvää asiaa. Toinen on tietty R  ja toinen on se uus mekko minkä ostin. Joo se on vaa mekko mut oon nii tyytyväinen siihe. Laitan sen mekon iskän serkun/kummitytön häihin kesäkuun alussa. Pitää vaa ettii se vyötärö korsetti..

ketää ei kiinnosta.. ketää ei vittu kiinnosta... ei ketää kiinnosta et melkee hyppäsin katolta... ei ketää kiinnosta et  mulla on vitun huono olo... ei... ei ketää vittu kiinnosta... 

Tänää on ollu huono päivä... En jaksa selittää kaikkee. Mut täs muutama asia Ostin uudet varvastossut seppäläst. Kävelin niil sit sinne ahdistusryhmää. Matka oli noin 1km. Sain kaksi rakkoa molempiin jalkoihin ja kahdesta kohtaa iho hankautu rikki. Bussi kuski oli hullu taas. Mun pahan olon takii sanoin asioita jotka sit alotti riidan mikä harmittaa tosi paljon ny. V*tun hieno päivä.... Ainoo mikä piristi oli uus huppari. Tää on siel hupparin taka puolella. Sori en osannu kääntää taaskaa

Tänään siis oli laihdutukseni ensimmäinen päivä. Meni ihan hyvin. Kalorit pysy kurissa (siis alle 1200kcal), vaikka kävin mäkkärissä. Täl kertaa ei ahdistanu se mäkkäri niin paljoo, mutta se saa olla viimeinen kerta kun siellä käyn(mukaan lukien hese). Mun piti tehä video tänne, englanniksi, mutta jänistin. En mä uskalla puhua englanniks. Kyllä ehkä joskus laitan tänne jonkun videon jos joku siis sitä haluaa. Yks juttu mua hieman mietityttää. Kommentit. Vaikka kirjotan tätä ittelleni, niin olisi joskus mukava saada kommentteja. Tai haasteita. Äsken jonkin takii alko vituttaa ku luin muitten blogien haaste postauksia, siis niitä mitkä ne oli saanu muilta. Ja muutama oli saanu aika monta samaa haastetta. Joo ei täs mitää välii oo, mut vituttaa vaa. Eihän tätä ees ketää lue.. Ei oo välii mitä tänne kirjotan. En tiiä. En osaa oikee kirjottaa.. Ja päätä särkee... Kaikki tuntuu nii vaikeelta. Esim kouluun meneminen. Mua pelottaa. Pelottaa mennä näin isona sinne. V*tun läski m...

Mä en valehtele tänne. Mut viivytän kertomista. Tai siis viivytin. En enää. Koska nyt mä en muista mitä tapahtu sillo ku viiltelin. Viiltelin siis viime keskiviikkona ja toissapäivänä ja eilen.  ____________________________ When I write here, I don't lie. But I might not tell everything right when they happen. Well I did that. I won't do it anymore. Because now I don't remember what happened when I cut myself. I cut myself on last w ednesday, on sunday and yesterday.