crosstrainer

Meidän piti mennä ostaa crosstrainer, mut siel kaupas ei enää ollu niit. Prismas se makso 150e ja se oli pieni laite, joka olis mahtunu mun huoneesee. Mut se alennus oli niin iso et niit ei enää ollu siel. 


Pettymys oli suuri. Ja pettymys on mulle se vaikein tunne hallita ja ymmärtää. 


Nyt kaikki pienetkin negatiiviset jutut tuntuu niin isolta. Esim se että äiti ei voinut tuoda mulle yhtä karkkipussia tai se ettei R jaksanut nähdä mua, koska sillä on koeviikko. 


Oon taas vaihteeks väsyny. Niin väsyny.
_____________________________
I was going to buy a crosstrainer but they didn't have them anymore. I was too late. It cost 150e and it was small enough to be in my room. But the discount was so big that all the crosstrainers were gone. 


The disappointment was big. And disappointment is the most difficult feeling to control and understand.


Now even the smallest negative things feel so big. For example that my mom couldn't bring me candy or that R was too tired to see me.

And I'm tired. So tired.

Kommentit

  1. Kovasti voimia sulle. Käytkö sä missään terapiassa, jossa voisit puhua tosta pettymysten käsittelystä? Pettymys on iso tunne ja sitä on vaikea allekirjoittaneenkaan tuntea, mut vuosien terapian jälkeen oon oppinu sietämään sitä ja keksimään erilaisia keinoja purkaa tunteita. Muita kuin itsetuhoisia. Paras on myöntää itselleen miltä tuntuu, miksi tuntuu ja miten siitä pääsee eteenpäin. Pettymyskin on vain tunne, vaikka iso tunne onkin. Se ei kestä ikuisesti, eikä sen takia kannata itseään satuttaa tai rankaista. Siksi oiskin tärkeetä et voisit puhua jonkun kanssa asioista. Sulla on vissiin aika impulsiivinen luonne? Mulla aikanaan diagnosoitiin epävakaa persoonallisuus, johon kuului impulsiivistä käyttäytymistä. Monesti kun luen sun tekstejä sä muistutat mua siitä, millainen olin sun iässä, joten ymmärrän hyvinkin paljon sun oloas. Mut jos yhtään lohduttaa: se EI ole lopullista. Sä tulet vielä nousemaan ja pääsemään jaloilles. Ei masennus ikuisesti kestä. Hyvä lääkehoito ja tiivis terapia vie pitkälle. Mut muista kuitenkin, ettei parantuminen ihan hetkessä käy. Itse käynyt nyt 11 vuotta terapiassa ja tulen varmasti käymään vielä monia vuosia, mutta voin paremmin kuin silloin joskus mustana aikana.

    Tsemppiä tyttö! Sä selätät ton pahan olon vielä!

    - Edellinen anonyymi, sanotaan nyt vaikka IV.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brintellix, päivä 1

Kaksi päivystyskäyntiä viikossa