In the clutches of depression

Tyhjyys. On taas niin tyhjä ja outo olo.  Äsken vasta se oli ihan hyvä.  Semmonen oudon hyvä olo.  Se oli outoo et mulla oli hyvä olla.  Kerrankin oli hyvä olo ja silti se oli outoo. Kaipaan verta. Haluisin( ehkä ) raapii umpeamassa olevat haavat mun kädessä ja ehkä myös ne jo umpeentuneet arvet. Tää tyhjä olo on niin outo ku sillee ei oo oikeestaan paha olo.  Vaan semmonen tyhjä. Mut ei paha olo. Ei ahistava. Vaan tyhjä. Ajatukset ei oo syyttävii kuten yleensä. Ku niitä ei oikeestaan oo. Pää on tyhjä.  Ja kun pää on tyhjä, en oikeastaan osaa siitä puhua kenellekään. Osaan vaan kirjoittaa blogia missä en odota kenenkään vastausta. Kirjoitan vain. Kirjoitan tän olon vaan tähän näytölle ja sit se on siinä. Saan sentään sen purettua pois. Tai siis. Eihän se lähde. Ei se melkeen ikinä lähde. Mut mulle on tärkeetä et saan kirjoittaa sen johonkin. Koska en saa sitä sillee sanottuu.

Mä niin haluisin laihtuu. Hinnalla millä hyvänsä. Ei ehkä mikään paras idea, mut se on sitä mitä just nyt haluisin. Okei viiltely on se toinen juttu mitä haluisin. Mut menin tuhlaa pari euroo jäätelöö  ( säälittävää ) joten en voi enää käydä ostamas sitä mun veistä :(. Siis sellasta samanlaista minkä äiti vei multa. Ja tänää on ollu hirveen tyhjä olo taas. Varmaa siks ku unohdin päivä( ahdistus )lääkkeen. Olo on kuitenkin pysyny sietämisen rajoissa. Onneksi. Mut ei täält mitää hyvää veistä löytyny. En kuitenkaa kokeillu melkee yhtää, mut silti. Huomenna olis joku musikaali juttu ja sit torstai vapaata ja perjantaina on kokeiden palautusta ja jotai sekavaa, jotai kilpailuita tms. Yks laji on korkkarijuoksu. Aika outo laji. Onneks mul on psykologille aika nii ei tarvii koko aikaa siel olla.

On niin tyhjä olo et mun mieli alkaa luoda toiveita, kuten "olisinpa näin laiha ja kaunis": ja mun mieli heittää mun omat ajatukset nurkkaan ja täyttää mun pään ajatuksilla, kuten  Ja vasta lopuksi:

Nojoo mä tavallaa tiesin mitä täst tulis.    Oon nyt ollu 12 tuntii ilman mun tavallisii lääkkeitä mm. lääke mikä auttaa mua nukkumaan. Ja tulokseks on taas tullu etten oikee pärjää ilman.     Mut tällee on huono sanoo ku eihän mitää lääkkeit lopeteta tosta noin vaa. Niitä vähennettäis eka ja sit vähän kerrallaan pois. Nää mun testit on aika huonoja. Niist tulee huono olo. Jos ei väsyny nii sit jotenki muuten.  Esim illal ku muut (äiti ja pikkuveli) oli menny nukkuu nii hain kolme veistä, mitkä oli huonoi kyl. En tehny oikeestaa mitää niil. Eikä mulla oikeestaan ollu paha olo. Ainoostaa sellanen tyhjä. Se on outo olo. Ku ei tunne tyylii mitää. Nyt mä ootan vaa et tulis aamu. En jaksa enää pyörii sängyssä ku en saa unta. Turhaa se on... Onneks alkaa viikonloppu. Ainoo mitä pelkään on et mitä R 'n vanhemmat sanoo jos ne näkee mun käden. En tiiä miten niille selittäis mitä kävi. Tai siis en tiiä miten selittäisin yleensäkkää sen käden kunnon kenell...