In the clutches of depression

Kävin kattoo ton "if i stay" leffan. Sen tytön piti / se sai valita et elääkö vai kuoleeko. Mulle tuli leffan aikana mielee et se periaatteessa on melko yksinkertainen päätös. Päättää elää ja jos ei pidä siitä ja/tai jos se on liian rankkaa niin sitten tekee itsemurhan. Yritän siis tässä sanoa, että jos valitsee elämän, voi myöhemmin valita kuoleman, mutta jos valitsisi kuoleman, ei voisi myöhemmin valita elämää. Aloin myös miettiä mitä itse tekisin siinä tilanteessa. Tai no oikeastaan ajattelin että haluisin olla samanlaisessa tilanteessa kuin sen leffan tyttö (makaamassa sairaalan sängyssä, muut epävarmoina elääkö vai kuoleeko) silloin näkisi ketä oikeasti välittää. Äiti ja iskä tietysti välittäis ja L kans. J ehkä myös vähän. Siis jos kuolen niin uskon että J surisi vähän, mutta pääsisi yli nopeammin kuin äiti ja/tai iskä. En kuitenkaan usko, että ketään muu välittäisi (läheisiä sukulaisia lukuunottamatta) esim. Em, R, N, Je, S, V, A tai E . Mahdollisesti T välittäisi, m...

Today I really considered killing myself, because I felt so bad, physically and mentally.

Olipa taas "kivaa" käydä äidin luona..... J sai taas sakkoja ja sit noi puhu jtn ja lopulta niitten jutuist tuli semmone olo et olis parempi et olisin kuollu tai et ne toivois ettei mua olis. Onpa taas ollu vitun hyvä päivä.

Ajoin tänään onnettomuus paikan ohi. Ja myöhemmin kuulin siitä uutisissa ja ainoa ajatus mitä ajattelin oli "miksi minä en voinut olla tuolla". Mutta nyt tarkemmin kun ajattelen, en mä haluu kuolla missää onnettomuudessa. Jos mun pitäis kuolla nuorena haluaisin kuolla laihuuteen/syömishäiriöön. Ostin kolme leffaa tänää. The Avengers, The Darkest hour, Super 8. Kaks ekaa noista oon nähny ja tiiän et ne on hyvii leffoi ja toi kolmas on kiinnostanu mua jo pitkään.

Mun maksa arvot on normaalit. EN KUOLE :D. Tuntuu hyvältä. Itseasiassa eilen mä rukoilin. Rukoilin, että Jumala auttais mua. Nyt on vähän hämmentynyt olo. Enhän mä usko Jumalaan. Kai. Nyt kuitenkin opin, miltä tuntuu pelätä kuolemaa oikeasti. Opin, ettei kannata tehdä tyhmyyksiä, koska jossain kohtaa saattaa kamelin selkä katketa, saattaa oikeasti käydä huonosti. En enää ota yliannostuksia. Viiltelyn haluan myös lopettaa ja yritän, mutta älkää jooko suuttuko jos en pysty heti. Mä yritän lopettaa. Oikeasti yritän. Ja joskus takapakkeja tulee. Antakaa anteeksi(jos voitte) ja tukekaa minua jos niin käy. 

Yö oli kamala. En saanut nukuttua kuin tunnin. Jos sitäkään. Aamulla lääkäri tuli juttelee. En muista mitä juteltii. Se soitti sit sille samalle psykiatrille kenen kanssa kävin juttelemassa sillo ku poliisit vei mut päivystyksee. En tiiä mitä se psykiatri sano ku lopulta pääsin kotii. Paljon kyllä tapahtui siinä yössä. Multa otettiin perus jutut siis mitattiin kuume, katottiin verenpaine ja sit kai veren happi pitoisuus, tai joku semmonen. Sit sain käydä nukkumaa. Enhän mä saanu nukuttuu. Lääkkeet oli jääny kotii. Kuulin ku se nainen huusi. Se rauhottu lopulta. En nähnyt sitä mut sain selville et se oli vanhempi rouva. Se lääkäri sano et jos maksa on menny, sit kuolee hitaan ja tuskallisen kuoleman. Eka kuulemma tulee pahoinvointi ja sit tulee kivut. Sit ku lähin ajamaa kotii nii jouduin pysähtymää koska oksetti ja tietty sit oksensin... Mä inhoon oksentamista. Se oli kamalaa. Kyykin siellä pientareella ja oksensin.. Hyi. Varmaa näytti hauskalta. Mutta siinä kohtaa aloin mie...

Eilen mä vähän sekosin. Taas. Autokoulussa alko jo paha olo. Sit ku menin hierojalle (iskän serkku) nii se jo kysy et onks jokin huonosti. Tietty sanoin et kaikki on hyvin, vaik ei todellakaan ollu. Hieronnan jälkee soitin iskälle et tulis hakee, ku piti mennä äidilt hakee joku toinen itse tehty käsityöjuttu huomista pääsykoetta varten. Siel sit olo paheni. Kello oli melkee yheksän ja mä olin jo valmis lähtee ku olin jo löytäny sen ite tehdyn käsityö jutun. Sit ku yritin saada iskää lähtee nii äiti sit sano "älä valita". Se sattu. Mä vaa olisin halunnu lähtee jo kotii. Menin sit yläkertaa, löysin kravatin, kuristin itteeni. Oli hiton paha olo. Sit aloin käydä lääkekaappii läpi. Löysin 1g särkylääkkeit, päätin et jossai kohtaa otan niit 5-6. Lopulta me sit lähettii. Ei olo parantunu yhtää vaik pääsin kotii. Se vaa paheni.  Kirjotin sen edellisen blogi tekstin. Meni jonki aikaa ja sit käskin iskän lukee sen. Se luki, muttei sanonu mitää. Hetken pääst kysyin et oliks...

Anteeks on tullu taukoo kirjoittelusta ja ne postaukset mitä oon kirjottanu ei oo hirveen hyvii ollu. Ei mulla kai syytä oo. En vaa osaa kirjottaa... Nytkin on tosi paha olo. Tekee mieli taas silpoo koko keho ja tappaa itteni... Tai haluun päästä edes sairaala kuntoo.. Oikeesti.. Oli niin paha olo et kuristin itteeni. Ja harkitsin kaikkien lääkkeiden naamaan vetämistä. En tiiä mistä tää on tullu. On vaa niin tosi paha olo.. edit 22:20 Sanoin iskälle et lukee tän tekstin. No lukihan se, mut ei välittäny. Se kuulemma ei enää jaksa välittää.

Vaikka siinä valokuvapostauksessa ("minä pienenä") sanoin, että itkisin hoitoneuvottelussa, mä en itkeny. Mut melkein itkin. Tuntu et mua syytettii koko ajan jostai ja tuntu et kaikki oli koko ajan mun niskassa kiinni. Se oli vaikee hoitoneuvottelu. Ja olis varmana ollu vaikeempi jos olisin kertonu siitä kui hakkasin itteeni kaulimella ja halusin saada itteni sairaalakuntoo. Itseasiassa vieläki haluisin "päästä" sairaalakuntoo. Pitäisköhän mun laittaa mun psykologille sähköpostia? En nää sitä melkee kahtee viikkoo. Paitsi siel ahdistuksen hallintaryhmässä, mut en mä siellä voi puhuu omia asioitani, tavallaan. Kävin tänää salilla. Pitkästä aikaa. Oli kivaa, vaikka kulutin vain 81kcal. Ens kerralla kulutan enemmän, ja liikun enemmän. Tää vaa oli eka kerta pitkästä aikaa nii siks en tehny kaikkee täysillä. Mulla alkaa autokoulu  maanantaina. Jännittää. Ja ehkä vähän pelottaa. Ku siis nuorempana ku käytii huvipuistossa, nii siellä ajoin "autolla" puskii...

Mua väsyttää, taas kerran. Ei siis väsytä sillee et haluisin nukkuu, vaan eläminen väsyttää. Kaikki tuntuu turhalta. Tuntuu et oon heikko ku en näytä selviivän edes poikaystävän lemmikin kuolemasta. Tekis mieli käydä ostamas teriä ja vetää kädet ja reidet kunnol auki. Anteeksi, mut siltä tuntuu. Tosi pahalta siis. on semmonen läskirumapaskaihminen fiilis taas... Tekis mieli kuolla...

Huomenna sitten alkaa työssäoppimisjakso. Se kestää kaks viikkoo. Mä meen sokokseen. Siis siihen sokos nimiseen kauppaan :P. En tiiä mitä teen siel mut se on varmaa etten kassalle pääse koska en oo viel 18. Iskä sano et jos mul menee hyvin siel saattaisin saada kesätyöpaikan sielt. En oo varma onko se nyt niin totta, mutta toivon että olisi.  Nyt ei oo hetkeen tehny mieli viillellä, paitsi sit tietty tänää tuli mielee. Ja vähän halusinkin viillellä. Itseasiassa se tuli eilen mieleen, kun puhuimme open ja V 'n kans siit ku V  ottaa vähän etäisyyttä koska ei halua vaarantaa omaa parantumistaan. Ja mä sanoin sit siin et en oo viillelly kahteen viikkoon tai ees halunnu. Se mitä en sanonu oli se et "just nyt haluisin vähän viillellä koska te toitte sen mieleeni, kiitti.." Huomenna, siis vasta huomenna ei maanantaina kuten sanoin edellisessä tekstissä, R 'n koira lopetataan. Haluisin lohduttaa R 'ää, mut en tiiä miten. Haluisin olla hänen tukenaan. Mut en oo varma py...

Perjantaina kävin S 'n kans kattomas "Tartunta" -leffan. Se kerto tappavasta viruksesta joka siirty ihmisestä ihmiseen pienenkin kontaktin kautta.   Kopsasin tähän biorexin sivuilta mitä siitä elokuvasta luki siellä. " Kansainvälinen matkustaja nappaa lentokenttäbaarin kulhosta pari pähkinää ja ojentaa luottokorttinsa tarjoilijalle. Työpalaveri alkaa kättelykierroksella. Mies yskii täydessä ruuhkabussissa... Nopea kontakti, ohikiitävä hetki, ja tappava virus on siirtynyt eteenpäin. Kun Beth Emhoff (Gwyneth Paltrow) palaa kotiinsa työmatkalta Hong Kongista, luulee hän aluksi kärsivänsä pahasta jet lagistä. Kaksi päivää myöhemmin ensiapulääkärit kertovat hänen järkyttyneelle aviomiehelleen (Matt Damon) Bethin kuolleen, eikä lääkäreillä ole mitään aavistusta miksi. Pian myös muille ilmestyy samoja oireita: yskä ja kuume, sitten aivoverenvuoto... ja lopulta kuolema. Minneapolis, Chicago, Lontoo, Pariisi, Tokio, Hong Kong: sairaustapauksia on ensin yksi, sitten neljä, ...

Tuntuu et kaikki menee taas hetken verran hyvin ja sit hetken päästä kaikki on taas huonosti. Nytkin haluun taas silpoo itteni palasiks, haluun laihduttaa itteni pienen pieneksi ja samalla kuihduttaa itteni... Kaikki tuntuu yllättävän vaikeelta. En tiiä jaksanko edes kouluun mennä huomenna. Yks asia mikä tänään meni hyvin oli kuntosali. Sain kulutettuu 260 kcal. En itse tietenkään laskenut vaan ne laitteet :P. Poljin n 17min kuntopyöräl ja n 17min toisenlaisel kuntopyöräl ja sit koko 20min ohjelman sil crosstraineril. Oon siitä tosi ylpee. Mut silti nyt olo on taas tosi huono. En ymmärrä mistä se tulee. Tekis mieli vaa hakee fileerausveitsi tuolta alhaalt ja silpoo maha niin huonoo kuntoo et ambulanssin joutuis kutsuu. Mut ei mulla oo rohkeutta. Tekis mieli ostaa terii ja silpoo se maha sillä ja samalla vähän koko keho. Ihan sama vaik se pitäis mut hereillä koko yön. Tuntuu et haluun vaa pilaa mun kehon entistä enemmän... Vittu.... Miksi...

   Kävin taas kuntosalil R 'n perheen kans. Olin jo aiemmin tänää päättäny et testaan sitä fat burn ohjelmaa. Mikä mahtava idea... Joo mä testasin sitä. Pääsin vaa puoleen välii sit oli pakko lopettaa ku huippas, oksetti ja pulssi oli jtn 180 ja se vähän pelästytti. Eihän siin mitää outoo oo, mut tuntu et sydän hakkaa ittensä ulos mun rinnasta. Päässäkin se tuntu. Istuin hetken ja join vettä. Kymmenen minaa myöhemmin laitoin iskälle viestii et se tulis hakee ku en kestäny enää olla siel.    Ehkä ens kerral osaan tehä jotai :P Eilen ku en saanu unta nii tuli taas mieleen et mitä tapahtuu sit ku me kuollaa. Oli semmonen "mitä mä sit teen" olo. Ei hitto se ahdisti. Ja ku ei ollu tekemistä nii en saanu sitä pois mielestä. Ajatukset kävi läpi monii vaihtoehtoi mitä oon kuullu et tapahtuis sit ku kuollaa.    En olis halunnu laittaa mihinkää järjestyksee mut alko tuntuu et taivas tai toinen elämä olis parhaimpii vaihtoehtoi. En tiiä uskonko mihinkää semmoseen ...