In the clutches of depression

Miksi pitää olla niin vaikeaa. Tänäänkin koulussa melkein itkin ku oli tosi paha olo. Ja itseasiassa myös itkin. Oli niin paha olo, kun tuntui että olen luokan huonoin kaikissa aineissa. Tää paha olo alko siitä ku feilasin saumurin kanssa. Ja sit vielä kuviksessa jouduttii piirtää esineitä aikarajan kanssa. Ja sit vielä jouduttii piirtää ihmismallia. 3 min aikaa, sitten 2,30 min, sitten 2 min, sitten 1,30 min, sitten 1 min ja sitten vielä 40 sekuntia. Se oli helvettiä. Aina kun piirsin liian väärin niin ahdistuin niin paljon etten voinut enää jatkaa. Joten tuloksena oli päättömiä ja jalattomia ruumiita jos niitäkään. Mulla oli monta kertaa mielessä viiltely, mutten ostanut teriä. Kaksi kertaa kävin tänään kaupassa, mutten ostanut teriä. Alkoholia kyllä, mutta en tiedä maistuuko tämäkään siideri hyvältä. 

Älysin tänää et multa jäi paita ja hame S 'n luo. Ja haluun ne takas, mut jos haluun ne mun pitää tavata S  enkä tiiä kestäisinkö sitä. Tai haluisinko. Tulee paha olo ku aattelen et pitäis tavata se. En tiiä miks. Varmaa siks ku käyttäydyin ilkeesti sitä kohtaa.. P*rkele. Tää on vaikeeta.. Nii ja sain tänää tietää etten saa käyttää alkoholii näitten lääkkeiden takii ku tulis sit vielä impulsiivisempia tekoja/käytöstä. Ei se mikää ongelma oo mulle ku en käytä alkoholii. Joskus ehkä kulauksen maistan (jos jollai muul on vaik joku lonkero) mut en muuten juo tms. Luultavasti musta tulee absolutisti eli en juo enkä polta, niinku äiti. En usko et siitä tulis mitenkää vaikeeta ku mulla on jo semmonen negatiivinen kuva alkoholista eikä mua kiinnosta se. Siis ei kiinnosta koska ei kiinnosta, ei oo sen takii koska on se negatiivinen kuva. Jos täst ees älyy mitää. Vähä vaikee kirjottaa ku on vähän paha olla :/. edit 20:13 OTTAKAA TÄÄ OLO POIS !!! En kestä.. Ei h*lvetti oikeesti.