In the clutches of depression

Hammaslääkäri käynti ____________________________ Tänään piti herätä aiemmin koska oli se hammaslääkäri aika. Yleensä mä herään klo 12 tai välillä jopa myöhemmin. Tänään herätys oli 10.40 ja siihen heräsin hyvin väsyneenä. Noh piti kuitenkin nousta. Pesin hampaat (jei jaksoin tehdä sen) mutta älysin etten voi syödä enää paahtoleipää (eräpäivä mennyt ohi). Laitoin iskälle viestiä ja se tuli hakemaan. Se haki mulle Laurell kahvilasta lihapasteijan ja sitten lähdettiin kohti Hämeenlinnaa ja Oral'ia.. Jännitys kasvoi. Se ei kuitenkaan ehtinyt vaikuttaa yöllä, etten olisi saanut unta, koska se sovittiin niin vähän aikaa sitten. Sen jälkeen kun olin syönyt sen pasteijan, otin Brintellix'n. En tiiä mainitsinko päivä 1 postauksessa että ostin taas Atarax lääkettä kun sitä oli vielä reseptissä jäljellä. Kuitenkin. Kun saavuttiin Oral'iin (yksityinen hammaslääkäri paikka Hämeenlinnassa) se haju taas aloitti ahdistuksen. En siedä sitä hammaslääkärin hajua. Siis alkaa heti ahdistaa...

Tää blogi on jäänyt vähän pois ku en oo tiennyt myös kirjoittaa. Mun olisi pitänyt kirjoittaa kun lopetin lääkkeet. Olisi pitänyt kirjoittaa siitä kokemuksesta niin olisi myöhemmin voinut katsella ja lukea millaista se oli. Sillä nyt se lääkkeetön aika loppui. Olin 194 päivää ilman lääkkeitä. Päätin että pidän nyt täällä kirjaa tästä uudesta lääkkeestä ja miltä se tuntuu / miten se vaikuttaa. Eilen olin lääkärin tapaamisessa ja siellä suostuin uuteen lääkitykseen koska tää väsymys vaikuttaa niin pahasti mun jaksamiseen. Väsymys siis alkoi 16.9. ja paheni kuukausittain. Marraskuun alussa viiltely tuli takaisin ja jouduin myöntämään etten voi hyvin. Viiltely oli hyvä merkki siitä ja mun itkukohtaukset. Itkin siis hysteerisesti ja ajattelin että en jaksa enää. Joulukuu on alkanut hieman paremmin. Mutta silti olen väsynyt.  Tämä uusi lääke on nimeltään "Brintellix". Se on kuulemma uusi lääke joka voi auttaa myös kognitiivisen toiminnan kanssa. Muistaakseni se lääkäri sano...

Omahoitaja puhuis taas et mun keho käy säästöliekillä. Tai jotai sinnepäin. Et se ei oo hyvä ja toi taas esiin et olis hyvä käydä ravintoterapeutilla. Tiedän et syön huonosti mutten osaa/jaksa muuttaa sitä. Siitä lähtien ku muutin omilleni (kohta 3 vuotta sitten) mun syöminen vähentyi/huonontui. Nykyään se on sitä et syön kerran päivässä "oikeaa ruokaa" esim hesessä tai mäkkärissä aterian ja sit muuten napostelen sipsii tai karkkii tms. Esim tänää söin yhden lämpimän voileivän ja sitten karkkia ja sipsiä. En kyl lähteny tänää mihinkää.. En jaksanu. Aloin eilen miettiä et kuinka pitkään keho kestää "säästöliekillä". Tuleeko jossain kohtaa sellainen stoppi että on pakko muuttaa elämäntapoja terveellisempään suuntaan? Vihaan tätä tyhjää tunnetta. Ei väsytä, ei oo positiivinen eikä negatiivinen olo, mutten oikeen jaksa tehdä mitää. Oon maannu koko päivän sohvalla... Tuntuu tyhmältä et tää blogi on tääl viel ku en paljoo kirjoita. Pitäis kirjoittaa. Olisi pitänyt kirj...

Nyt mut on vienyt sairaalaan sekä poliisi että ambulanssi.. Viime lauantaina päätin, etten halua yksin istua kotona koko päivää, joten lähdin leffaan. Helsinkiin asti. Halusin nähdä Birdman leffan (se oli ehtinyt lähteä läheisestä leffateatterista ja ehtinyt tulla jo dvd:llekin), mutta en halunnut katsoa sitä kotona. Ajattelin myös, että ehkä se poika olisi ollut Helsingissä liikenteessä (jos vaikka sen olisi nähnyt siellä sattumalta). Varasin lipun ja menin junalla Riihimäeltä. Aiemmin päivällä olin tehnyt jonkunlaisen treenin mikä kohdistui jalkoihin.   Ongelmia ei ollut ollenkaan ennen leffan loppua. Kun nousin tuolista huomasin, että jalat oli oudon tuntuiset. Mun kävelystä tuli aika hassua. Kävely tennispalatsilta takaisin rautatieasemalle oli melko hidas. Jouduin pari kertaa pysähtymään ja ottamaan tukea. Kun lopulta pääsin rautatieasemalle aloin miettimään että millä junalla menisin takaisin. Jostain syystä jäin tuijottamaan kaukaiseen seinään.   Tiesin, että olin j...

Ulkopuolinen olo on kauhee. Sillee et on porukassa, mutta on olo ettei kuuluis siihe, et olis ulkopuolinen. Se on tosi inhottava. Pahemmaks sen kyl tekee et se tunne tulee kun on oman perheen seurassa. Jos oon vaan äidin tai iskän seuras, et ollaa kaksin, nii sit ei oo ongelmaa mut jos vaik oon äidillä ja siel on äiti ja sen mies nii sit vähä alkaa olla ulkopuolinen olo. Mut jos ollaa vaik äidil syömäs ja siel on minä, veli, veljen tyttöystävä, iskä, äiti ja äidin miesystävä nii sit alkaa jo olla. Niinku en kuuluis sinne, etten sais puhua tai et mun ei haluttais puhuvan. Tää olo on nyt pahentunu viikon aikana. Pahin kuitenkin tällainen tilanne oli vuosi sitten mun "synttäreillä". Mun synttäreitähän ei pidetty ku äiti mokas niitten juhlien kanssa. Mun täti, serkku ja mun äidin äiti tuli kuitenki käymää pari päivää ennen (max viikko ennen) mun oikeita synttäreitä. Ne oli jo äidin luona kun tulin sinne. Tulin just OmenArt'sta sillo, eli olin saanu tatuoinnin (kolme oikeestaa...

Viime aikoina mulla on mennyt hieman paremmin. En oo ollut niin yksinäinen tai surullinen. Muutamina päivinä on ollut hyvin teräviä mielialan vaihteluita mutta muuten melko tasaista. Oon tumblr'n dashboardia selaillessa mennyt monen negatiivisen olon postauksen ohi. Ennen olisin varmaankin reblogannu tyylii ne kaikki. Koulussakin oon jaksanu käydä. Kolmannen jakson olin kokonaan koulussa ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Mulla oli psykiatrisen poliklinikan hoitoneuvottelu tos tammikuun lopussa. Sain lähetteen verikokeisiin ja sydän filmiin. Mentii terapeutin kanssa sinne heti seuraavalla käynnillä. Viime perjantaina se lääkäri soitti. Kaikki muut oli hyvin paitsi kilpirauhas arvot. Tai siis. Toinen oli ihan normi ja toises normin raja oli 4,2 ja mulla oli 5,5 mikä viittaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ja sydänfilmis oli joku "ominaisuus" mikä ei oo mitenkään vaarallinen nuorella. Toukokuussa pitää mennä uudestaa verikokeisiin et jos se on menny ns huonompaan suuntaa...

Maanantaina jouduin varaamaan ajan hammaslääkäriin. Sain heti seuraavaksi päiväksi päivystys ajan. Kerroin et hammaas tai kaks heiluu. Kävin sit siel. Se oli kamalaa. Jännitti jo valmiiks ja se haju siellä vaa pahensi sitä. Sit kun se tökki niillä metalli tikuilla nii jo vihlo. Otettii rötgen kuva ja sit se hammaslääkäri kerto et siel on pahimman laatuinen reikä. Menee ihan hampaan ytimeen asti. Siinä kohtaa alkoi itkeminen. Sellasta pientä äänetöntä mutta kyyneleitä tuli. Puudutusaineen laitto ei sattunu niinkään paljoo. Enemmän sattu se kun varvas puudutettiin. Sit se alkoi poraamaan, itku paheni. Kynnet painu käsivarteen niin kovaa et vieläki näkyy jäljet. Se oli kauheeta. Se viel lisäs kahteen kohtaan sitä puudutus ainetta. Silti sattu, vaikka vähemmän. Ei siinä menny puolta tuntia enempää. Uuden vuoden jälkeen pitäisi varata jatkohoito aika. En todellakaan varaa tonne. Haluun yksityiselle nukutukseen. Mut se tuskin on mahdollista, joten kyllä sellanen hammaslääkäri pelkääjiin eri...

En aio olla enää yhtää yötä täällä. Ahdistaa liikaa ja liian paljon vittumaisia kommentteja. Jatkan kotona sillä tyylillä minkä parhaaksi näen eli käyn mäkkärissä jos mieli tekee tai olen syömättä jos mieli tekee. Enkä enää ikinä tule osastolle vapaaehtoisesti. EDIT 22.03 Päivystävä lääkäri tapasi mua. Pääsin pois. Äiti jäi sinne mun kanssa odottaan kun se tuli puoli kuuden aikaan mua tapaamaan. Odotettiin siis noin neljä tuntia. Katsottiin telkkaa. Nyt on hyvä olo :)  Ainoa huono juttu on se, kun olen huolissani uudesta ystävästäni jonka tapasin siellä. Hänet siirrettiin toiselle osastolle. Ennen kuin hän lähti, vaihdoimme puhelin numeroita ja hän halasi minua. Ensimmäisenä iltana tekstasin hänelle ja hän vastasi, mutta ei sen jälkeen, koska häneltä oli otettu puhelin pois. Hän sanoi, että hän olisi illemmalla saanut puhelimensa takaisin, mutta hän ei ole vastannut viesteihini. Pelkään, että hänelle olisi tapahtunut jotai tai, että hän ei enää jaksa puhua mulle. Molemma...

  ÄLLÖTTÄVÄÄ TIETOA EHKÄ JOILLEKKIN. ÄLÄ LUE JOS HELPOSTI SULLE TULEE PAHA OLO ESIM HAAVOISTA TAI KYNSI JUTUISTA!!!!!!!           Eli taas joudun kynsioperaatioon. Siis luultavasti mulla on nyt kolme kynnen reunaa jotka kasvaa ihon sisään. Ensi keskiviikkona mulla on aika lääkärille. Hoitaja sano että saattaa joutua poistamaan koko oikean isovarpaan kynnen kun molemmista reunoista kasvaa ihon sisään. Tai sitten leikkaa reunan molemmista reunoista. Kolmas kynsi on vasemman jalan isovarpaan vasen reuna, se ei taida olla niin paha joten en tiedä mitä sen kans tehää.

Anteeksi taas kun on ollut taukoa kirjoittamisessa. On ollut niin paljon asioita. Muutto ainakin. Nyt oon asunu  siis omassa asunnossa ainaki viikon. Eka nukuin sohvalla, mutta viime yön sain nukuttua sängyssä, sillä se tuotiin eilen. Ja netinkin sain. Tää asunto on ihana ja sijainti aivan mahtava. Voin laittaa kuvia tästä asunnosta jos joku haluaa. Mulla on mennyt ihan hyvin. Pahoinvointia vaa iltaisin ollu jo kuukauden. Ei, en ole raskaana. Kävin viime perjantaina lääkärillä ja se lähetti labraan. Tänää kävin labrassa ja ne otti neljä putelia verta. Huomenna varaan soitto ajan lääkärille jotta saan tietää tulokset. En tiedä mitä odottaisi. Just nyt en välitä mistään muusta kuin siitä että saisi pahoinvoinnin loppumaan. Kävin viime viikonloppuna R 'n, äidin, äidin kihlatun, äidin kihlatun pojan, äidin kihlatun tyttären ja äidin kihlatun tyttären poikaystävän kanssa risteilyllä Tukholmaan. Pahoinvointi pahensi muutenkin pahaa fyysistä oloa. Mut muuten matka meni hyvin. Siel ol...

Otin 5 särkylääkettä (1g) ja kaduin ja tulin sit päivystyksee. Hoitaja kävi juttelemas ja kysymässä perustiedot ja nyt odotan lääkäriä joka viimeistään tulee aamulla juttelemaan. Olen siis vuodepaikalla. Täällä on yksi nainen joka huutaa ja mä pelkään. ________________ I took 5 painkillers (1g) and then I regret it and came to emergency room. Nurse asked basic things and now I'm waiting for the doctor who comes at some time maybe in the morning. I'm in bed now. Here's a woman who us screamig and I'm scared.

klo 22:58 Tänää en oo ehtiny kirjottaa aiemmin vaik olis ollu asiaa. Tänää mul oli aamulla hammaslääkäri aika. Taas. Täl kertaa se vaa ei menny nii hyvin ku viimeks. Eka se  tarkisti onko reikii ja löytyhän sieltä. 7 paikattavaa... Ja nyt puudutus tuntu sattuvan enemmän.. Se paikkas kolme reikää tänää, vasemmalta ylhäältä. Se ei oo mukavaa ku pää joutuu olee paljo alempana kuin sillo ku paikataa alarivin hampaita. Mulle laitettii semmone tuki mikä pitää suun tarpeeks auki ja se vähän sattu ku suu oli niin auki.    Sen hammaslääkärin jälkee kävelin kotii. Oli vaikee matka. Sisällä kävi taistelu siitä että menenkö ostaa teriä vai en. En menny. Mulla oli aika psykologille sit iltapäiväl. Sitä ennen käytii mäkkäris ku mulla oli nälkä. Olin kyl jo aiemmin päättäny etten tänää laske kaloreita, et tänää on se yks päivä viikossa millo en laske kaloreita. Ja muutan sitä ABC-dieettii vähän, enemmän omanlaisekseni. Tai siis. Otan siitä vaa kalori rajan ittelleni ja noudatan s...

Klo 16.33 Istutaa äidin kans junas. Ollaa oltu reilut 2 tuntii Kampis shoppailemas. Äitin piti  tulla vain mukaa kun mä etin korsettia. Mä löysin aivan ihanan korsetin. Ja äitiki löysi mekon ja alushameen vaik luulin ettei äiti pitäis siit kaupast (cybershop) :P. On ollu mukava päivä. Mulla siis oli lääkärille aika mun isovarpaan takii. Luulin et se lääkäri vaa kattoo sitä varvasta ja sit päättää et tehäänkö toimenpide (leikataan osa varpaan kynnestä pois). Mutta kun menin ilmoittautuu nii se hoitaja sano "mene istuu hetkeksi. Kutsun sut kohta toimenpiteesee". Olin iha ihmeissäni. Ja sitku se ihmetys oli ohi nii alko pieni paniikki nousta. Sillä nyt olin yksin ja viimeks äiti oli mun mukana. Hetken sit istuin odottamas ja laitoin äidille viestii "se toimenpide on nyt". Sit se hoitaja tuli pyytää mut sinne. Se pyysi mut iha nimeltä, mikä oli outoo mut kai se ny mut tunnistaa tän sinisen tukan kans ja näitten lävärien ja ehkä se tunnisti mut iskän kautta tms. Ku...

Kävin päiväristelyllä Tallinnassa R 'n ja sen perheen kans. Meno matka laival oli aika kauhee ku se keinu paljo ku tuuli. Makasin sit hytis melkee koko matkan. Tallinnas käytii siin Sada marketis ja löysin sielt ihanan laukun. Se on melko iso ja sit siin on pyörät jotta sitä voi vetää peräs. En ostanu muuta Tallinnast mut laivalt ostin mm. salmiakkia iskälle ja After Eight suklaata äidille ja ittelleni huulikiilto+hajuvesi paketin ja tietty suklaata. Me käytii myös jossai super alkos ja sielt noi sit osti juhannusjuomaa. Munki teki mieli mut en kehdannu. R  myös sano et sen mielest ei kannata yhdistää masennusta ja alkoholia. Mut ei oo kauaa ennenku saan laillisesti ostaa alkoholii. Luultavasti sit myös ostan sitä. Ja sit tulo matkalla laival oli mukavaa. Laiva ei keinunu niin paljoo ja sit käytii syömäs buffetis. Siel oli ihanaa ruokaa. Perunagraniitti (mun mielest ne oli kermaperunoi) oli tosi hyvää. Ja R  tykkäs cheddarjalapenoista. Siis niis oli cheddarii ja jalapenoi j...

Me käytii eilen R 'n kans kattomas "Kolme muskettisoturia". Se oli hyvä. Mun piti tänää kyyttää tummaihosii miehii siel kaupas, ettei ne pölli mitää Sain kuulla et on olemas elokuva nimeltä "Human centipede" ja menin sit lukee wikipediast sen leffan juonen ja nyt tulee paha olo ku aattelen sitä. vinkki: ÄLKÄÄ LUKEKO JOS ETTE HALUA ÄLLÖTYS OLOA Mul on huomen hammaslääkäri :( ja mua pelottaa se tosi paljon Tänää oli viimenen päivä "tetis" siis jos en mee huomen, jos meen huomen sit huomen on vika päivä Mua pelottaa mennä kouluun jos jään yksin En aio juhlia tai olla ylpee mitenkää siit et oon ollu 11 päivää viiltelemättä, sillä jos juhlin sitä tai jos ees oon ylpee siit nii sit kuitenki sorrun viiltelee. Mietin tänää kuolemaa ja sen jälkeisii juttui ja tuli taas tosi paha olo Meen perjantaina kattoo leffan nimeltä "Immortals" ♥ Aion yrittää kirjoittaa uuden biisin Tervetuloa uudet lukijat :)

Oon äidillä, koska en saa olla nyt yksin. Mummo on täällä, äiti lähti tanssimaan miesystävänsä kanssa. Ei äiti olis lähteny tanssii jos mummo olis lähteny kotii. Nyt on melko ok fiilis. vähän vaa fyysinen paha olo. Ei tikkien takii vaan jossai kurkun alakohdassa siinä semmoisen kuopan kohdalla on semmonen outo olo. Ei sillee okseta mut vähä. Tälle on ehkä joku selvä syy tai siis joku selvä nimi mut en joko tiedä tai muista sitä. En ollut tätä viikonloppua R 'llä, koska häneltä revittiin viisauden hammas torstaina nii se ei jaksa oikee mitää ja nyt mulla kun on nää tikit nii mun pitää nukkuu yksin. Olin R 'llä kuitenkin päivällä muutaman tunnin. Me katottii yks Lost jakso ja sitten oltii vaa. Ja syötii pizzaa... Ku sen vanhemmat halus tilaa pizzan nii en viittiny kieltäytyy. Siis ne tilas jokaiselle oman pizzan. Ei olis pitäny ottaa. Ehkä tää paha olo on siitä. En ees syöny siitä paljoo. Mut se vaikutti mielialaan sitku kävin vaa'alla.. Vaa'an ruudusta tuijotti punai...

Käytii päivystykses. Nyt on reides kolmes kohtaa tikit ja sit loput kohdat kädes sekä reides liimattii. Nyt reittä särkee tosi paljon joten tein päätöksen, en pelkästään kivun suhteen vaan myös sen etten halua menettää R 'ää. Mä siis nyt oikeasti oon päättäny et lopetan viiltelyn. Nyt se loppu. Siis NYT. Siis NYT NYT NYT En haluu menettää R 'ää. 

Eilen oli siis mun ja R 'n vuosipäivä :) Ollaa oltu kokonainen vuosi yhes. Vaikee uskoa. En vieläkään oikeastaan ymmärrä miten oon löytäny näin ihanan poikaystävän. Vuosipäivienhän pitäisi olla pelkkää iloa ja positiivisuutta. Ei mulla kuitenkaa koko päivä ollu sellasta. Mä olin alle tunnin koulussa, ku alko ahistaa. S  ei tullu kouluun ollenkaa ja tuntu et V  ei enää haluis olla mun kaveri. Ahdisti tosi paljon. Pyysin lupaa lähtee ku iskä ei suostunu tulee hakee. Me oltais menty tutustuu joillekki koulutusaloille. Sit ku kysyttii sopiiks et mä meen jonku muun ryhmän kaa ku muuten olisin kai menny yksin nii sanoin et "en mee. mä meen kotii". Ope pyysi mut sit käytävää. En oikee muista mitä selitin siin mut jotai siit et V  vihaa mua. En olis halunnu itkee mut pari kyyneltä tuli. Lähin sit kotii.  Loppu päiväst kuitenki selvis et  V  pysyy must vähän kauempana koska hän haluaa parantua jos siis ymmärsin asian oikein. Olin koko päivän koneella....

"Ei se viiltely nyt heti lopu mut sit joskus" mun omahoitaja sano ton. Siin vähän ennen ku lähin sielt osastolt. Mun tekis mieli yllättää kaikki ja olla viiltelemättä ja lopettaa viiltely just nyt mut silti vähän tuntuis et haluisin viillellä. Mut sen oon päättäny et mä HALUAN parantua. Siitä ei oo epäilystäkään. Mut silti se viiltely kummittelee mieles. Onneks kuitenki mulla on ollu parempi olla nytte. Ei oo tarvinnu ottaa tarvittavii.  Mulla on se varvastoimenpide juttu perjantaina. Siin leikataa kynnest puolet pois ku se kasvaa ihon sisää... Siin kyl annetaa paikallispuudutus mut mua pelottaa tosi paljon. Ehkä vähän liikaa ja turhaan kans mut mä pelkään. Pelkään sitä neulaa kun laitetaa se puudutus ja pelkään et jos ne vaik leikkaa vähän ohi tai jotai. En mä tiiä.    Mut pelkää'n kuitenki. Enkä uskaltais mennä yksin... R  valitettavasti ei pääse mukaan eikä iskä suostu tulee muuta kuin kyyditseen mtu sinne ja takas kotii..    En mee sinä päivänä kouluu...