Hento, heikko ja 21-vuotias, vaikka näyttää nuoremmalta
Nyt mut on vienyt sairaalaan sekä poliisi että ambulanssi..
Viime lauantaina päätin, etten halua yksin istua kotona koko päivää, joten lähdin leffaan. Helsinkiin asti. Halusin nähdä Birdman leffan (se oli ehtinyt lähteä läheisestä leffateatterista ja ehtinyt tulla jo dvd:llekin), mutta en halunnut katsoa sitä kotona. Ajattelin myös, että ehkä se poika olisi ollut Helsingissä liikenteessä (jos vaikka sen olisi nähnyt siellä sattumalta). Varasin lipun ja menin junalla Riihimäeltä. Aiemmin päivällä olin tehnyt jonkunlaisen treenin mikä kohdistui jalkoihin.
Ongelmia ei ollut ollenkaan ennen leffan loppua. Kun nousin tuolista huomasin, että jalat oli oudon tuntuiset. Mun kävelystä tuli aika hassua. Kävely tennispalatsilta takaisin rautatieasemalle oli melko hidas. Jouduin pari kertaa pysähtymään ja ottamaan tukea. Kun lopulta pääsin rautatieasemalle aloin miettimään että millä junalla menisin takaisin. Jostain syystä jäin tuijottamaan kaukaiseen seinään.
Tiesin, että olin jo jonkin aikaa tuijottanut sitä kaukaista seinää, mutten oikein pystynyt liikkua. Sateenvarjokin tipahti käsistä (sateenvarjo oli mukana koska Riksussa satoi, mutta Hesaan saapuessa ei näkynyt melkein yhtään pilveä). Yhdessä kohtaa joku mies tuli kysymään rahaa. Se selitti jotai et oli ollut perjantaista lähtien siellä eikä ollut rahaa päästä kotiin. Katoin sitä heppua, mutten saanu sanottuu mitää. En tiiä kuinka kauan aikaa meni, mutta sit tuli joku nuori mies kysymään "onks sul kaikki okei? Sä oot seissy siin aika kauan", sen jälkee se sit lähti naureskellen takas mun taakse, varmaa johonki kaveriporukkaan tai jotai. Katoin sit kelloa ja se oli 23.10. Olin 25 minuuttia seissyt siinä. Tuijotin kelloa hetken ja sitten mun maassa olevaa sateenvarjoa. Kaks naista tuli siihen sit kysymään kanssa et onks kaikki okei.
Ne alkoi kunnolla kysymää, niinku oikeesti sillee eikä vitsillä. Oli tosi outo olo, en oikee pystyny vastailla ja ajatuksetkaan ei ihan täysillä ollut mukana. Toinen sit niistä alkoi soittaa hätänumeroon ja toinen auttoi mut istumaan. Lopulta ambulanssi tyypit tuli siihe. Multa kyseltiin aika paljon. Se toinen nainen kysy mun nimeä ennen ku ambulanssi tyypit tuli, tiesin ehkä mun nimen mutten ollut varma enkä oikee osannu sanoo sitä. Kiitin niitä naisia sitten kun ne lähti siitä. Ambulanssi miehet talutti mut ambulanssiin istumaan. Ihmiset tuijotti aika paljon. Kun istuin siinä ambulanssissa niin joku tuli koputteleen siihen oveen ja lopulta vetäisi sen auki. Ne ambulanssi miehet sille sit sano aika kovaa et tääl on potilas, veti oven kiinni ja laitto sen lukkoon. Ne ambulanssi miehet tuli vähän ennen kahtatoista siihen ja kahdeltatoista olin siellä ambulanssissa.
Melkein ensimmäinen kysymys oli että olenko juonut alkoholia tai käyttänyt huumeita. En ollut. Ne kyseli paljon. Ne ihmetteli aika paljon miksi ihmeessä mä oon lähtenyt niin kaukaa Helsinkiin asti leffaan. Kerroin myös etten ollut syönyt koko päivänä mitään, treenin (mikälie) unohdin mainita. Ne puhu syömishäiriöstä tai jotai myös. Ne tarkisti mun verenpaineen ja verensokerin, molemmat normaaleja. Lopulta ne pääty siihen että vei mut Haartmanin sairaalaan.
Siellä ne otti mulle pyörätuolin ja istuin sit siihen ja ne kärräs mut sisälle sinne sairaalaan. Kuulin kuinka ne kerto sille hoitajalle että oon "hento, heikko ja 21-vuotias, vaikka näyttää nuoremmalta". Lopulta mut kärräs joku toinen (vissii psykiatrinen hoitaja muistaakseni sellasseeks se hoitaja sitä sano) huoneeseen mis oli sänky ja sit siihe kävin istumaan ja odottamaan. Sain mehukeittoa mitä sit lopulta join, vaikka en sillee olis halunnu.
Yks naishoitaja tuli sit hakee mut sieltä huoneesta ja mentii sen huoneeseen puhumaan. Se sit soitti iskälle ja kerto et olin siellä missä olin. Sen naisen huoneessa mulla alkoi olo paraneen vähän. Kerroin sille naiselle kaiken, tai siis vastasin kaikkeen enkä valehdellu tai piilotellu asioita. Kaikki mun diagnoosit ja osasto käynnit. Se selitti yhdes kohtaa et ambulanssilla Hämeenlinnaan osastolle tai jotai mut siihen sanoin etten oo menossa mihinkää osastolle. Ainakaan nyt, kun 9. päivä on lääkärin aika ja mahdollisesti puhutaan osastolle menosta. Välillä tuli kysymyksiä että onko kavereita tai ketään ketä asuisi lähellä minne voisi mennä lepäämään tms. Ei ollut, ainoa joka olisi ehkä ollut lähellä olisi ollut se poika kenen kanssa kävin leffassa edellisenä keskiviikkona mutta ei sille todellakaan olisi voinut soittaa tai mitään.
Sen juttelu tuokion jälkee mut saatettiin takaisin siihen huoneeseen missä olin ja sanottiin että hoitaja tulee ottamaan verikokeen hetken päästä. Noh, siihen meni ainakin tunti. Ei paljoo sattunu mut kuitenki vähän ja iso mustelma alkoi muodostua siihen. Nyt se on jo alkanu pienentyä mut oudon värinen se siltikin on. Jouduin odottaa aika pitkään, mutta kun tulokset verikokeista tuli nii ne oli kaikki normaaleita.
Lopulta klo 3.22 aamulla sain luvan lähteä. Hoitaja saattoi mua ja huomasin et ne samat ambulanssi miehet oli tuomassa toista potilasta. Se nuorempi katsoi mua, muttei sanonut mitään (ehkä ei ehtinyt kun aika nopeasti käveltiin ohi). Kun päästiin ulos niin siinä oli yksi taksi edessä, mutta mies käveli juuri sinne päin. Hoitaja kysyi että onko se mies menossa siihen taksiin ja se sanoi että joo. Se mies sitten kysyi et mihin mä oon menossa ja kerroin että rautatieasemalle, se sanoi että hyppää kyytiin mennään samalla. Kun päästiin siihen rautatieasemalle, se mies kysyi onko mulla käteistä. Ei ollut ja sen sanoin, se mies sitten sanoi "muista mua sun iltarukouksessa, niin mä maksan tän". Kiittelin todella paljon ja nousin kyydistä. Kävin ostamassa lipun klo 4.01 lähtevään T-junaan. Mietin että löydänkö paikkaa ollenkaan junasta kun siinä oli niin paljon väkeä odottamassa.
Löysin paikan onneksi. Kuuden ihmisen paikka ja siinä istui mies ja häntä vastapäätä istui mies ja nainen. Kysyin että saako siihen viereen istui (mies istui keskimmäisellä paikalla) ja sain luvan. Juteltiin siinä sitten matka kunnes se mies, kenen vieressä istuin, jäi pois. Olin kertonut mitä mulle kävi niin se mies lähtiessään sanoi "muista syödä". Muutaman pysäkin päästä se mies ja nainen lähti ja sanoi (muistaakseni) myös että "muista syödä". Järvenpäästä (kun vaunu oli melkein ihan täysin tyhjä) kaksi miestä tuli siihen. Kuuntelin mitä ne selitti (kun en jaksanut kuunnella musiikkia) niin sanoinj että jos ne nukahtaa niin voin herättää ne sitten riksun asemalla. Lopulta selitin niillekin tän mitä tapahtui ja ajoin ne sitten Lempivaaraan. Sovittiin, että (kun niilläkään ei ollut käteistä) he muistaisivat taksi miestä heidän iltarukouksissaan niin mun ei tarvitse.
Vaikka vähän vaikutti että ilta meni ihan perseelleen niin ei se ihan hirveä ollut. Sain uusia kokemuksia ja juttelin mukavien ihmisien kanssa. Ne siellä sairaalassa sanoi että faksaa niitä tietoja tonne riksun aikuispsykiatrialle (vai mikä onkaan oikea nimi). Saa nähdä millaisia tietoja ja mitä se lääkäri sitten 9. päivä sanoo.
Viime lauantaina päätin, etten halua yksin istua kotona koko päivää, joten lähdin leffaan. Helsinkiin asti. Halusin nähdä Birdman leffan (se oli ehtinyt lähteä läheisestä leffateatterista ja ehtinyt tulla jo dvd:llekin), mutta en halunnut katsoa sitä kotona. Ajattelin myös, että ehkä se poika olisi ollut Helsingissä liikenteessä (jos vaikka sen olisi nähnyt siellä sattumalta). Varasin lipun ja menin junalla Riihimäeltä. Aiemmin päivällä olin tehnyt jonkunlaisen treenin mikä kohdistui jalkoihin.
Ongelmia ei ollut ollenkaan ennen leffan loppua. Kun nousin tuolista huomasin, että jalat oli oudon tuntuiset. Mun kävelystä tuli aika hassua. Kävely tennispalatsilta takaisin rautatieasemalle oli melko hidas. Jouduin pari kertaa pysähtymään ja ottamaan tukea. Kun lopulta pääsin rautatieasemalle aloin miettimään että millä junalla menisin takaisin. Jostain syystä jäin tuijottamaan kaukaiseen seinään.
Tiesin, että olin jo jonkin aikaa tuijottanut sitä kaukaista seinää, mutten oikein pystynyt liikkua. Sateenvarjokin tipahti käsistä (sateenvarjo oli mukana koska Riksussa satoi, mutta Hesaan saapuessa ei näkynyt melkein yhtään pilveä). Yhdessä kohtaa joku mies tuli kysymään rahaa. Se selitti jotai et oli ollut perjantaista lähtien siellä eikä ollut rahaa päästä kotiin. Katoin sitä heppua, mutten saanu sanottuu mitää. En tiiä kuinka kauan aikaa meni, mutta sit tuli joku nuori mies kysymään "onks sul kaikki okei? Sä oot seissy siin aika kauan", sen jälkee se sit lähti naureskellen takas mun taakse, varmaa johonki kaveriporukkaan tai jotai. Katoin sit kelloa ja se oli 23.10. Olin 25 minuuttia seissyt siinä. Tuijotin kelloa hetken ja sitten mun maassa olevaa sateenvarjoa. Kaks naista tuli siihen sit kysymään kanssa et onks kaikki okei.
Ne alkoi kunnolla kysymää, niinku oikeesti sillee eikä vitsillä. Oli tosi outo olo, en oikee pystyny vastailla ja ajatuksetkaan ei ihan täysillä ollut mukana. Toinen sit niistä alkoi soittaa hätänumeroon ja toinen auttoi mut istumaan. Lopulta ambulanssi tyypit tuli siihe. Multa kyseltiin aika paljon. Se toinen nainen kysy mun nimeä ennen ku ambulanssi tyypit tuli, tiesin ehkä mun nimen mutten ollut varma enkä oikee osannu sanoo sitä. Kiitin niitä naisia sitten kun ne lähti siitä. Ambulanssi miehet talutti mut ambulanssiin istumaan. Ihmiset tuijotti aika paljon. Kun istuin siinä ambulanssissa niin joku tuli koputteleen siihen oveen ja lopulta vetäisi sen auki. Ne ambulanssi miehet sille sit sano aika kovaa et tääl on potilas, veti oven kiinni ja laitto sen lukkoon. Ne ambulanssi miehet tuli vähän ennen kahtatoista siihen ja kahdeltatoista olin siellä ambulanssissa.
Melkein ensimmäinen kysymys oli että olenko juonut alkoholia tai käyttänyt huumeita. En ollut. Ne kyseli paljon. Ne ihmetteli aika paljon miksi ihmeessä mä oon lähtenyt niin kaukaa Helsinkiin asti leffaan. Kerroin myös etten ollut syönyt koko päivänä mitään, treenin (mikälie) unohdin mainita. Ne puhu syömishäiriöstä tai jotai myös. Ne tarkisti mun verenpaineen ja verensokerin, molemmat normaaleja. Lopulta ne pääty siihen että vei mut Haartmanin sairaalaan.
Siellä ne otti mulle pyörätuolin ja istuin sit siihen ja ne kärräs mut sisälle sinne sairaalaan. Kuulin kuinka ne kerto sille hoitajalle että oon "hento, heikko ja 21-vuotias, vaikka näyttää nuoremmalta". Lopulta mut kärräs joku toinen (vissii psykiatrinen hoitaja muistaakseni sellasseeks se hoitaja sitä sano) huoneeseen mis oli sänky ja sit siihe kävin istumaan ja odottamaan. Sain mehukeittoa mitä sit lopulta join, vaikka en sillee olis halunnu.
Yks naishoitaja tuli sit hakee mut sieltä huoneesta ja mentii sen huoneeseen puhumaan. Se sit soitti iskälle ja kerto et olin siellä missä olin. Sen naisen huoneessa mulla alkoi olo paraneen vähän. Kerroin sille naiselle kaiken, tai siis vastasin kaikkeen enkä valehdellu tai piilotellu asioita. Kaikki mun diagnoosit ja osasto käynnit. Se selitti yhdes kohtaa et ambulanssilla Hämeenlinnaan osastolle tai jotai mut siihen sanoin etten oo menossa mihinkää osastolle. Ainakaan nyt, kun 9. päivä on lääkärin aika ja mahdollisesti puhutaan osastolle menosta. Välillä tuli kysymyksiä että onko kavereita tai ketään ketä asuisi lähellä minne voisi mennä lepäämään tms. Ei ollut, ainoa joka olisi ehkä ollut lähellä olisi ollut se poika kenen kanssa kävin leffassa edellisenä keskiviikkona mutta ei sille todellakaan olisi voinut soittaa tai mitään.
Sen juttelu tuokion jälkee mut saatettiin takaisin siihen huoneeseen missä olin ja sanottiin että hoitaja tulee ottamaan verikokeen hetken päästä. Noh, siihen meni ainakin tunti. Ei paljoo sattunu mut kuitenki vähän ja iso mustelma alkoi muodostua siihen. Nyt se on jo alkanu pienentyä mut oudon värinen se siltikin on. Jouduin odottaa aika pitkään, mutta kun tulokset verikokeista tuli nii ne oli kaikki normaaleita.
Lopulta klo 3.22 aamulla sain luvan lähteä. Hoitaja saattoi mua ja huomasin et ne samat ambulanssi miehet oli tuomassa toista potilasta. Se nuorempi katsoi mua, muttei sanonut mitään (ehkä ei ehtinyt kun aika nopeasti käveltiin ohi). Kun päästiin ulos niin siinä oli yksi taksi edessä, mutta mies käveli juuri sinne päin. Hoitaja kysyi että onko se mies menossa siihen taksiin ja se sanoi että joo. Se mies sitten kysyi et mihin mä oon menossa ja kerroin että rautatieasemalle, se sanoi että hyppää kyytiin mennään samalla. Kun päästiin siihen rautatieasemalle, se mies kysyi onko mulla käteistä. Ei ollut ja sen sanoin, se mies sitten sanoi "muista mua sun iltarukouksessa, niin mä maksan tän". Kiittelin todella paljon ja nousin kyydistä. Kävin ostamassa lipun klo 4.01 lähtevään T-junaan. Mietin että löydänkö paikkaa ollenkaan junasta kun siinä oli niin paljon väkeä odottamassa.
Löysin paikan onneksi. Kuuden ihmisen paikka ja siinä istui mies ja häntä vastapäätä istui mies ja nainen. Kysyin että saako siihen viereen istui (mies istui keskimmäisellä paikalla) ja sain luvan. Juteltiin siinä sitten matka kunnes se mies, kenen vieressä istuin, jäi pois. Olin kertonut mitä mulle kävi niin se mies lähtiessään sanoi "muista syödä". Muutaman pysäkin päästä se mies ja nainen lähti ja sanoi (muistaakseni) myös että "muista syödä". Järvenpäästä (kun vaunu oli melkein ihan täysin tyhjä) kaksi miestä tuli siihen. Kuuntelin mitä ne selitti (kun en jaksanut kuunnella musiikkia) niin sanoinj että jos ne nukahtaa niin voin herättää ne sitten riksun asemalla. Lopulta selitin niillekin tän mitä tapahtui ja ajoin ne sitten Lempivaaraan. Sovittiin, että (kun niilläkään ei ollut käteistä) he muistaisivat taksi miestä heidän iltarukouksissaan niin mun ei tarvitse.
Vaikka vähän vaikutti että ilta meni ihan perseelleen niin ei se ihan hirveä ollut. Sain uusia kokemuksia ja juttelin mukavien ihmisien kanssa. Ne siellä sairaalassa sanoi että faksaa niitä tietoja tonne riksun aikuispsykiatrialle (vai mikä onkaan oikea nimi). Saa nähdä millaisia tietoja ja mitä se lääkäri sitten 9. päivä sanoo.
Kommentit
Lähetä kommentti