In the clutches of depression

Anteeksi taas kun en ole kirjoittanut tänne. Paljon on tapahtunut. Pääsin haluamaani kouluun ja kesällä löysin uuden rakkauden. Hänen nimensä on Em . Kävin hänen kanssaan Norjassa ja Jurassic Rockissa. Tänne on vähän vaikea kirjoittaa, kun olen siirtynyt käyttämään Tumblr'ia niin paljon. Paitsi nyt koulussa, kun olemme koneilla koko ajan niin sain post limit'n täyteen joten piti keksiä jotain, niin päätin tulla kirjoittamaan tänne. Mulla on selkä ollut kipeä jo melkein kuukauden verran, joten menin eilen lääkäriin. Ei välilevynpullistumaa ainakaan ollut. Sain sieltä fysioterapeutin numeron ja reseptin kipulääkkeisiin. Ainoo pieni ongelma on vain se, että se kipu lääke on 1 grammaista perussärkylääkettä. Samanlaista millä otin yliannostuksen silloin vuosi sitten. "Today I went to see a doctor because of my backpain. He said it’s nothing serious and gave me a prescription for pain meds. They’re the same meds that i used a year ago when I took an overdose. It’s kinda s...

Ku vietin koko päivän kotona kipeenä nii unohdin että mulla olis ollu aika psykologille. Se sit soitti mulle ja puhuttii puhelimes. Kerroin et viiltely on lisääntyny. Se pyysi miettimään mitä mä saan viiltelystä ja aattelin et voisin kertoo myös tänne. Siis kerron syitä ja miksi teen sitä ja mitä saan siitä. Saan tuntea kipua Saan nähdä verta Saan satuttaa itseeni Saan purkaa vihaa ja ahdistusta Tunnen et oon elossa Et olis jotai tekemistä Jos vaikka saisin tikkejä Oon koukussa Koska haluun tehä sitä Se on kivaa Joo se on sekava lista. Ja mulle on turha suuttua siksi että  viiltelen. Kukaan ei voi pakottaa mua lopettamaan. Ainoo joka saisi mut lopettamaan on minä itse ja mä en halua lopettaa. Mua ei haittaa vaik tää menis itteni silpomiseks (mun psykologi joskus sano et saattaa lopussa mennä silpomikseks). Joo oon outo. Mitä sitte. Mulla on tyhjä ja epätodellinen olo enkä välitä vaik tekisin ittelleni jotai.

Huomenna mulla siis on hoitoneuvottelu. Jännittää ja samalla huolestuttaa. Pelkään et mulla katkaistaan hoitosuhde nuorisopolilla. 

Laitoin eilen sähköpostia mun psykologille. Kopsasin sille kohan eilisestä blogitekstistä, sen missä puhuin osasto asiasta. Se sit soitti mulle tänää. Puhuttii sit osastosta ja kyl mä aiemmin tiesin et aikuisil on tiukemmat kriteerit pakkohoito sopimuksee ja mä en nyt täytä niitä kriteereitä. Joten jos mulle tulee tosi paha olo nii sit lääkärin kautta osastolle. En kuitenkaa viitti mennä. Mut sanoin mun psykologille et jos mul on niin paha olo et kiipeen katolle nii sit suostun menee osastolle. R ja mä ollaan nyt siis tauol ja me sovittii et se poistaa mut mesest viikoks jotta nähää et pärjäänkö ilman häntä. Jos en pärjää ja luulen että ero on tulossa niin sit luultavasti erotaan nyt. Mut jos pärjään nii sit jatketaa. Jos siis saan mietittyy. Ja tää saattaa kuullostaa oudolt mut siis jos en pärjää ilman R 'ää ja nyt pitää erota, se on siksi, koska en halua, että opinnot keskeytyy eron takia. Mutta jos pärjään, niin saattaisin pärjätä jos erotaan kesken kouluvuoden. Mä siis ehdoti...

klo 22:58 Tänää en oo ehtiny kirjottaa aiemmin vaik olis ollu asiaa. Tänää mul oli aamulla hammaslääkäri aika. Taas. Täl kertaa se vaa ei menny nii hyvin ku viimeks. Eka se  tarkisti onko reikii ja löytyhän sieltä. 7 paikattavaa... Ja nyt puudutus tuntu sattuvan enemmän.. Se paikkas kolme reikää tänää, vasemmalta ylhäältä. Se ei oo mukavaa ku pää joutuu olee paljo alempana kuin sillo ku paikataa alarivin hampaita. Mulle laitettii semmone tuki mikä pitää suun tarpeeks auki ja se vähän sattu ku suu oli niin auki.    Sen hammaslääkärin jälkee kävelin kotii. Oli vaikee matka. Sisällä kävi taistelu siitä että menenkö ostaa teriä vai en. En menny. Mulla oli aika psykologille sit iltapäiväl. Sitä ennen käytii mäkkäris ku mulla oli nälkä. Olin kyl jo aiemmin päättäny etten tänää laske kaloreita, et tänää on se yks päivä viikossa millo en laske kaloreita. Ja muutan sitä ABC-dieettii vähän, enemmän omanlaisekseni. Tai siis. Otan siitä vaa kalori rajan ittelleni ja noudatan s...

Eilen mä vähän sekosin. Taas. Autokoulussa alko jo paha olo. Sit ku menin hierojalle (iskän serkku) nii se jo kysy et onks jokin huonosti. Tietty sanoin et kaikki on hyvin, vaik ei todellakaan ollu. Hieronnan jälkee soitin iskälle et tulis hakee, ku piti mennä äidilt hakee joku toinen itse tehty käsityöjuttu huomista pääsykoetta varten. Siel sit olo paheni. Kello oli melkee yheksän ja mä olin jo valmis lähtee ku olin jo löytäny sen ite tehdyn käsityö jutun. Sit ku yritin saada iskää lähtee nii äiti sit sano "älä valita". Se sattu. Mä vaa olisin halunnu lähtee jo kotii. Menin sit yläkertaa, löysin kravatin, kuristin itteeni. Oli hiton paha olo. Sit aloin käydä lääkekaappii läpi. Löysin 1g särkylääkkeit, päätin et jossai kohtaa otan niit 5-6. Lopulta me sit lähettii. Ei olo parantunu yhtää vaik pääsin kotii. Se vaa paheni.  Kirjotin sen edellisen blogi tekstin. Meni jonki aikaa ja sit käskin iskän lukee sen. Se luki, muttei sanonu mitää. Hetken pääst kysyin et oliks...

Tänää ei kaikki asiat menny iha putkee. 1. Koko aamun pakenin ahdistusta. 2. Keho jutut vitutti vieläkin ja ahdisti tosi paljon 3. Itkukohtaus. Itkin koko matkan psykologille. 4. Mun ipod meni rikki just ku olisin tarvinnu sitä eniten. Ja se oli viimenen pisara->itkukohtaus 5. Siis yhteenvetona: Tosi paha ahdistus kehosta+pelot hylätyksy tulemisesta+pelot rakkaan ihmisen menettämisestä+paniikki autossa+ rakkaan esineen menettäminen = TOSI PAHA OLO!!! Me puhuttii psykologil täst. Ja siit et jätin tetin keske. Ja mun ahdistuksen paosta ja siitä et mulla ei oo yhtään keinoja sietää sitä ahdistusta. Ja sovittii haastattelu aika tohon ahdistusryhmää. Siel saisin keinoja sietää ahdistusta. Tms. Mut yks juttu meni hyvin. Me käytii vaihtamassa se alushame. Ei siis tarvinnu maksaa ku vaihdettii se.

UUDET LUKIJAT TERVETULOA :) ja kiitos :) Viikonloppu on taas edessä. Ja mukava sellainen. Saan olla R 'n kanssa koko viikonlopun.    Viikkokin on mennyt melko hyvin. En syönyt muutakuin puoli levyä suklaata, mutta siitä tuli tosi paha olo. Fyysisesti eikä henkisestä, tällä kertaa. Hesessä kävin kaks kertaa. Kaduttaa vähän, mut ei sille nyt enää voi mitää.    Ja me käytiin S 'n kans kattomas Cowboys&Aliens leffa. Se oli mahtava. Ekan kerran ku kuulin siitä nii aattelin et se idea on niin naurettava, alienithan voittaa cowboyssit 100-0 mut sit se leffa alko kiinnostaa ja sit ku sen meni kattoo nii älyski et se on mahtava. Paul Dano oli siin kans. Ja Daniel Craig ja Harrison Ford ja Olivia Wilde ja ja ja... Mut se oli tosi hyvä leffa.   Tänää mul olis psykologille aika 13.30 ja me päästiin jo 11.20 ja nyt oon koulun koneel oottamas et aika kuluis.    Mä haluisin alkaa laihduttaa et saisin sellaisen mahan niinku siin kuvas tos edellises postaukses...

"Ei se viiltely nyt heti lopu mut sit joskus" mun omahoitaja sano ton. Siin vähän ennen ku lähin sielt osastolt. Mun tekis mieli yllättää kaikki ja olla viiltelemättä ja lopettaa viiltely just nyt mut silti vähän tuntuis et haluisin viillellä. Mut sen oon päättäny et mä HALUAN parantua. Siitä ei oo epäilystäkään. Mut silti se viiltely kummittelee mieles. Onneks kuitenki mulla on ollu parempi olla nytte. Ei oo tarvinnu ottaa tarvittavii.  Mulla on se varvastoimenpide juttu perjantaina. Siin leikataa kynnest puolet pois ku se kasvaa ihon sisää... Siin kyl annetaa paikallispuudutus mut mua pelottaa tosi paljon. Ehkä vähän liikaa ja turhaan kans mut mä pelkään. Pelkään sitä neulaa kun laitetaa se puudutus ja pelkään et jos ne vaik leikkaa vähän ohi tai jotai. En mä tiiä.    Mut pelkää'n kuitenki. Enkä uskaltais mennä yksin... R  valitettavasti ei pääse mukaan eikä iskä suostu tulee muuta kuin kyyditseen mtu sinne ja takas kotii..    En mee sinä päivänä kouluu...

Kun heräsin aamulla, mua ootti yllätys. Olin näköjää viillelly, mutta en muista siitä mitää. En mitään. Huomaan vaa et käsivarres on lisää viiltoi ja et kämmenen toisella puolella lukee "HELP IM CRAZY".   Tää on tosi outoo. Mulla on pahentunu nää muistikatkoksen ja puhe on alkanu takkuuntuu enemmän mut silti oon pärjänny. Nyt vaa alkaa tosissaan pelottaa... Onneks on aika psykologille heti huomen. edit klo 17.13: No tän mä muistan. En osannu olla erossa terästä... On turha ees laskee viiltoi...

Tänää oli vähän erikoisempi päivä. Aamulla näin auto-onnettomuuden. Olin menossa bussilla kouluun ja istuin ihan etupenkissä joten näin sen todella hyvin. Rekka ja henkilöauto kolaroi. Henkilöauto ajautu vastaantulevien kaistalle ja törmäs rekkaan. Rekka ponnahti ojaan ja henkilöauto pyöri takaisin omalle kaistalleen ja sivuun. Meidän bussi oli vähän kauempana mut pysähdyttii. Oltii siin hetki ku kuski kävi kattomas onnettomuuspaikkaa. Sit me jatkettii matkaa. Se henkilöauton kuljettaja kuoli. Oli se kyllä ihan selvää et se kuoli ku oli se auto niin rutussa.   Se onnettomuus on pyöriny mun päässä koko päivän. Mä nään sen silmieni edessä uudestaan ja uudestaan. Onneks mul oli just tänää aika psykologille joten pääsin puhumaan siitä. Se psykologi sano et se on normaalii jos pari päivää ne pyörii päässä mut sit niitten pitäis harventuu ja jos ne jatkuu viel kuukauden päästä nii sit kyseessä on posttraummaattinen stressi. 

Pitäis sit taas mennä labraan. Hui. Mä en oo mikää labra fani vaan pelkään sitä neulaa. Mut silti tuijotan sitä vaik mua käsketään katsoon pois.  Ja sit se ettei saa syödä, se on joskus vaikeeta. Esim nyt, 10-12 tuntii pitää olla ravinnotta. Söin viimeks illal pizzaa joskus ysin aikaa ja nyt ihan kohta maha murisee... Pikkasen nolottaa psykologil jos se maha siel päättää ilmoitella nälkäänsä. Enkä saa juoda kuin yhen lasin vettä. Nyt sinne pitää lähtee. Toivottakaa onnea :) Ainiin. Muistakaahan laittaa kysymyksiä jotta pääsen vastailemaan :). Kysykää vaikka "mikä on sun lempileffa" jos ette tiiä mitä kysyä :P

Huomenna on sit ensi-ilta. Tänää oli kenraali ja se meni ihan hyvin ainakin mun osalta. Jokainen meist sai kaks vapaalippuu. Päätin antaa omani R 'n vanhemmille ja äiti antaa yhen R 'lle ja toisen J 'lle. Iskä ja mummikin tulee kattoo ja myös mun kummitäti. Aika paljon väkee on tulos. Ei mua ainakaa viel jännitä. En tiiä jännittääks sit huomen. Mul on aika juttelee sen mun omahoitajan kans ku mun psykologi on lomal. Pitää mennä sinne osastolle ku ei oo oikee muuta paikkaa mis vois jutella ku sil on kuitenki työvuoro. Ainii. Ostin IHANAN ♥  laukun seppäläst. se makso 30 e mut oli -50% alennus siin joten sain sen 15 eurol. Aika hyvä tuuri :). Täs on pari kuvaa siit.

On taas melko paha ja väsyny olo. Ainoo mitä haluisin tehä on viiltely. Aionkin ehkä/luultavasti tänää käydä ostamas niit terii. Samoi terii mitkä tuli tutuks siel osastol. Ne oliki ihan hyvii. Parempii kuin ne mitä pöllin äidilt. Ja se hoitoneuvottelukin on tänää. Mitäköhän siel puhutaa. Ei sillee oo välii. Tuntuu ettei millään olis välii. Mut eihän se niin voi olla. Kyllä jollakin on välii. En vaan oikeen tiedä millä.

Mä niin haluisin laihtuu. Hinnalla millä hyvänsä. Ei ehkä mikään paras idea, mut se on sitä mitä just nyt haluisin. Okei viiltely on se toinen juttu mitä haluisin. Mut menin tuhlaa pari euroo jäätelöö  ( säälittävää ) joten en voi enää käydä ostamas sitä mun veistä :(. Siis sellasta samanlaista minkä äiti vei multa. Ja tänää on ollu hirveen tyhjä olo taas. Varmaa siks ku unohdin päivä( ahdistus )lääkkeen. Olo on kuitenkin pysyny sietämisen rajoissa. Onneksi. Mut ei täält mitää hyvää veistä löytyny. En kuitenkaa kokeillu melkee yhtää, mut silti. Huomenna olis joku musikaali juttu ja sit torstai vapaata ja perjantaina on kokeiden palautusta ja jotai sekavaa, jotai kilpailuita tms. Yks laji on korkkarijuoksu. Aika outo laji. Onneks mul on psykologille aika nii ei tarvii koko aikaa siel olla.

Nojoo mä tavallaa tiesin mitä täst tulis.    Oon nyt ollu 12 tuntii ilman mun tavallisii lääkkeitä mm. lääke mikä auttaa mua nukkumaan. Ja tulokseks on taas tullu etten oikee pärjää ilman.     Mut tällee on huono sanoo ku eihän mitää lääkkeit lopeteta tosta noin vaa. Niitä vähennettäis eka ja sit vähän kerrallaan pois. Nää mun testit on aika huonoja. Niist tulee huono olo. Jos ei väsyny nii sit jotenki muuten.  Esim illal ku muut (äiti ja pikkuveli) oli menny nukkuu nii hain kolme veistä, mitkä oli huonoi kyl. En tehny oikeestaa mitää niil. Eikä mulla oikeestaan ollu paha olo. Ainoostaa sellanen tyhjä. Se on outo olo. Ku ei tunne tyylii mitää. Nyt mä ootan vaa et tulis aamu. En jaksa enää pyörii sängyssä ku en saa unta. Turhaa se on... Onneks alkaa viikonloppu. Ainoo mitä pelkään on et mitä R 'n vanhemmat sanoo jos ne näkee mun käden. En tiiä miten niille selittäis mitä kävi. Tai siis en tiiä miten selittäisin yleensäkkää sen käden kunnon kenell...

   Nyt kun kerran unohdin yhen uuden lääkkeen ottaa nii päätin kokeilla olla 24 tuntii ilman mitää mun lääkkeitä.    Katon kuinka mä pärjään ilman niitä. Jos menee hyvin aion pyytää lääkityksen vähennystä, mut jos menee huonosti nii en sano mitää. Mut kyl mä varmaa porukoille kerron sit ku 24 tuntii on menny.    Huomen on taas aika psykologille. Hyvä et pääsen puhuu. Tää on siis neljäs käynti täl viikol siel ku on ollu aikas paska olo.. Tai siis kolme psykologil ja yks sil mun lääkäril. Ja terkkarilki olis pitäny tänää käydä puhumas mut ei se ollu paikal. No käyn huomen jos se sillo olis paikal. Mut en tiiä onko. Jos ei oo nii sit ei voi mitää. Ainii.. Se paskiainen tekstas taas mulle.. Se kirjotti "Mitä kuuluu :)".. Se oli tuntematon numero ku ei mul sen nnumeroo oo. Katoin sit sen sielt fonecta jutust ja sain sen vastauksen minkä jo tavallaa tiesin.. Nii ja totesin ettei mikää muu veitsi oo yhtä hyvä kuin MUN veitsi, mikä on äidillä sen oma...

Viimeinen YMT'n konsertti oli tänään... Eka puoliaika oli ihan ok, mut sit se toinen... Siin esiinty joku 21st century baroque trio.. Ei hajuukaa mikä se on mut ei ne mitää musaa soittanu.. Se nainen vaa ulvo siel jne.. ... Alko ahistaa... Mulla oli ollu jo paha olo aikasemmin. Mietin viiltelyy ja sitä kuinka kaipasin veren näkemistä ja sitä tutun veitsen tuntua iholla ja se adrenaliini jos niin voi sanoo... Sen toisen puoliaika kesti n tunnin. ja joka minuuutti oli liikaa mulle... Mua ärsytti ku ei ollu voimaa lähtee kesken kaiken pois. Itkin sit siel ku oli niin karsee olo. Halusin kuolla ja satuttaa itteeni enemmän ku pitkään aikaan. Raavin itteeni kun en muuta voinu tehä satuttaakseni itteeni. Yritin jopa vähän kuristaa itteeni. Kamala olo jatku koko ajan. Se ei hellittäny. Sit ku se loppu en voinu lopettaa itkemistä. Siis en itkeny niin paljoo ku siel pimeässä mut vähän itkin. Hävetti tosi paljon ku hississäkin vähän itkin ja pari tyttöö katto "mitä vittua" ty...

Tänään oli turha päivä koulussa. Puoltoista tuntia koulun kirjastossa tekemässä ei-mitään ja sitten 10 min pohjatunti. Sit kotii. Turhaa, turhaa, turhaa.  Olis voinu vaa jäädä kotiin peiton alle nukkumaan. Paitsi en voinu. Oli aika psykologille aamulla joten jouduin heräämään aikasemmin ku muut. Luulisin ainaki. No ei se ny nii paha juttu ollu. Siel meni ihan hyvin. Mut koulus ei ny iha.   Ajomatkalla kouluun mieleen nousi kysymys/ajatus. Mietin että olinko oikeasti mennyt sanomaan yhtä tyttöä huoraksi vai oliko se vain unta. Kouluun ku pääsin nii kerroin R'lle ja T'lle ja kysyin olinko oikeasti niin tehnyt. R sanoi etten hänen tietääkseen ja T ei ollut varma. Sitten tämä kyseessä oleva tyttö tuli kysymään meiltä et mitä meillä on ja missä. Me tietty selitettiin sille ja sitku se oli lähteny nii me todettiin yhessä T'n kanssa että se oli unta. Sillä tämä tyttö ei ikinä olisi tullut kysymään sitä jos olisin häntä huoraksi kutsunut. Muuten päivä on mennyt hyvin paitsi ny...