3 AM we seemed alright

Eilen mä vähän sekosin. Taas. Autokoulussa alko jo paha olo. Sit ku menin hierojalle (iskän serkku) nii se jo kysy et onks jokin huonosti. Tietty sanoin et kaikki on hyvin, vaik ei todellakaan ollu. Hieronnan jälkee soitin iskälle et tulis hakee, ku piti mennä äidilt hakee joku toinen itse tehty käsityöjuttu huomista pääsykoetta varten. Siel sit olo paheni. Kello oli melkee yheksän ja mä olin jo valmis lähtee ku olin jo löytäny sen ite tehdyn käsityö jutun. Sit ku yritin saada iskää lähtee nii äiti sit sano "älä valita". Se sattu. Mä vaa olisin halunnu lähtee jo kotii. Menin sit yläkertaa, löysin kravatin, kuristin itteeni. Oli hiton paha olo. Sit aloin käydä lääkekaappii läpi. Löysin 1g särkylääkkeit, päätin et jossai kohtaa otan niit 5-6.

Lopulta me sit lähettii. Ei olo parantunu yhtää vaik pääsin kotii. Se vaa paheni. 

Kirjotin sen edellisen blogi tekstin. Meni jonki aikaa ja sit käskin iskän lukee sen. Se luki, muttei sanonu mitää. Hetken pääst kysyin et oliks se lukenu sen. Se sano joo. Täs kohtaa aloin itkee. 

Se sattu et se oli lukenu sen, mut ei ollu sanonu mitää. Kysyin miksei se sanonu mitää, se sano ettei se jaksa välittää. Tai jotai sinne suuntaa, en muista tarkallee mut muistan et se sattu tosi paljon. Itkin jonki aikaa hiljaa omassa huoneessani ja sit huusin et "ihmettelen kyl miks et oo juonu noit alkoholei, ku on toi vodka hyvää" ku olin sillo pari päivää sitte juonu kokista ja vodkaa. Hetken pääst se meni kaataa kaikki alkoholit pois. 

Sit ku se oli kaatanu ne nii meni hetki ku oli hiljasta. Sit mä nousin, otin laukun ja menin pukee. Iskä tuli kysyy mitä mä teen, mä sanoin et mä lähen, se tietty kysy et mihin mä meen siihe aikaa (puol ykstoista) ja ku en suostunu kertoo nii se esti. Tuli tietty riita ja kova semmonen. Siis mä huusin. Ja sit ku se esti mun lähtemisen ovesta nii suuntasin parvekkeen ovelle. Yritin avata sitä mut en saanu auki. Riideltii sit hetki ja jotai. Sit mä kai sanoin jotai et haluun äidille. En muista tarkkaan mut muistan sen et tiesin et otan äidil niitä lääkkeit. 

Itkin koko matkan sinne. Äiti tietty oli nukkumassa. Siis olin mä soittanu sille ja varmistanu et se sopii et meen. Mä menin äidin sängyn vieree, (ku siis joudun nukkuu äidin vieres ku ei oo muuta nukkumispaikkaa mulle ku mun ja J'n huoneet yhdistettii yhdeks huoneeks J:lle) ja itkin sit siin jonki aikaa. Äiti sit sano et tuu nukkuu. En menny, menin lääkekaapille. Äiti kysy et mitä teen, sanoin "päätä särkee". Se sit oli vaa et okei.

Otin siit purkist 6 semmosta 1g särkylääkettä. Mun piti ottaa ne kaikki, mut otin yhen ja soitin sit R:lle. Se kuunteli mun itkua vartin. Sit äiti tuli alas ja löysi mut istumasta keittiön lattialla ja itkemässä puhelimeen. Se vei ne 5 lääkettä pois. Lopetin puhelun sitku huomasin et äiti on siin. Mä olin sen puhelun aikana monta kertaa sanonu "mä rakastan sua" R:lle. Ja myös sana "anteeksi" kuultiin monta kertaa sen puhelun aikana. 

Äiti sai mut suostuteltua et meen nukkuu. En kuitenkaa pystyny rauhottuu vaan itkin viel puol tuntia siel sängyssä. Ku katoin kelloo nii huomasin et olin itkeny tunnin putkee.. 

Aamulla sit mun piti tekstaa/soittaa iskälle sitku herään et se tulee hakee. Laitoin viestii ku en ollu ees heränny kunnolla ku vieläki sillon halusin silpoo mun kehon enkä uskaltanu olla yksin. 

Tänää oli aika psykologille. Kerroin sille kaiken. Kaiken mitä oli tapahtunu. Olisin halunnu et se olis ehdottanu osastoo, mut ei se sitä ehdottanu. 

Mua jännittää tosi paljon se huominen pääsykoe.

Ja mulla on vieläkin paha olo. Tuntuu etten jaksa enää.... Tekee mieli viiltää. Haluun vieläki sairaalakuntoo, siis esim et joudun onnettomuuteen tms..