Nyt pelästyin näitä mun ajatuksia. Luin äske et yhen blogin pitäjä on sairaalassa ja et sitä jouduttii elvyttää nii mä ajattelin et kunpa mullekki kävis noin. Oonko mä hullu vai hä?
Tekstit
Hoitoneuvottelu
Vaikka siinä valokuvapostauksessa ("minä pienenä") sanoin, että itkisin hoitoneuvottelussa, mä en itkeny. Mut melkein itkin. Tuntu et mua syytettii koko ajan jostai ja tuntu et kaikki oli koko ajan mun niskassa kiinni. Se oli vaikee hoitoneuvottelu. Ja olis varmana ollu vaikeempi jos olisin kertonu siitä kui hakkasin itteeni kaulimella ja halusin saada itteni sairaalakuntoo. Itseasiassa vieläki haluisin "päästä" sairaalakuntoo. Pitäisköhän mun laittaa mun psykologille sähköpostia? En nää sitä melkee kahtee viikkoo. Paitsi siel ahdistuksen hallintaryhmässä, mut en mä siellä voi puhuu omia asioitani, tavallaan. Kävin tänää salilla. Pitkästä aikaa. Oli kivaa, vaikka kulutin vain 81kcal. Ens kerralla kulutan enemmän, ja liikun enemmän. Tää vaa oli eka kerta pitkästä aikaa nii siks en tehny kaikkee täysillä. Mulla alkaa autokoulu maanantaina. Jännittää. Ja ehkä vähän pelottaa. Ku siis nuorempana ku käytii huvipuistossa, nii siellä ajoin "autolla" puskii...
Ärsyttää...
Mitenniin viiltely ei oo tarpeeks hyvä syy et voisin mennä osastolle. (kuulin tän jo viime vuonna mut nyt se alkaa ärsyttämään) Okei ootetaan vaa et silvon itteni palasiks ehkä sitku oon ruumis huoneel nii tyypit aattelee et ehkä se osasto oliski auttanu. No ehkä. Tuntuu ettei ketään ammatti-ihmistä kiinnosta tää mun viiltely. Nii ku en viillä liian syvälle... Se yks lääkäriki sano et "sä viillät vaa pinta haavoi. Sä et viillä niin syvälle ku muut". Tuntu siltä kuin se olis yllyttäny m,ua. No katotaa kui syvälle viillän. Katotaa ku mut löydetää oman huoneen lattialta isossa verilammikossa ja huomataan et mä oon tehny syvimmät viillot mitä kukaa on tehny. Ehkä sit joku ymmärtää...