In the clutches of depression

Omahoitaja puhuis taas et mun keho käy säästöliekillä. Tai jotai sinnepäin. Et se ei oo hyvä ja toi taas esiin et olis hyvä käydä ravintoterapeutilla. Tiedän et syön huonosti mutten osaa/jaksa muuttaa sitä. Siitä lähtien ku muutin omilleni (kohta 3 vuotta sitten) mun syöminen vähentyi/huonontui. Nykyään se on sitä et syön kerran päivässä "oikeaa ruokaa" esim hesessä tai mäkkärissä aterian ja sit muuten napostelen sipsii tai karkkii tms. Esim tänää söin yhden lämpimän voileivän ja sitten karkkia ja sipsiä. En kyl lähteny tänää mihinkää.. En jaksanu. Aloin eilen miettiä et kuinka pitkään keho kestää "säästöliekillä". Tuleeko jossain kohtaa sellainen stoppi että on pakko muuttaa elämäntapoja terveellisempään suuntaan? Vihaan tätä tyhjää tunnetta. Ei väsytä, ei oo positiivinen eikä negatiivinen olo, mutten oikeen jaksa tehdä mitää. Oon maannu koko päivän sohvalla... Tuntuu tyhmältä et tää blogi on tääl viel ku en paljoo kirjoita. Pitäis kirjoittaa. Olisi pitänyt kirj...

Ulkopuolinen olo on kauhee. Sillee et on porukassa, mutta on olo ettei kuuluis siihe, et olis ulkopuolinen. Se on tosi inhottava. Pahemmaks sen kyl tekee et se tunne tulee kun on oman perheen seurassa. Jos oon vaan äidin tai iskän seuras, et ollaa kaksin, nii sit ei oo ongelmaa mut jos vaik oon äidillä ja siel on äiti ja sen mies nii sit vähä alkaa olla ulkopuolinen olo. Mut jos ollaa vaik äidil syömäs ja siel on minä, veli, veljen tyttöystävä, iskä, äiti ja äidin miesystävä nii sit alkaa jo olla. Niinku en kuuluis sinne, etten sais puhua tai et mun ei haluttais puhuvan. Tää olo on nyt pahentunu viikon aikana. Pahin kuitenkin tällainen tilanne oli vuosi sitten mun "synttäreillä". Mun synttäreitähän ei pidetty ku äiti mokas niitten juhlien kanssa. Mun täti, serkku ja mun äidin äiti tuli kuitenki käymää pari päivää ennen (max viikko ennen) mun oikeita synttäreitä. Ne oli jo äidin luona kun tulin sinne. Tulin just OmenArt'sta sillo, eli olin saanu tatuoinnin (kolme oikeestaa...

Eli tänään oon ollut 183 päivää ilman viiltelyä. Tasan 6 kuukautta. Viimeinen viilto oli 12.6. Vaikka kuusi kuukautta on pitkä aika, silti ajattelin viiltelyä joka päivä. En saa sitä pois mun mielestä. Olen pian vaihtamassa nuorisopsykiatrialta aikuispsykiatrialle. Tapasin sen lääkärin jo kerran ja sen ketä tulen tapaamaan siellä. Se lääkäri sanoi että viiltely ei ole riippuvuus ja nykyinen lääkärini sanoi että mulla se voisi olla riippuvuus. Nyt on sellainen olo, että jos tietäisin, että pystyisin viiltämään tarpeeksi syvälle, jotta saisin tikit niin tekisin sen heti. 

Vaikka siinä valokuvapostauksessa ("minä pienenä") sanoin, että itkisin hoitoneuvottelussa, mä en itkeny. Mut melkein itkin. Tuntu et mua syytettii koko ajan jostai ja tuntu et kaikki oli koko ajan mun niskassa kiinni. Se oli vaikee hoitoneuvottelu. Ja olis varmana ollu vaikeempi jos olisin kertonu siitä kui hakkasin itteeni kaulimella ja halusin saada itteni sairaalakuntoo. Itseasiassa vieläki haluisin "päästä" sairaalakuntoo. Pitäisköhän mun laittaa mun psykologille sähköpostia? En nää sitä melkee kahtee viikkoo. Paitsi siel ahdistuksen hallintaryhmässä, mut en mä siellä voi puhuu omia asioitani, tavallaan. Kävin tänää salilla. Pitkästä aikaa. Oli kivaa, vaikka kulutin vain 81kcal. Ens kerralla kulutan enemmän, ja liikun enemmän. Tää vaa oli eka kerta pitkästä aikaa nii siks en tehny kaikkee täysillä. Mulla alkaa autokoulu  maanantaina. Jännittää. Ja ehkä vähän pelottaa. Ku siis nuorempana ku käytii huvipuistossa, nii siellä ajoin "autolla" puskii...

Jotenki taas onnistuin pilaamaan viikonlopun. Enemmän kyl R 'n viikonlopun kuin omani. Kai. Mut siis kaikki lähti siitä ku menin eilen  R 'n kans testaa sitä vuokrattua alushametta meille (äidille, sinne missä se mekko on). Se ei sopinu sen mun vanhojen tanssi mekon kanssa. Se alushame oli liian iso. Testasin sitte pelkästää sitä mekko ja huomasin et mun mahan "suuruus" näky. Siis sen mahan pyöreyden saatto oikeesti nähä. R  sano kyl ettei sitä nää, mut mä näin sen. Se sit pilas mun illan ja mun käyttäytyminen pilas sit R 'n illan ja tämänkin päivän. Mulla vaa olis paha olo sen takii ku tunsin itteni taas kerran niin läskiks. Päätin et pitäisin herkkulakkoo mut en tiiä meniks seki mönkää ku kävin (taas)  heses... En ymmärrä miksen pysty olee kaukana hesest/mäkkärist. Ja kaks seuraavaa viikkoo tulee varmaa olee outoi ku oon tetis pizzerias/ravintolas... On mulla aika p*ska olo mut ei ahista. Ainakaa viel. Hyvän olon on antanu sims. Pelaan sitä pitkästä aikaa ku sa...

Tein huvikseni Beckin masennus testin. Tällä kertaa tulos yllätti mut.  " Käytit testin tekemiseen 1 minuutin 43 sekuntia. Testipistemääräsi on   21 . Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä. Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon." Viime kerral ku tein testin, mikä oli masennukseni pahimpia vaiheita, tulokseks tuli jtn yli 40. Oon huomannu et nyt on menny paremmin ja toivon et näin jatkuu.  Kiitos kaikille lähimmäisilleni ♥ Äidille, isälle, R 'lle, rakkaalle kummitädilleni, kiitos kaikille jotka ovat mun tukena olleet ♥