In the clutches of depression

Alko tehä mieli jätskii ja pyysin iskää tuomaa kaupasta jätskii. Iskä muistutti et siel on pakastimes puol litraa vanilja-suklaaruohe jätskii. Ja nyt syön sitä puolta litraa. Kokonaa. Hävettää jo nyt. Syön ku possu jätskii ja valitan et oon läski. Niin säälittävää. Oon säälittävä... Ainaki nyt. Ja ku katon America's Next Top Model'ii nii hävettää viel enemmä ku nään niitten hoikat ja laihat vartalot, pienet mahat ja pienet reidet. Hävettää omasta puolesta ja kadehdin niitä. Pitäis vaa olla voimia muuttaa omaa vartaloo toiveen suuntaa.

Aloin tänää kattoo America's Next Top Model'n 7. tuotantokautta ja huomasin et olin tallentanu joskus yhen kuvan siitä. Ku etin joskus kuvia netistä ja tallennan niit. Esim viiltelyst kuvii tai enkeleist tai anoreksia/thinspo kuvii. Ja joskus olin tallentanu tän kuvan ja olin aika yllättyny et se oli sieltä ja nyt tää tyttö ketä on siin on mun suosikki täl tuotantokaudel. Siis hän ja hänen kaksoissiskonsa on mun suosikkeja. Söin äsken puol litraa jäätelöö.. Vanilja-suklaarouhe. Nyt ällöttää. On paha olla ja tekis mieli oksentaa kaikki pois.... En kuitenkaa viitti ku iskä on kotona.. Enkä muutenkaa luultavasti uskaltais ku en oo niin "rohkee"/uskalias tms.