In the clutches of depression

Nyt mut on vienyt sairaalaan sekä poliisi että ambulanssi.. Viime lauantaina päätin, etten halua yksin istua kotona koko päivää, joten lähdin leffaan. Helsinkiin asti. Halusin nähdä Birdman leffan (se oli ehtinyt lähteä läheisestä leffateatterista ja ehtinyt tulla jo dvd:llekin), mutta en halunnut katsoa sitä kotona. Ajattelin myös, että ehkä se poika olisi ollut Helsingissä liikenteessä (jos vaikka sen olisi nähnyt siellä sattumalta). Varasin lipun ja menin junalla Riihimäeltä. Aiemmin päivällä olin tehnyt jonkunlaisen treenin mikä kohdistui jalkoihin.   Ongelmia ei ollut ollenkaan ennen leffan loppua. Kun nousin tuolista huomasin, että jalat oli oudon tuntuiset. Mun kävelystä tuli aika hassua. Kävely tennispalatsilta takaisin rautatieasemalle oli melko hidas. Jouduin pari kertaa pysähtymään ja ottamaan tukea. Kun lopulta pääsin rautatieasemalle aloin miettimään että millä junalla menisin takaisin. Jostain syystä jäin tuijottamaan kaukaiseen seinään.   Tiesin, että olin j...

Selkä ongelmia mulla on ollut vuodesta 2013 lähtien. Sillee "välil on välil ei" tyylillä. Nyt on ollu selkä kuukauden kipeenä. Se tais alkaa siel Kööpenhaminassa. Käveltii ekana päivänä noin 16 000 askelta (jotai 10-11km), näin siis sanoo mun aktiivisuusrakkene. Laskin sit kotona siellä olon päivän askeleiden keskiarvion. 12 000 askelta / päivä. Mun tavoite askelmäärä päivälle olisi 4 000. Meni siis joka päivä yli. Normaalisti se menee ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Plus siellä ekana päivänä pitkään piti raahata matkalaukkua perässä ja reppua selässä. Aluks se reppu ei tuntunut painavalta mut kun sitä pidemmän aikaa kantoi niin siitä tuli aika painava. Toisena päivänä käytiin eläintarhassa. Sinne matka oli 2,6km ja sen piti mennä puolessa tunnissa. Mun selkäkipu hidasti mun kävelyvauhtia niin paljon et meil tais mennä tunti sinne kävellessä. Vai oliko se kaksi? En muista kunnolla. Kuitenkin mä kävelin hyvin hitaasti. Siihen saattoi myös vaikuttaa se että melkein kaadui...

Pääsin osastolta viikonlopuksi kotiin lomalle. Menen sunnuntaina takaisin. En tiiä onko mennyt hyvin. Mulla aloitettiin uusi lääke: Voxra. Jos jollain on kokemuksia siitä, niin olisin hyvin kiitollinen jos joku kertoisi kokemuksiaan siitä. En muista olenko maininnut, mutta jos olen niin sanon sen kuitenkin uudestaan. Joulukuussa päätin, että syön pelkästään yhden aterian päivässä. Joulukuun lopussa luin uutisen, että jos syö viisi päivää putkeen mäkkäri/roska ruokaa, niin se vaikuttaa muistiin. Mä oon syöny vuoden verran putkeen sitä ruokaa. Sen jälkeen lopetin syömisen. Jos söin jotain se oli kurkkua. Sitten menin osastolle 3. tammikuuta. Siellä jouduin syödä klo 8, klo 12, klo 16, klo 19. En ikinä syönyt paljoa. Aamupalan söin aina ja iltapalan. Joskus en syönyt lounaalla ja/tai päivällisellä mitään. Hoitajat alkoivat vähän huomautella. Lääkäri sanoi että mun syömisiä aletaan tarkkailemaan, mutta mitään ei ole muuttunut. Huvittaa jotenkin, kun Voxraa ei saisi määrätä sellaisel...

Ajoin tänään onnettomuus paikan ohi. Ja myöhemmin kuulin siitä uutisissa ja ainoa ajatus mitä ajattelin oli "miksi minä en voinut olla tuolla". Mutta nyt tarkemmin kun ajattelen, en mä haluu kuolla missää onnettomuudessa. Jos mun pitäis kuolla nuorena haluaisin kuolla laihuuteen/syömishäiriöön. Ostin kolme leffaa tänää. The Avengers, The Darkest hour, Super 8. Kaks ekaa noista oon nähny ja tiiän et ne on hyvii leffoi ja toi kolmas on kiinnostanu mua jo pitkään.

Huomenna mulla siis on hoitoneuvottelu. Jännittää ja samalla huolestuttaa. Pelkään et mulla katkaistaan hoitosuhde nuorisopolilla. 

Yö oli kamala. En saanut nukuttua kuin tunnin. Jos sitäkään. Aamulla lääkäri tuli juttelee. En muista mitä juteltii. Se soitti sit sille samalle psykiatrille kenen kanssa kävin juttelemassa sillo ku poliisit vei mut päivystyksee. En tiiä mitä se psykiatri sano ku lopulta pääsin kotii. Paljon kyllä tapahtui siinä yössä. Multa otettiin perus jutut siis mitattiin kuume, katottiin verenpaine ja sit kai veren happi pitoisuus, tai joku semmonen. Sit sain käydä nukkumaa. Enhän mä saanu nukuttuu. Lääkkeet oli jääny kotii. Kuulin ku se nainen huusi. Se rauhottu lopulta. En nähnyt sitä mut sain selville et se oli vanhempi rouva. Se lääkäri sano et jos maksa on menny, sit kuolee hitaan ja tuskallisen kuoleman. Eka kuulemma tulee pahoinvointi ja sit tulee kivut. Sit ku lähin ajamaa kotii nii jouduin pysähtymää koska oksetti ja tietty sit oksensin... Mä inhoon oksentamista. Se oli kamalaa. Kyykin siellä pientareella ja oksensin.. Hyi. Varmaa näytti hauskalta. Mutta siinä kohtaa aloin mie...

Taas on vaikee alottaa kirjottaminen. Viilsin tänää. 12 viiltoo, 4 niistä on edes hieman isomipia, joihin olis ehkä laitettu tikit jos olisin menny päivystyksee, loput 8 on vaa p*rkeleen pikku viivoja. Eikä ees tullu paljoo verta. Olin valmistautunu isoon viiltoon, niin isoo et vuotais paljo verta ja pitäis kutsuu ambulanssi. Nyt tiiän ettei tarvii kutsuu ambulanssii (paitsi jos osuu sunee, jos silloinkaan), täytyy vaa odottaa että verenvuoto lakkaa ja sitten ajaa päivystykseen. Laitoin iskälle, joka oli iltavuorossa(eli pääsee n 21.15), viestii: "En osaa enää viiltää". Luulin et se siitä älyis et oon taas viiltäny, mut ei. Se vaa kysy et haluunko tuoda sille pahaa mieltä ja sano et mee moikkaa Millii . Menin sit äidille, missä Milli siis asuu. Äiti näki mun käden ihan selvästi, mut ei sanonu mitää. Lähin sit prismaa ja laitoin iskälle viestii "Nyt et ainakaa voi soittaa poliisei perää" Ja sit jotai keskusteluu vähän siin oli ja lopulta se älys et olin viiltäny...

klo 20.03 Joo nyt se on varma. Oon kipee. Päiväl oli kuumetta 37 ja viiden aika 36,8. Nenäliinoja kuluu paljon. Mittaan kuumeen vielä ysiltä ja sit viel aamul ja jos kuume on laskenu ja olo on hyvä nii sit meen sinne helsinki päivän ilmaiskonserttii. klo 20.48 Kuumetta: 37,2. Ja toivon et tulis yli 40 asteen kuume nii joutus sairaalaa...

Nyt pelästyin näitä mun ajatuksia. Luin äske et yhen blogin pitäjä on sairaalassa ja et sitä jouduttii elvyttää nii mä ajattelin et kunpa mullekki kävis noin. Oonko mä hullu vai hä?