In the clutches of depression

Omahoitaja puhuis taas et mun keho käy säästöliekillä. Tai jotai sinnepäin. Et se ei oo hyvä ja toi taas esiin et olis hyvä käydä ravintoterapeutilla. Tiedän et syön huonosti mutten osaa/jaksa muuttaa sitä. Siitä lähtien ku muutin omilleni (kohta 3 vuotta sitten) mun syöminen vähentyi/huonontui. Nykyään se on sitä et syön kerran päivässä "oikeaa ruokaa" esim hesessä tai mäkkärissä aterian ja sit muuten napostelen sipsii tai karkkii tms. Esim tänää söin yhden lämpimän voileivän ja sitten karkkia ja sipsiä. En kyl lähteny tänää mihinkää.. En jaksanu. Aloin eilen miettiä et kuinka pitkään keho kestää "säästöliekillä". Tuleeko jossain kohtaa sellainen stoppi että on pakko muuttaa elämäntapoja terveellisempään suuntaan? Vihaan tätä tyhjää tunnetta. Ei väsytä, ei oo positiivinen eikä negatiivinen olo, mutten oikeen jaksa tehdä mitää. Oon maannu koko päivän sohvalla... Tuntuu tyhmältä et tää blogi on tääl viel ku en paljoo kirjoita. Pitäis kirjoittaa. Olisi pitänyt kirj...

Iskä on yövuorossa ja mä oon yksin kotona. Pelottaa ja ahdistaa. Ainaki saan harjotusta siihen et miltä tuntuu asuu yksin. Äiti sano et sen mun omaan kotiin muuttamisen vois peruuttaa viel. Mut en kehtaa tai halua ku on nii paljo tavaraa ostettu jo, mm. tv ja ruokapyötä+tuolit. Oikeesti mua pelottaa tosi paljo. Miten pärjään. Raha asiat. Samalla alueella asuvat kaksi hieman "hullua" miestä. Se että asunto on maantasalla. Tyylii kaikki muuttoon liittyvät asiat pelottaa. Yhes kohtaa ei pelottanu ku suunniteltii R 'n kans et se muuttais mun kans heti siihe, mut päädyttii siihe päätöksee et mä muutan eka yksin. Ehkä myöhemmin R muuttaa sinne. Äsken oli semmone ajatus et kunpa sais jollakin juomalla tms pään nii sekasin etten tunne kättä tai en älyy miten kovaa painan nii sit saisin tikkejä taas. Koulussa käyminen alkaa käydä rankemmaks. Kyl jaksan hetken vielä, mut en tiiä jaksanko pitkään, jos koko ajan menee rankemmaks. Stressi on kauheeta. Suurin osa stressistä kyl ...

I feel so tired and so empty.

Hyvin tyhjä olo. Niinku ilman tunteita taas. Esim pelasin äske Mincraft'ii R 'n kans nii mä vaa tuijotin ruutuu ja kuljin siel enkä oikee tehny mitää, enkä ees ajatellu mitää. Kaikki meni ohi. Lopult lopetin sen ku en jaksanu. Ja nyt haluisin lukee blogeja, mut jotenki en jaksa. Nytki on 12 välilehtee, mis jokaises on lukematon blogi teksti, mm blogeista: Kadotettu  ja tinkerbelly . Nyt kuitenkaan en jaksa lukea niitä. Ja se ärsyttää. Mä haluisin lukee ne ja haluisin kommentoida ja sillee mut en vaa jaksa. En oo ees jaksanu tehä noita päivän tehtävä juttui. Lupaan et teen ne tekemättömät tehtävät joku päivä. Enkä ees oo tehny sitä blogin synttäri erityis postausta. Anteeksi. En tiiä mikä mulla on.

Käytii iskän kans kattomas nuorisoteatterin näytös. Oli hieno. Esityksen jälkee, kotimatkalla tuli haikee ja surullinen olo, koska itekki haluisin mukaan mut ei oo paikkaa. On taas niin tyhjä olo... Mietin miten huomenna pärjään. En pysty enää keskustelee siitä asiasta. Siitä on paisunu liian iso ja mä en kestä enää puhuu siitä, mun olo romahtaa joka kerta ku siitä yritetään puhua... Meen sit koulun jälkee kysymää työssäoppimispaikkaa teatterin pukuvuokraamosta tai mikä lie onkaa. 

Silmii särkee, päätä särkee, hampaita särkee ja suunnittelen lopettavani syömisen. Tuntuu ihanalt ku aattelee et pääsee huomen rääkkäämään kehoo salilla. Järkevää tekstii taas kerran. Ei h*lvetti oikeesti... Anteeksi.

On niin paha olla ku tuntuu et aiheutin kaverilleni pahan olon. Mä kysyin silt et mikä on sen painoindeksi ja nyt todellakin kadun sitä (ANTEEKSI!!). En jaksa selittää mitä siinä kävi, mutta nyt oikeesti tekis mieli viillellä ja rankaista itteeni, koska aiheutin hänelle pahan olon. En kuitenkaa haluis aiheuttaa kenellekään huolta. Ja oon päättäny etten enää mee osastolle. En usko, että tarvitsen sitä enää. edit klo 17: Käytii just kaupas. Teki mieli ostaa terii, mut en kuitenkaa ostanu. Nyt on tyhjä olo... edit klo 21.09: P*rkele... Nyt tuntuu et terien ostost ja itteni rankaisust olis tullu suunnitelma ...

Mä eka aattelin etten kerro tätä tääl mut nyt on kyl pakko. En vaan voi olla kertomatta. Menin ottaa kolme panacodii. Kolmio lääkkeit. Joo oon tyhmä. Ne on äidin. Tai siis oli. Teki vaa mieli saada pää sekaisin ja kevyt pää ku en saa viillellä. Tyhmää se on tiiän. Mut silti. Kerroin äidille ja iskälle ku ne oli siin ja äiti sit soitti myrkytystietokeskuksee ja ne sano siel et kolme on semmonen maximi hoitojuttu eli ei sillee oo mitää hätää mut saattaa tulla melko paha olo.

Kirjoitin koulussa mun 103. biisin. Se on suomeks mikä on aika yllättävää. En oo pitkään aikaan kirjoittanu mitää biisii suomeks mut nyt vaa tuntu et tekstii tulee suomeks eikä enkuks. Täs on linkki siihen jos siis joku haluu lukee sen. http://thebitterprincessssongs.blogspot.com/2011/08/103-tunnen-vain-tyhjyyden.html Jotenki on taas semmonen tyhjä ja haikee olo. 

Koulu päätty n. klo 16. Me sit jäätiin S 'n ja N 'n kans kaupungille. Me käveltii koulult keskustaa ja sit käytii heses. Ja jossai levy kaupas. Sillo mulle tuli niin kuuma joten otin kengät ja sukat pois ja käärin housut ylös. Kävelin koko illan ilman kenkii ja nyt on jalanpohjat tietty ihan likaiset. Oltii hetki toril ku N osti jätskin. Ja mä sit sain naurukohtauksen ja juoksentelin ilman kenkiä ja jahtasin lintuja. Ihmiset vähän katteli. No ihan sama. Nyt me ollaa S 'n kotona. Iskä tulee hakee mut ja N 'n sen esityksen jälkeen. Me heitetää N kotii ja sit mä meen kotii. Kello luultavasti on silloin jo yli kymmenen. Mut jos meen heti nukkuu nii en oo liian väsyny huomen vaik herätys on 5.40. On kyl ollu usein epätodellinen olo. Se on sen kolarin vika...

Ei revia auta. Mä silti viiltelin. Se endorfiini kohahdus oli/on vain osa sitä viehätystä. Se veri  ja kipu on suurempia syitä. On taas niin tyhjä olo et tuntuu etten tunne mitään. En vihaa, mutta surua ehkä vähän, mutta paljon vähemmän kuin ennen. Käsi täyttyy viivoista. Verisistä, punaisista viivoista. Löysin uuden aseen. Ne terät, mutta sain yhden terän kokonaan irti ja on niin ihanaa kun sillä on niin helppo satuttaa. Mitä minä oikein ajattelen. Tää kaikki on niin sekavaa... Tuntuu et mä olisin menny sekaisin. Taas kerran.

On taas melko paha ja väsyny olo. Ainoo mitä haluisin tehä on viiltely. Aionkin ehkä/luultavasti tänää käydä ostamas niit terii. Samoi terii mitkä tuli tutuks siel osastol. Ne oliki ihan hyvii. Parempii kuin ne mitä pöllin äidilt. Ja se hoitoneuvottelukin on tänää. Mitäköhän siel puhutaa. Ei sillee oo välii. Tuntuu ettei millään olis välii. Mut eihän se niin voi olla. Kyllä jollakin on välii. En vaan oikeen tiedä millä.

Tyhjyys. On taas niin tyhjä ja outo olo.  Äsken vasta se oli ihan hyvä.  Semmonen oudon hyvä olo.  Se oli outoo et mulla oli hyvä olla.  Kerrankin oli hyvä olo ja silti se oli outoo. Kaipaan verta. Haluisin( ehkä ) raapii umpeamassa olevat haavat mun kädessä ja ehkä myös ne jo umpeentuneet arvet. Tää tyhjä olo on niin outo ku sillee ei oo oikeestaan paha olo.  Vaan semmonen tyhjä. Mut ei paha olo. Ei ahistava. Vaan tyhjä. Ajatukset ei oo syyttävii kuten yleensä. Ku niitä ei oikeestaan oo. Pää on tyhjä.  Ja kun pää on tyhjä, en oikeastaan osaa siitä puhua kenellekään. Osaan vaan kirjoittaa blogia missä en odota kenenkään vastausta. Kirjoitan vain. Kirjoitan tän olon vaan tähän näytölle ja sit se on siinä. Saan sentään sen purettua pois. Tai siis. Eihän se lähde. Ei se melkeen ikinä lähde. Mut mulle on tärkeetä et saan kirjoittaa sen johonkin. Koska en saa sitä sillee sanottuu.