Noh.. En ollut väärässä.. ja "ROOM"

Kuten jo otsikko kertoo. En ollut väärässä. Missä asiassa? No siinä että pelkäsin. Luulin et tää jätkä tykkäs musta enemmän ku ystävänä mut kävi ilmi et se tykkää musta vain ystävänä ja se luuli et mä tykkäsin siitä vain ystävänä. Epäselvyyksiä mistä ei selkeästi puhuttu kun kumpikin pelkäsi sitä tilannetta kun se joudutaan kohtaamaan. Tai jotain sinnepäin. Itkin kyl ku kävi ilmi koska mä ajattelin et olisin löytäny hyvän ihmisen kenen kanssa olla. Siiis tää jätkä on täydellinen siinä mielessä mitä kaipaan ihmisessä. Ei tietenkään oikeasti  täydellinen mut siis se otti huomioon jos mul oli huono olo ja sillee et siinä mielessä täydellinen. Tietenkin nyt on olo etten kelpaa kenellekään. En jaksa sen enempää asiasta selittää ku vähä mietitytti koko jutusta mitää täällä mainita. Haluun kuitenki olla tän jätkän ystävä jos se mulle sallitaan. Otan sen mitä saan. Läheisyyden ja sen ettei  tarvitse olla yksin. Ehkä joskus löydän jonkun ihmisen jonka kanssa olla mutta... niin...


Aloin eilen myös lukemaan "Room" kirjaa. Siitä elokuvastahan Brie Larson voitti naispääosa Oscar palkinnon. Sitä oli vähän erikoista lukea kun se on kirjoitettu 5-vuotiaan näkökulmasta. Siinä tuli sit raiskaus kohta.... Ei mitenkään tosi selkeesti kirjoitettu (näytin sille pojalle sen ja se ei älynny mitä siin tapahtui) mut mä älysin sen. Ahdistuin heti ja heitin kirjan sohvan kauimpaiseen nurkkaan ja otin pari ataraxia. Illalla se sit alkoi taas ahdistaa ja tuli kauhea ahdistuskohtaus. Ensiks kädet alkoi nykimään, sit ne nousi päähän, hiuksia vähän repimään ja sit alkoi ohimoiden ja pään sivujen raapiminen. En tienny et mitä tapahtui niin pelotti. Se meni sit jonkin ajan päästä ohi.
Nyt kun ajattelen sitä kohtaa nii vähän käsi nykii mut sit menee ohi. Aion yrittää lukea sitä kirjaa vielä ja sitten jos tulee yhtä epämiellyttävä kohta nii lopetan lukemisen. Leffan katsomista odotan kunnes luen kirjan tai sitten kun se tulee dvd:lle että pystyn kontrolloimaan miten katson sitä.