Pain, so much pain

Kipuu on tuntunu tänää. Sillo ku mua ei uskottu et meil on tietyssä luokassa fysiikkaa, sillo ku älysin et joudun istuu yksin, sillo ku älysin et luultavasti joudun käydä tän koulutuksen läpi yksin, sillo ku taas synty riita R'n kans, sillo ku itken, sillo ku haluun viiltää jne jne. Olin valmis viiltää taas niin ison viillon et tulis tikkejä. Olin valmis. Olin tsempannu itteeni "sä pystyt siihen" ja sit vaa jämähdän koneelle. En haluis mennä huomenna kouluu. Haluun vaa maata sängyssä ja itkeä. On taas vaikeeta. Psykologin aika peruttii tänää. Tuntuu taas ettei jaksa. Varsinkaa ku taas on semmone riita et entiiä pystytäänkö täst enää jatkaa yhessä. Kaikki on menny päin persettä. En oo kuntonyrkkeilyynkää jaksanu mennä ja jos oon jaksanu ni on tullu paha olo ja oon lähteny kesken pois. Ja nyt taas toivon et asuisin jo yksin ni ei tarvitsis alkaa iskälle selittää miks itken.








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brintellix, päivä 1

Kaksi päivystyskäyntiä viikossa