Oh no!

Hei taas!
Unohdin tämän blogin taas kerran pitkäksi aikaa. Välillä syynä oli ehkä se etten ole halunnut kirjoittaa mitään liian henkilökohtaista enää. Mutta nyt videoon tullut kommentti herätti mut ! Päätin nyt ensiksi kirjoittaa tänne, mutta luultavasti teen videon myöhemmin. Jos jaksan.

En muista (enkä jaksa lukea :P) että mitä kaikkea olen nyt tänne kertonut, joten jos kerron asioita kahteen kertaan, pahoittelen.

Mä aloitin Stadin ammattiopistossa viime helmikuussa ja se on tuntunut sopivalta. Ennen siis menin koulutuksiin "unelma-ammatin" perässä, mutta ne kaikki keskeytyi. Iltalukio jäi kesken kun ensimmäinen ylioppilaskoe oli tulossa. En ollut lukenut muihinkaan kokeisiin niin en tietenkään olisi lukenut tähänkään. Tuli paniikki. Päätin sitten hakea koulutuksiin millä pääsisin Tervakosken paperitehtaalle töihin. Ajattelin että kun unelma-ammatin hakeminen ei onnistunut niin ehkä unelmatyöpaikan kanssa olisi parempi onni. Yksi vaihtoehto olisi ollut laborantti, minkä koulutusta ei ollut enää Riihimäellä. Se olisi ollut lähin paikka, mutta koska sitä ei ollut jouduin laajentamaan aluetta. Tampereella, Helsingissä, Keravalla, Espoossa, Vantaalla ja Valkeakoskella oli eri koulutuksia. Prosessinhoitaja ja laborantti koulutuksia eniten. Eli kaikkialle oli pitkä matka. Tampereella oli paperiteollisuuden osaamis tutkinto (muistaakseni joku sellainen), olisin halunnut sinne koska se olisi periaatteessa paperikoulun uudempi  versio.
Kaikki muut haut olisivat olleet yhteishaussa eli ilmeisesti helmikuussa. Yksi haku oli jo käynnissä, joten hain siihen.
(Tarkistin äsken, tästä asiasta olin kirjoittanut mutta en näin tarkasti).

Junalla kulkeminen on ollut melko helppoa, paitsi jos ne on myöhässä. Muiden matkustajien takia ei ole ollut epämukavaa  (paitsi kun joku istuu välillä liian lähellä). Keväällä VR muutti aikataulua ja vähän muutakin. R ja H-juna yhdistettiin, se kulkee kaksi kertaa tunnissa. Ruuhka-aikaan kulkee D-juna. Keväällä käytin sitä kun halusin olla aina ajoissa koulussa. En käytä sitä enää. Se on sellainen vanhempi juna missä on verhot (eikä tummemmat lasit kuin näissä tavallisissa lähijunissa) eikä ole ilmastointia. Nyt kuljen 6.55 junalla jos menen kasiin.

Mun lääkitys on myös muuttunut. Nyt mulla on Lamictal käytössä. Se on ilmeisesti epilepsia lääke jota käytetään myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa. Mulla siis ei ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä vaan sitä käytetään mulla koska se tasaa mielialaa (niin se lääkäri selitti). Se jouduttiin nostamaan todella hitaasti tähän 200 mg annostukseen, koska jos olisi nostanut liian nopeasti olisi voinut tulla pahoja sivuoireita. Kuulemma jopa yksi oire olisi ollut hengenvaarallinen.
About ainoa sivuoire mikä mulle tuli oli pahoinvointi aina kun sitä nostettiin. Yksi päivä meni melkein kokonaan oksennellessa . . . .
Tää lääke on kuitenkin mun mielestä auttanut.
Mun masennus on myös remissiossa. Se on hyvä. Mulla nyt on syömishäiriö diagnoosi. Se ei oo niin hyvä. Mua ei nää diagnoosit häiritse. En tykkää olla "tietämätön" siitä mikä mua vaivaa. OCD on siellä listalla kanssa. Se on välillä pahempi ja välillä ei niinkään.

Romanttisella rintamalla kävi pieni muutos keväällä kun aloin seurustelemaan kaverini kanssa. Olin ollut häneen ihastunut vuosi sitten. Nyt "kelpasin" hänelle. Olin iloinen. Mutta jonkin ajan päästä älysin ettei mulla enää ollut sellaisia tunteita häntä kohtaan. Noin puolentoista kuukauden seurustelun jälkeen sanoin että tää ei toimi. Sen jälkeen oli hieman "huonot" välit, siis ei puhuttu ollenkaan. Sitten tuttuni sanoi että voisin yrittää olla taas kaveri kun hän oli ollut aika alamaissa. Siitä se sitten lähti. Olemme taas hyviä ystäviä.

Hmm. Olikohan vielä jotain....
No jaa. Jos on niin voin jättää sen ensi tekstiin.

KIITOS RANDOM BLOGIN LUKIJA :D