In the clutches of depression

Menin sekaisin päivissä. Nojaa. Ei sillä silleen väliä ole kun ei mulla enää päivitettävääkään ole. Sivu oireet on about loppuneet. *Koputan päätä*. Nyt kuitenkin on sellainen "onkohan ne nyt oikeasti loppunu vai tuleeko ne kohta tosi kovaa päälle taas" olo. En siis aio nyt päivittää enää tästä aiheesta ellen huomaa jotain eroa olossa tai sivu oireet tulee takaisin. Aloitin joulukuun alussa syömään "vahva d-vitamiini" vitamiinia. Mun olo on ollut parempi heti siitä brintellixin aloitus päivästä lähtien. Siis mieliala on ollut parempi. En tykkää silleen koska nyt tuntuu että aloitin brintellixin turhaan jos ainoastaan tarvitsin d-vitamiinia. Joulu on huomenna (periaatteessa ylihuomenna koska en ole vielä käynyt nukkumaan). Ei yhtään tunnu siltä. Lahjat paketoin äsken. Teippimonstereita. Kuten aina.

19.12.2015 Uni ja kutinaa. Hieman pahoinvointia. 

18.12.2015 Tänään pääsin äidin ja sen miehen mukaan Tampereen komediareatteriin. Sinne mennessä autossa tuli pahoinvointi. Se oli pahin tähän mennessä mutta siedettävä vieläkin. Unia oon nähnyt joka yö siitä lähtien kun ensimmäisen kerran mainitsin siitä. Kutina on pahentunut. 

17.12.2015 Näin taas unta. Tällä kertaa siinä oli Em. Siihen liitty rivitalo ja asunto mihin en löytänyt. En oo ihan varma mitä tarkoitetaan sillä "poikkeukselliset unet" mutta kuten taisin mainita, en näe usein unia. Nyt kuitenkin oon nähnyt unia ainakin kolme yötä putkeen. Tänään siis alkoi 10mg annostus. En huomannut muutosta haittavaikutuksissa. Ehkä tulee huomenna, toivottavasti ei. *Koputan päätä*. Päätin että kirjoitan joka päivä tänne Brintellix'stä 16:sta päivään asti. Eli 8 5mg ja 8 10mg päivää. Star Wars: The Force Awakens oli hyvä. Aion mennä katsomaan uudelleen. Oon miettinyt että ottaisin iskän mukaan, ongelmana vain on se ettei iskä oo nähnyt yhtään aiempaa Star Wars elokuvaa. Eli sen pitäisi nähdä ne aiemmat (ainakin 4-6) ja sitten vasta mennä katsomaan tämä. Uskon kuitenkin et tää on pitkään elokuvissa niin tuskin on liian kiire. Vien sille mun Star Wars bluray boxin ja se saa katsoa ite. Se siis oli Star Trek fani nuorena ja silloin vissiin oli va

16.12.2015  Taas oli erikoinen uni. Muuten tänään ei ole ollut sivuoireita.  Terapia oli ja sain kuulla mitä se uusi lääkäri oli kirjoittanut tapaamisesta. Se oli kirjoittanut sitä että en ottanut katsekontaktia ja kiedoin huivia koko ajan sormen ympärille. Mutta myös oli kirjoittanut että keskustelin avoimesti asioista. Tää uusi lääkäri on hyvin mukava verrattuna edelliseen.  Huomenna siirryn 5 mg -> 10 mg. Vähän jännittää että kuinka sen huomaa vai huomaako ollenkaan. 

15.12.2015 Ajattelin nyt tähän ihan kuvana laittaa sen sivuoire/haittavaikutus listan. Listassa mainittiin myös "poikkeukselliset unet". Tänään oli yksi sellainen. En muista mitä siinä oli, mutta muistan että näin unta mikä jo itsessään on melko harvinaista. Kutinaakin oli yöllä mutta en tiedä oliko se nyt tähän liittyvää. Ruokahalun väheneminen on kans ollu mut ei mitenkään hirveän huomattavaa. Ajanhallinta ei tänään ollut mikään paras. Mun piti käydä apteekissa ennen kouluun menoa, mutta unohdin sen ja muistin sen vasta kun olin lähdössä kouluun. Pakko kuitenkin oli käydä siellä apteekissa hakemassa lääkkeitä joten myöhästyin filosofian tunnilta. Olisin ehtinyt suurimmalle osalle tuntia mutta päätin olla menemättä. En halunnut mennä myöhässä. Biologian tunnille menin kuitenkin. Ajelin siinä välissä ja kävin ostamassa lampun. Lampun sain vaihdettua äsken kun tulin kotiin. Sain ruotsin ja englannin kokeet. Ruotsin kokeesta sain 6+ ja kurssista 7. Paremmat numerot mi

Taas, eilen 14.12. kirjoitettu ja julkaistu aamuyöllä 15.12 puolella, mutta silti kun sanon "tänään" se tarkoittaa sitä eilistä. Tylsä päivä. Heräsin ennen kahtatoista, pesin hampaat, tein jotain mitä en muista (luultavasti olin koneella), söin, otin lääkkeet (brintellix ja d-vitamiini) ja sitten jotain. En tiiä miksen muista että mitä tein. Jossain kohtaa menin kuitenkin takaisin sänkyyn ja lueskelin kännykällä fanifiktioita ja pelasin pelejä. Hieman kolmen jälkeen mietin et meneeköhän biorexissä tänään mitään kivaa. Noh. Neljältä alkoi "Tarina rakkaudesta ja pimeydestä". Pieni kiire tuli mutta pääsin ihan ajoissa sinne. Varaukseen en kyllä ehtinyt mutta ei ollut mitään hätää. Siellä oli vain minä, joku mies pari riviä alempana (istuin vikalla rivillä, keskellä, aina sama paikka jos mahdollista) ja pariskunta (?) keskellä salia. En jaksanut leffan jälkeen mennä kotiin joten menin katsomaan toisen leffan. Nälkäpeli. Tämä oli kolmas kerta kun kävin katsomassa sen.

Mielialan puolesta päivä meni ihan hyvin. En vaan päässyt sängystä ylös ennen kahta. Vasta puoli kolmen aikaan nousin ja söin + otin lääkkeen. Illalla ajattelin että "taas päivä ilman sivuoireita" ja että ehkä en saisi enempää kuin sen pahoinvoinnin. (Unohdin kyllä koputtaa päätä.) Keskiyön aikaan alkoi pahoinvointi. Nyt se on hieman pahempi kuin aiemmin mutta se voi johtua ihan siitä etten ole syönyt tänään about mitään. Ensi viikko enää koulua ja sitten joululoma. 

Kirjoitettu lauantain puolella mutta julkaisu meni keskiyön yli (ja reilusti) Veljen synttäreitä vietettiin tänää. Olin vähän katkera kun mä en sillee saanu 20 vuotis synttärijuhlia mut en mä jaksa enää välittää. Kävin kerran (ennen vieraiden tuloa) yläkerrassa itkemässä sitä et oon niin väsynyt. "Kirkas" valo sattui silmiin niin paljon että piti laittaa aurinkolasit. Oli siis hieman pilvistä. Mun sydän tykyttää nyt ikävästi. Tunnen sen, vaikka normaalisti en tunne ilman että kokeilen sitä ranteesta tai kaulasta. Nopeus on normaali, ei liian kova mutta hieman heikko olo. Se voi ihan hyvin myös johtua väsymyksestä. Eilen ja tänään mua on väsyttänyt tavallista enemmän sillä tavalla että oon meinannut nukahtaa pystyyn. Eilen kun mentiin äidille auttamaan veljen juhlien valmistelussa kävin sohvalle makaamaan kun väsytti niin paljon. En nukkunut kuitenkaan kun oli liian kapea sohva. En tiedä onko tää sydämentykytys sivuoire tai jotain mutta en pidä siitä, vaikkakin se on sie

Hammaslääkäri käynti ____________________________ Tänään piti herätä aiemmin koska oli se hammaslääkäri aika. Yleensä mä herään klo 12 tai välillä jopa myöhemmin. Tänään herätys oli 10.40 ja siihen heräsin hyvin väsyneenä. Noh piti kuitenkin nousta. Pesin hampaat (jei jaksoin tehdä sen) mutta älysin etten voi syödä enää paahtoleipää (eräpäivä mennyt ohi). Laitoin iskälle viestiä ja se tuli hakemaan. Se haki mulle Laurell kahvilasta lihapasteijan ja sitten lähdettiin kohti Hämeenlinnaa ja Oral'ia.. Jännitys kasvoi. Se ei kuitenkaan ehtinyt vaikuttaa yöllä, etten olisi saanut unta, koska se sovittiin niin vähän aikaa sitten. Sen jälkeen kun olin syönyt sen pasteijan, otin Brintellix'n. En tiiä mainitsinko päivä 1 postauksessa että ostin taas Atarax lääkettä kun sitä oli vielä reseptissä jäljellä. Kuitenkin. Kun saavuttiin Oral'iin (yksityinen hammaslääkäri paikka Hämeenlinnassa) se haju taas aloitti ahdistuksen. En siedä sitä hammaslääkärin hajua. Siis alkaa heti ahdistaa

Eilen kun mainitsin että joulukuu on alkanut paremmin... Juu olihan se, mutta taas tuli itkukohtaus.. Mutta voitin eilisessä kinkkubingossa kinkun :). Se oli kiva. Tänään ei oo tullut mitään pahoinvointia tai päänsärkyä siitä Brintellix'sistä joten aloin miettimään että olinko ottanut sen aamulla. *Käyn katsomassa keittiöstä*. Ei ollut pyödällä missä se oli aamulla ollut, eikä lattialla. Eli otin sen (en heittänyt vahingossa suusta ohi). Eli siis ihan hyvä päivä ollu ilman sivuoireita. En päässy kouluun ku käytii hakemassa äidin uus auto ja sen jälkee Willassa ostamassa mulle biologian kirja. Huomenna hammaslääkäriin. En todellakaan haluis mut hammas kun vihloo nii... Vähän pakko mennä. Sentää nyt en odottanut siihen asti kunnes se särkee sietämättömästi ennen ku menin varaamaan ajan, eli hyvä minä. Nii joo vielä se piti sanoa että jaksoin tänään käydä suihkussa. Jei. Siis oon ollut niin väsynyt etten jaksanut edes suihkussa käydä. Viikko edellisestä. (Tiedän, ällöttävää) E

Tää blogi on jäänyt vähän pois ku en oo tiennyt myös kirjoittaa. Mun olisi pitänyt kirjoittaa kun lopetin lääkkeet. Olisi pitänyt kirjoittaa siitä kokemuksesta niin olisi myöhemmin voinut katsella ja lukea millaista se oli. Sillä nyt se lääkkeetön aika loppui. Olin 194 päivää ilman lääkkeitä. Päätin että pidän nyt täällä kirjaa tästä uudesta lääkkeestä ja miltä se tuntuu / miten se vaikuttaa. Eilen olin lääkärin tapaamisessa ja siellä suostuin uuteen lääkitykseen koska tää väsymys vaikuttaa niin pahasti mun jaksamiseen. Väsymys siis alkoi 16.9. ja paheni kuukausittain. Marraskuun alussa viiltely tuli takaisin ja jouduin myöntämään etten voi hyvin. Viiltely oli hyvä merkki siitä ja mun itkukohtaukset. Itkin siis hysteerisesti ja ajattelin että en jaksa enää. Joulukuu on alkanut hieman paremmin. Mutta silti olen väsynyt.  Tämä uusi lääke on nimeltään "Brintellix". Se on kuulemma uusi lääke joka voi auttaa myös kognitiivisen toiminnan kanssa. Muistaakseni se lääkäri sano

Omahoitaja puhuis taas et mun keho käy säästöliekillä. Tai jotai sinnepäin. Et se ei oo hyvä ja toi taas esiin et olis hyvä käydä ravintoterapeutilla. Tiedän et syön huonosti mutten osaa/jaksa muuttaa sitä. Siitä lähtien ku muutin omilleni (kohta 3 vuotta sitten) mun syöminen vähentyi/huonontui. Nykyään se on sitä et syön kerran päivässä "oikeaa ruokaa" esim hesessä tai mäkkärissä aterian ja sit muuten napostelen sipsii tai karkkii tms. Esim tänää söin yhden lämpimän voileivän ja sitten karkkia ja sipsiä. En kyl lähteny tänää mihinkää.. En jaksanu. Aloin eilen miettiä et kuinka pitkään keho kestää "säästöliekillä". Tuleeko jossain kohtaa sellainen stoppi että on pakko muuttaa elämäntapoja terveellisempään suuntaan? Vihaan tätä tyhjää tunnetta. Ei väsytä, ei oo positiivinen eikä negatiivinen olo, mutten oikeen jaksa tehdä mitää. Oon maannu koko päivän sohvalla... Tuntuu tyhmältä et tää blogi on tääl viel ku en paljoo kirjoita. Pitäis kirjoittaa. Olisi pitänyt kirj

Äsken (muutama tunti sitten) yritin korjata lävistystä kun tuntui että se on vähän liian löysästi kiinni. Se päätti sitten aueta eikä mennä kiinni. Monta kertaa yritin laittaa takaisin kiinni. Yleensä tässä vaiheessa olisin hermostunut, lyönyt seinään tms ja itkenyt koska vituttaa. Nyt en. Jostain syystä en hermostunut ja vain rauhallisesti yritin laittaa sitä kiinni. Vaihdoin paikkaa missä yritin laittaa että saisi erilaisen kuvakulman jos se auttaisi. Ei auttanut. Lopulta annoin olla, annoin sen roikkua siinä huulessa hieman aukinaisena, kyllä se siinä pysyy vaikka ei olisi kiinni. Sitten tuli viesti että pitää mennä ihan kohta hakemaan iskää töistä ja päätin vielä kerran yrittää laittaa kiinni. Se onnistui.  Tässä vaan on se outo juttu kun oikeasti aiemmin oon suuttunu ja mitä lie mut nyt en. Voiko lääkkeet muuttaa ihmistä niin paljon?

Viime maanantaista lähtien mua on pelottanut enemmän asiat ku yleensä. Kodin naksumiset pelottaa todella paljon enkä edes tiedä mitä pelkään. Monta yötä oon käynynt nukkumaan paniikissa. Onneksi kaveri on tullut yöksi välillä niin silloin en ole pelännyt niin paljoa. En kuitenkaan joka yö ole uskaltanut häntä pyytää yöksi, vaikka en oikeasti uskaltaisi nukkua yksin.. Kaikki tää tuntuu niin säälittävältä. 21-vuotias eikä uskalla nukkua yksin ja pelkää ilman syytä. Viime yö oli kuitenkin pahin. Mulla on ollut pitkään se etten voi mennä 23.30-00.00 välisenä aikana kotiin ellen ole siellä jo valmiiksi. Joten eilen kun vein iskän kotiin baarista lähdin ajelulle, mutta kun olin tulossa kotiin päin aloin pelätä. En uskaltanut edes mennä kotiin yksin. Menin sitten takaisin sinne baariin kun tämä kaveri oli luvannut tulla töittensä jälkeen yöksi. Yritin olla itkemättä kun menin sinne mutta en täysin onnistunut. Jäin sinne odottamaan että sen kaverin työvuoro loppuu. Lopulta se kaveri sitten p

Nyt mut on vienyt sairaalaan sekä poliisi että ambulanssi.. Viime lauantaina päätin, etten halua yksin istua kotona koko päivää, joten lähdin leffaan. Helsinkiin asti. Halusin nähdä Birdman leffan (se oli ehtinyt lähteä läheisestä leffateatterista ja ehtinyt tulla jo dvd:llekin), mutta en halunnut katsoa sitä kotona. Ajattelin myös, että ehkä se poika olisi ollut Helsingissä liikenteessä (jos vaikka sen olisi nähnyt siellä sattumalta). Varasin lipun ja menin junalla Riihimäeltä. Aiemmin päivällä olin tehnyt jonkunlaisen treenin mikä kohdistui jalkoihin.   Ongelmia ei ollut ollenkaan ennen leffan loppua. Kun nousin tuolista huomasin, että jalat oli oudon tuntuiset. Mun kävelystä tuli aika hassua. Kävely tennispalatsilta takaisin rautatieasemalle oli melko hidas. Jouduin pari kertaa pysähtymään ja ottamaan tukea. Kun lopulta pääsin rautatieasemalle aloin miettimään että millä junalla menisin takaisin. Jostain syystä jäin tuijottamaan kaukaiseen seinään.   Tiesin, että olin jo jonkin

Paino taas laski. 47,6kg... Alin mitä se on ikinä ollu (murrosiän jälkeen). Yläasteella yhdessä vaiheessa painoin 48kg ja silloin sain ison saarnan siitä kuinka pitäisi syödä jne ja sitten se nousi. Iso ongelma aamulla kun älysin että mun hame (mitä yleensä käytän koko ajan) piti viedä pesuun ja mulla ei ollut mitään muuta sopivaa vaatetta. Hameet, shortsit ja housut kaikki tippui päältä. Pieni paniikki tuli. Kun on niin paljon mulle toitotettu ettei paino saa enää pudota. Kyllähän tää voi olla vain päivittäistä vaihtelua mutta silti. Mulla ei ole sopivia vaatteita. Pitää mennä ostamaan uusia :(. Laitoin lopulta hameen päälle hakaneuloilla pienennettynä. Ainakin jotain hyvää on tässä lähiaikoina ollut. Siis olohan mulla on ollut hyvä. Tänään tulee tasan neljä viikkoa että olen ollut ilman lääkkeitä. Ja eilen olin leffassa hyvin mukavan pojan kanssa. Mulla oli tosi kivaa ja toivon että silläkin oli :).

Ulkopuolinen olo on kauhee. Sillee et on porukassa, mutta on olo ettei kuuluis siihe, et olis ulkopuolinen. Se on tosi inhottava. Pahemmaks sen kyl tekee et se tunne tulee kun on oman perheen seurassa. Jos oon vaan äidin tai iskän seuras, et ollaa kaksin, nii sit ei oo ongelmaa mut jos vaik oon äidillä ja siel on äiti ja sen mies nii sit vähä alkaa olla ulkopuolinen olo. Mut jos ollaa vaik äidil syömäs ja siel on minä, veli, veljen tyttöystävä, iskä, äiti ja äidin miesystävä nii sit alkaa jo olla. Niinku en kuuluis sinne, etten sais puhua tai et mun ei haluttais puhuvan. Tää olo on nyt pahentunu viikon aikana. Pahin kuitenkin tällainen tilanne oli vuosi sitten mun "synttäreillä". Mun synttäreitähän ei pidetty ku äiti mokas niitten juhlien kanssa. Mun täti, serkku ja mun äidin äiti tuli kuitenki käymää pari päivää ennen (max viikko ennen) mun oikeita synttäreitä. Ne oli jo äidin luona kun tulin sinne. Tulin just OmenArt'sta sillo, eli olin saanu tatuoinnin (kolme oikeestaa

Vein äidin ja sen miesystävän eilen yöllä lentokentälle ku ne lähti Barcelonaan. Lähdettii ennen aamu kolmee ajamaan. Kotona olin vasta viiden aikaan. Nukkumaan kävin puoli kuusi. Nukuin about neljä ja puoli tuntia. En siis nukkunut mitää päiväunia ennen ku lähdettii. Ja nyt en uskalla mennä nukkumaan kun tää talo naksuu / kuuluu outoja ääniä (mitkä varmaa kuuluu talon perus ääniin, naksunat jne). Tiiän et luultavasti ne on normii äänii mut ne vaa pelottaa niin hirveesti. Nyt on sellanen pieni paniikki kohtaus. En uskalla nukkua. Mua väsyttää ihan helvetisti mutten uskalla mennä nukkumaan. Ainakaan yksin. Kysyin kaverilta (jonka kanssa olin siel Kööpenhaminas) et onko sillä töitä huomenna. Kysyn sitä siltä varmaa vähän liian usein. Se vastas et "Ei.". Eli voisin ihan hyvin pyytää sitä tänne yöks. Se on ollu tääl yötä 12 kertaa Kööpenhaminasta tulon jälkeen. Mutta en uskalla sille laittaa viestiä ja kysyä. Jos se vaik sanois ettei voi tulla tms. En yhtää tiiä mitä pitäis tehdä

Selkä ongelmia mulla on ollut vuodesta 2013 lähtien. Sillee "välil on välil ei" tyylillä. Nyt on ollu selkä kuukauden kipeenä. Se tais alkaa siel Kööpenhaminassa. Käveltii ekana päivänä noin 16 000 askelta (jotai 10-11km), näin siis sanoo mun aktiivisuusrakkene. Laskin sit kotona siellä olon päivän askeleiden keskiarvion. 12 000 askelta / päivä. Mun tavoite askelmäärä päivälle olisi 4 000. Meni siis joka päivä yli. Normaalisti se menee ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Plus siellä ekana päivänä pitkään piti raahata matkalaukkua perässä ja reppua selässä. Aluks se reppu ei tuntunut painavalta mut kun sitä pidemmän aikaa kantoi niin siitä tuli aika painava. Toisena päivänä käytiin eläintarhassa. Sinne matka oli 2,6km ja sen piti mennä puolessa tunnissa. Mun selkäkipu hidasti mun kävelyvauhtia niin paljon et meil tais mennä tunti sinne kävellessä. Vai oliko se kaksi? En muista kunnolla. Kuitenkin mä kävelin hyvin hitaasti. Siihen saattoi myös vaikuttaa se että melkein kaadui

Tänää oon ollu 46 päivää ilman viiltelyy. Aloitin Orphan Black nimisen tv-sarjan katsomisen viikonloppuna. Katoin ekan kauden (10 jaksoo) kahdessa päivässä. Nyt oon neljännessä jaksossa toista kautta. Tässä sarjassa on tyttö nimeltä Helena jolla on arpia selässä niinkuin enkelin siivet. Ja nyt ainoo mitä pystyn ajattelee on et haluun sellaiset kans. Mä vihaan ku tulee tällaisia pakkomielteitä joihinkin asioihin. Viiltely jutut on pahimpia koska en tiedä pystynkö pysymään erossa niistä. Ennen ku tätä pystyisin toteuttaa pitäis ostaa uus terä joten sitä ei pääse niin nopeesti toteuttaa. Niin paljon se on mielessä ja mun mielestä se on kaunis joten laitoin sen taustakuvaksi. Muutenki on ollu vähän outo viikko. Viime perjantain yön jälkee en oo itkeny ja ollu oudon tyhjä olo. Pari juttuu on tapahtunu minkä takia olisin yleensä itkeny mut en tällä kertaa. Järki ymmärtää tapahtuneen tilanteen ja syyn, mutta tunteet ei. Järki vs tunteet. Mut tunteet näyttää pitävän taukoo.  edit: 21

Viime aikoina mulla on mennyt hieman paremmin. En oo ollut niin yksinäinen tai surullinen. Muutamina päivinä on ollut hyvin teräviä mielialan vaihteluita mutta muuten melko tasaista. Oon tumblr'n dashboardia selaillessa mennyt monen negatiivisen olon postauksen ohi. Ennen olisin varmaankin reblogannu tyylii ne kaikki. Koulussakin oon jaksanu käydä. Kolmannen jakson olin kokonaan koulussa ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Mulla oli psykiatrisen poliklinikan hoitoneuvottelu tos tammikuun lopussa. Sain lähetteen verikokeisiin ja sydän filmiin. Mentii terapeutin kanssa sinne heti seuraavalla käynnillä. Viime perjantaina se lääkäri soitti. Kaikki muut oli hyvin paitsi kilpirauhas arvot. Tai siis. Toinen oli ihan normi ja toises normin raja oli 4,2 ja mulla oli 5,5 mikä viittaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ja sydänfilmis oli joku "ominaisuus" mikä ei oo mitenkään vaarallinen nuorella. Toukokuussa pitää mennä uudestaa verikokeisiin et jos se on menny ns huonompaan suuntaa

Haluun leikata mun käden pois. Just tosta kyynärpään alta. Kaikki näkyvät arvet lähtis pois sen mukana. 

Joo meni taas päivät nollaan.. About kaikki vituttaa. Varsinkin se kun kaverin kanssa jutellaa kasvokkain nii hyvin tai siis niin kuin kaverit juttelee mut sit facebookin chatis tai tekstaril en uskalla laittaa mitää viestii. Nykyään se tyyppi on mun ainoo irl kaveri. Tai siis T 'n kanssa juttelen kyl chatis mut en oo nähny sitä pitkään aikaan. Tän tyypin kans me oltii vuos sitte samanlailla kavereita ku nyt mut sit menin sanoo vissii jotai tyhmää ja jotenki ei vissii enää oltu ns kavereita vaan enemmänkin tuttuja. En tiiä. Hämmentävää kuitenki. En tykkää olla yksin. Jos en ajattele sitä ja vaik pelaan tai katon leffaa nii sit ei oo ongelmaa mut sit ku alan ajattelee et kuinka yksinäinen oon nii sit alan itkee ja tulee tosi paska olo. Sitä en oo kuitenkaa surru et oon sinkku. Se on aivan sama. Mut kun katottii tän kaverin kans bridget jones se eka leffa nii alkoi vähän itkettää niis pussaus kohdissa ku tuli olo et  tuun aina olemaan yksin niinku kaikella tavalla ei pelkästään ilma

Kattelen näitä tilastoja melkein joka viikko. Välillä näen hassuja hakusanoja, mutta tällä kertaa näin jotain outoa. Ensimmäistä kertaa mun blogia on katottu enemmän jossain muussa maassa kuin Suomessa. Ranskasta oli katottu mun blogia 23 kertaa ja Suomessa 20 (10. - 17.1.2015 kuten kuvassa näkyy). Jos ne ei ole suomalaisia ketä sitä siellä kattoo nii sit en ymmärrä. Mun blogi on suurimmaksi osaksi suomeksi. Miks ketää "lukis" mun blogii ketä ei osais suomee. Just vähän aika sitten mulle "tuli" kommentti. Kyseessä siis oli teksti Väsymys  mutta missään täällä bloggerissa ei näkynyt tuota kommenttia. En yhtään tiiä mihin se hävis vai oliko sitä ollenkaa. Mulle kuitenkin tollainen sähköposti tuli. Muutenkaan en ymmärrä tota kommenttia tuohon tekstiin liitettynä. Tossa tekstissä kirjoitin lyhyesti pahasta olosta koska tuntui että olisin menettänyt ystävän ja sitten joku "kommentoi" että on hyvin energinen blogi. Se on mun mielestä outoa. Oon välill

1. Your stereotypically masculine side [x] You love hoodies.  [ ] You love jeans.  [x] Dogs are better than cats.  [ ] It’s hilarious when people get hurt.  [ ] Shopping is torture [ ] Sad movies suck [ ] You own a car racing game.  [ ] You played with hot wheels cars as a kid. [ ] At some point in time you wanted to be a firefighter. [x] You owned a ds, ps2, n64, or sega.  [ ] You used to be obsessed with power rangers.  [x] You have watched sports on tv. [ ] Gory movies are cool.  [x] You go to your dad for advice.  [ ] You own like a trillion baseball caps.  [ ] You used to collect hockey or baseball cards.  [ ] Baggy sweats are cool to wear. [x] It’s kinda weird to have sleepovers with a bunch of people.  [x] Green, black, red, blue, or silver are one of your favorite colors.  [ ] You love to go crazy and not care what people think. [ ] Sports are fun. [x] You talk with food in your mouth.  [ ] You sleep with your socks on at night.  [x] You have fished at least once. 2. Your