... + edit 20.06

30.11.2011 klo 11.25 (viesti R'lle)
"Näytän tekevän kaiken väärin."

Tänää meni hieman paremmin kuin eilen. Nyt vaa huomasin et ne(V ja S) oikeesti välttelee mua. Siis musta tuntuu siltä. Ja oikeesti tuntuu et teen kaiken väärin. Ja ne tuntuu vittuilevan mulle eleillä ja mun lähellä puhutuilla jutuilla. Esim tänää ne taas puhu niin paljon siitä et ne menee/jää kaupungille koulun jälkee. "mihi mennää syömää" siitä ne puhu. Mut onneks oon löytäny pako keinon. Kirja. Kirjan avulla pääsen iha toiseen maailmaan. Onneks. Ja huomen on valinnaisia ja se on iha eri ryhmä. Onneks. Mä valitsin pipokurssin valinnaiseks. Virkkaan iskälle pipon :).

edit 20:06
Ja koska nyt vaikuttaa että V ja S eivät halua olla kavereitani niin ehdotan etteivät he lue mun blogii, koska se tuntuu "pikkasen" tyhmältä ettette halua olla mun kaveri ja silti luette mun blogii.

Kommentit

  1. Tiedän :( Anteeksi.
    Voimia myös sinne, äärettömästi♥

    VastaaPoista
  2. Hei sinä joka kirjoitat tätä blogia. Selailin näitä sun postauksia läpi ja näin niin itseni sun jutuissa ja kirjoituksissa. Tuntu et pääsin niin nopeesti sisälle sun ajatusmaailmaan kun luin miltä susta tuntuu joka päivä koulussa - miten sua syrjitään, jätetään porukan ulkopuolelle, ei oteta huomioon, ja vaikka kaikki "onkin hyvin" sua silti vältellään. Itket yksin vessassa välitunnilla ja seuraavan tunnin yrität pakoilla itkua ja seuraavan välitunnin kuljeskelet taas yksin ulkona.

    Mulla oli ala-asteen ja yläasteen aikana ihan sama juttu. Olo oli hirvee ja tuntu et oli pakko esittää et kaikki oli jotenkuten hyvin vaikka harva tiesi miten pahalta musta oikeesti tuntu.

    Mä tiedän just miltä susta tuntuu. Toi on hirveetä ja tytöt varsinkin osaa olla toisillensa tosi ilkeitä ja tehdä olon niin ulkopuoliseksi kuin vaan voi saada. Mä haluan kuitenkin muistuttaa sua että itses satuttaminen ei oo koskaan hyvä vaihtoehto. Sä et saa alistua enää sellaiseen koska se on vaan voitto niille sun kiusaajille että teet sen.

    Mä tiedän että se kuulostaa hirveeltä - mutta sun on pysyttävä vahvana. Mä en tiedä onko sulla lääkitys mutta on hyvä et sulla on todettu masennus kun mulla ei ikinä diagnisoitu. Kirjottaminen auttaa selvästi sunkin oloa niinkuin munkin aikoinaan - mut suosittelen sua jokapäivä etsimään päivistä myös ne positiiviset asiat. Niitä saattaa olla vaan yksikin - se että joku hymyilee sulle tai jotain muuta. Eikä vaan niitä hirveimpiä asioita jotka masentaa entisestään.

    Aina asiat ei tarvitse olla isoja merkitsemään paljon. Se tapa millä sä ajattelet ajaa sua vain alaspäin ja vaivut vaan syvemmälle sun masennukseen. Mä suosittelen että vaihtaisit kokonaan ystäväpiiriä jos susta tuntuu tolta. Sä et ansaitse tollaisten ihmisten käytöstä ja kohtelua sua kohtaan.

    Se on vaikeeta, mut tollasta sun ei kannata sietää. Yksin oleminenkin on parempi kuin se että väkisin yrität tulla niiden kanssa toimeen ja ottamalla vastaan kaiken sen kritiikin vastaan mitä ne sulle antaa.

    Masennuksesta voi parantua. Älä koskaan lakkaa toivomasta paremmasta huomisesta. Kaikki alkaa susta ja sun päätöksistä. Siitä että poistut mukavuusalueeltas ja teet asioita itsekin kiusaamisen lopettamisen eteen. Toi porukka saa vaan tuntemaan sut huonommaks ihmiseks mitä oot - mitä et todellakaan lukeman perusteella ole.

    Kukaan ei tekojensa tähden ansaitse sellaista kohtelua mitä sä oot joutunu kestämään. Kaikki tekee virheitä eikä se oikeuta kiusaamiseen. Sä saat uskoa kaikki sun virheet anteeksi, ja luottaa siihen et kaikki tapahtuu syystä ja kaikella on tarkoitus.

    Vielä tässä iässä (16-17) ihmiset muuttuu ja on todella lapsellisia. Munkin nykyiset kiusaajat on kasvaneet hirveesti siitä mitä ne oli silloin ja nykyään arvostaa mua ihan eri tavalla. Se tavallaan liittyy murrosikään ja on osa tyttöjen henkistä ja fyysistä kasvamista jolloin erilaisuus on yleensä ongelma ja kiusattu saatetaan valita jos vähänkin erottuu porukasta. Se että syrjii muita - on säälittävää ja kertoo niiden pahasta olosta tai vihasta mikä niihin on jäänyt. Tai vaikka katkeruudesta jonka ne kohdistaa suhun.

    Mä oon täysin eri ihminen nykyään, mutta mullakin on arvet niistä mitä kärsin tuolloin. Mietin itsekkin itsemurhaa silloin pariin otteeseen kun millään ei tuntunut olevan tarkoitusta eikä merkitystä. Se että on joskus masentunut - on kai tavallaan aina masentunut. Aina on suuri mahdollisuus vajota sinne uudestaan ja uudestaan kun tapahtuu pahoja asioita mutta eläminen sen kanssa on tavallaan kamppailua jossa sun täytyy itsekin kontroloida sitä ja pitää katse tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  3. Sä oot varmasti upea ihminen, sulla on selvästi kirjoittamisen lahjoja ja muita upeita juttuja sussa. Oot varmasti omalla tavalla kaunis ja ihana persoona! Mä sanon vain: älä luovuta.
    Vaikka tuntuu et koko maailma olis sua vastaan - muista et on aina niitä ihmisiä jotka välittää ja asioita miksi elät. Elämä on liian lyhyt siihen että kuluttaisit aikaas niihin ketkä ei arvosta sua.

    Voimia tosi tosi tosi paljon ja halauksia multa! voit käydä vastaamassa mun blogiin jos haluat :)

    www.idas-secretdaydreams.blogspot.com

    VastaaPoista
  4. Voimikä saa sinut luulemaan ettet osaisi kirjoittaa? Ettet osaisi kirjoittaa "tarpeeksi hyviä" kommentteja? Eivät ne voi tuosta paremmaksi muuttua♥
    Halauksia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brintellix, päivä 1

Kaksi päivystyskäyntiä viikossa