keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Brintellix päivä ??

Menin sekaisin päivissä. Nojaa. Ei sillä silleen väliä ole kun ei mulla enää päivitettävääkään ole. Sivu oireet on about loppuneet. *Koputan päätä*. Nyt kuitenkin on sellainen "onkohan ne nyt oikeasti loppunu vai tuleeko ne kohta tosi kovaa päälle taas" olo. En siis aio nyt päivittää enää tästä aiheesta ellen huomaa jotain eroa olossa tai sivu oireet tulee takaisin.

Aloitin joulukuun alussa syömään "vahva d-vitamiini" vitamiinia. Mun olo on ollut parempi heti siitä brintellixin aloitus päivästä lähtien. Siis mieliala on ollut parempi. En tykkää silleen koska nyt tuntuu että aloitin brintellixin turhaan jos ainoastaan tarvitsin d-vitamiinia.

Joulu on huomenna (periaatteessa ylihuomenna koska en ole vielä käynyt nukkumaan). Ei yhtään tunnu siltä. Lahjat paketoin äsken. Teippimonstereita. Kuten aina.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Brintellix päivä 11 (10 mg päivä 3)

19.12.2015
Uni ja kutinaa. Hieman pahoinvointia. 

lauantai 19. joulukuuta 2015

Brintellix päivä 10 (10 mg päivä 2)

18.12.2015
Tänään pääsin äidin ja sen miehen mukaan Tampereen komediareatteriin. Sinne mennessä autossa tuli pahoinvointi. Se oli pahin tähän mennessä mutta siedettävä vieläkin. Unia oon nähnyt joka yö siitä lähtien kun ensimmäisen kerran mainitsin siitä. Kutina on pahentunut. 

perjantai 18. joulukuuta 2015

Brintellix, päivä 9 (10 mg päivä 1)

17.12.2015
Näin taas unta. Tällä kertaa siinä oli Em. Siihen liitty rivitalo ja asunto mihin en löytänyt. En oo ihan varma mitä tarkoitetaan sillä "poikkeukselliset unet" mutta kuten taisin mainita, en näe usein unia. Nyt kuitenkin oon nähnyt unia ainakin kolme yötä putkeen.

Tänään siis alkoi 10mg annostus. En huomannut muutosta haittavaikutuksissa. Ehkä tulee huomenna, toivottavasti ei. *Koputan päätä*.

Päätin että kirjoitan joka päivä tänne Brintellix'stä 16:sta päivään asti. Eli 8 5mg ja 8 10mg päivää.

Star Wars: The Force Awakens oli hyvä. Aion mennä katsomaan uudelleen. Oon miettinyt että ottaisin iskän mukaan, ongelmana vain on se ettei iskä oo nähnyt yhtään aiempaa Star Wars elokuvaa. Eli sen pitäisi nähdä ne aiemmat (ainakin 4-6) ja sitten vasta mennä katsomaan tämä. Uskon kuitenkin et tää on pitkään elokuvissa niin tuskin on liian kiire. Vien sille mun Star Wars bluray boxin ja se saa katsoa ite. Se siis oli Star Trek fani nuorena ja silloin vissiin oli vain toinen eikä molempia.

Tänään alkoi joululoma. Jees. Vasta 12.1. takaisin kouluun. Aion yrittää hieman opiskella biologiaa loman aikana.

torstai 17. joulukuuta 2015

Brintellix, päivä 8

16.12.2015 
Taas oli erikoinen uni. Muuten tänään ei ole ollut sivuoireita. 

Terapia oli ja sain kuulla mitä se uusi lääkäri oli kirjoittanut tapaamisesta. Se oli kirjoittanut sitä että en ottanut katsekontaktia ja kiedoin huivia koko ajan sormen ympärille. Mutta myös oli kirjoittanut että keskustelin avoimesti asioista. Tää uusi lääkäri on hyvin mukava verrattuna edelliseen. 

Huomenna siirryn 5 mg -> 10 mg. Vähän jännittää että kuinka sen huomaa vai huomaako ollenkaan. 

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Brintellix, päivä 7

15.12.2015



Ajattelin nyt tähän ihan kuvana laittaa sen sivuoire/haittavaikutus listan. Listassa mainittiin myös "poikkeukselliset unet". Tänään oli yksi sellainen. En muista mitä siinä oli, mutta muistan että näin unta mikä jo itsessään on melko harvinaista. Kutinaakin oli yöllä mutta en tiedä oliko se nyt tähän liittyvää. Ruokahalun väheneminen on kans ollu mut ei mitenkään hirveän huomattavaa.

Ajanhallinta ei tänään ollut mikään paras. Mun piti käydä apteekissa ennen kouluun menoa, mutta unohdin sen ja muistin sen vasta kun olin lähdössä kouluun. Pakko kuitenkin oli käydä siellä apteekissa hakemassa lääkkeitä joten myöhästyin filosofian tunnilta. Olisin ehtinyt suurimmalle osalle tuntia mutta päätin olla menemättä. En halunnut mennä myöhässä. Biologian tunnille menin kuitenkin. Ajelin siinä välissä ja kävin ostamassa lampun. Lampun sain vaihdettua äsken kun tulin kotiin.

Sain ruotsin ja englannin kokeet. Ruotsin kokeesta sain 6+ ja kurssista 7. Paremmat numerot mitä odotin. Englannin kokeesta 8 1/2 ja kurssista 9. About se mitä odotin mutta olisin hyväksynyt huonommankin.

Huomenna Star Wars: The Force Awakens !!

tiistai 15. joulukuuta 2015

Brintellix, päivä 6

Taas, eilen 14.12. kirjoitettu ja julkaistu aamuyöllä 15.12 puolella, mutta silti kun sanon "tänään" se tarkoittaa sitä eilistä.

Tylsä päivä. Heräsin ennen kahtatoista, pesin hampaat, tein jotain mitä en muista (luultavasti olin koneella), söin, otin lääkkeet (brintellix ja d-vitamiini) ja sitten jotain. En tiiä miksen muista että mitä tein. Jossain kohtaa menin kuitenkin takaisin sänkyyn ja lueskelin kännykällä fanifiktioita ja pelasin pelejä. Hieman kolmen jälkeen mietin et meneeköhän biorexissä tänään mitään kivaa. Noh. Neljältä alkoi "Tarina rakkaudesta ja pimeydestä". Pieni kiire tuli mutta pääsin ihan ajoissa sinne. Varaukseen en kyllä ehtinyt mutta ei ollut mitään hätää. Siellä oli vain minä, joku mies pari riviä alempana (istuin vikalla rivillä, keskellä, aina sama paikka jos mahdollista) ja pariskunta (?) keskellä salia. En jaksanut leffan jälkeen mennä kotiin joten menin katsomaan toisen leffan. Nälkäpeli. Tämä oli kolmas kerta kun kävin katsomassa sen. Pääsin istumaan samalle paikalle missä istuin 30 min aiemmin.

Leffaan mennessä ostin muumilimun ja pekonisnacks laatikon. Yleensä syön sen laatikon ennen leffan puoliväliä. Tai siis että se on vain tyhjä ennen puoliväliä. Nyt se kesti melkein koko leffan koska ei maittanut, hieman ehkä heikko olo. Muuten tänään muuten ei oo ollut sivuoireita.

Ainiin! Huomasin että yksi oli tullut tänne blogiin hakusanalla "brintellix pahoinvointi". Ja kun katsoin ite samalla hakusanalla ja mun postaus "brintellix, päivä 1" oli googlen ensimmäisellä sivulla. Toi otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava kun ei tässä paljoa ollut sanottavaa brintellix:sistä mutta tämä ainakin motivoi mua kirjoittamaan tänne joka päivä. Se on aika iso juttu myös, siis se että jaksan kirjoittaa tänne. Vaikuttaa pieneltä ehkä joo, mutta mulle melko iso.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Brintellix, päivä 5

Mielialan puolesta päivä meni ihan hyvin. En vaan päässyt sängystä ylös ennen kahta. Vasta puoli kolmen aikaan nousin ja söin + otin lääkkeen. Illalla ajattelin että "taas päivä ilman sivuoireita" ja että ehkä en saisi enempää kuin sen pahoinvoinnin. (Unohdin kyllä koputtaa päätä.) Keskiyön aikaan alkoi pahoinvointi. Nyt se on hieman pahempi kuin aiemmin mutta se voi johtua ihan siitä etten ole syönyt tänään about mitään.

Ensi viikko enää koulua ja sitten joululoma. 

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Brintellix, päivä 4

Kirjoitettu lauantain puolella mutta julkaisu meni keskiyön yli (ja reilusti)

Veljen synttäreitä vietettiin tänää. Olin vähän katkera kun mä en sillee saanu 20 vuotis synttärijuhlia mut en mä jaksa enää välittää. Kävin kerran (ennen vieraiden tuloa) yläkerrassa itkemässä sitä et oon niin väsynyt.

"Kirkas" valo sattui silmiin niin paljon että piti laittaa aurinkolasit. Oli siis hieman pilvistä.

Mun sydän tykyttää nyt ikävästi. Tunnen sen, vaikka normaalisti en tunne ilman että kokeilen sitä ranteesta tai kaulasta. Nopeus on normaali, ei liian kova mutta hieman heikko olo. Se voi ihan hyvin myös johtua väsymyksestä. Eilen ja tänään mua on väsyttänyt tavallista enemmän sillä tavalla että oon meinannut nukahtaa pystyyn. Eilen kun mentiin äidille auttamaan veljen juhlien valmistelussa kävin sohvalle makaamaan kun väsytti niin paljon. En nukkunut kuitenkaan kun oli liian kapea sohva. En tiedä onko tää sydämentykytys sivuoire tai jotain mutta en pidä siitä, vaikkakin se on siedettävä. Jos muuta ei tulisi voisin elää sydämentykytyksen kanssa vaikka se onkin inhottavaa.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Brintellix, päivä 3

Hammaslääkäri käynti
____________________________
Tänään piti herätä aiemmin koska oli se hammaslääkäri aika. Yleensä mä herään klo 12 tai välillä jopa myöhemmin. Tänään herätys oli 10.40 ja siihen heräsin hyvin väsyneenä. Noh piti kuitenkin nousta. Pesin hampaat (jei jaksoin tehdä sen) mutta älysin etten voi syödä enää paahtoleipää (eräpäivä mennyt ohi). Laitoin iskälle viestiä ja se tuli hakemaan. Se haki mulle Laurell kahvilasta lihapasteijan ja sitten lähdettiin kohti Hämeenlinnaa ja Oral'ia.. Jännitys kasvoi. Se ei kuitenkaan ehtinyt vaikuttaa yöllä, etten olisi saanut unta, koska se sovittiin niin vähän aikaa sitten. Sen jälkeen kun olin syönyt sen pasteijan, otin Brintellix'n.

En tiiä mainitsinko päivä 1 postauksessa että ostin taas Atarax lääkettä kun sitä oli vielä reseptissä jäljellä. Kuitenkin. Kun saavuttiin Oral'iin (yksityinen hammaslääkäri paikka Hämeenlinnassa) se haju taas aloitti ahdistuksen. En siedä sitä hammaslääkärin hajua. Siis alkaa heti ahdistaa. Kuitenkin siihen tottuu onneksi. Kysyin siinä sit ilmoittautumisen jälkeen yhdeltä hoitajalta et voiko siitä "vesi automaatti" (mikälie) jutusta ottaa vettä nii saisin otettuu vähän rauhoittavaa lääkettä. Se sano et juu tietty. Otin sitten neljä Atarax'ia. Yksi ei toimi ja kaksi oli vähän epävarma et auttaako tarpeeksi ja kolmea ei voi ottaa, joten neljä. Se hoitaja tuli hetken päästä kysymään auttaako ne mun lääkkeet, sanoin et juu taitaa auttaa. En kyl ollut siinä kohtaa varma. Sitä kun ei huomaa sillee.

Mä olin varannut ajan tutulle hammaslääkärille. Se on iskän tuttu ja oon aiemmin sen luona käyny. Luotan siihen. Joka kerta mennyt paremmin kuin edellinen. Kun mut kutsuttiin sinne huoneeseen nii ahdistus hieman kasvoi. Sain pitää lävistykset paikallaan. (Viimeksi oli ollut ongelmia niiden takaisin laitossa). Se oli hieman inhottavaa kun se hammaslääkäri hieman koputteli eri hampaita ja koitti päättää et mikäköhän siellä aiheuttaa ongelmaa. Sitten sinne puhallettiin ilmaa jollain laitteella taas ja se vihlominen sattui mutta sen avulla se löysi sen ongelmahampaan. Tällä kertaa se halus laittaa puudutusainetta missä ei olis adrenaliinia kun viimeksi sydän tykytti niin kovasti ja nyt oli jo hieman tykytystä. Kaks piikkiä jotain puudutusainetta ja odotusta. Mutta kun se yritti aloittaa vihloi vielä. Piti sitten laittaa sitä adrenaliini puudutusainetta (tai mitä lie). Sydän ei kuitenkaan alkanut tykyttää ja puudutus oli hyvä. Poraus ei kestänyt kauan. Tää hammas oli siis sellainen missä oli jo paikka ja paikan alla oli reikä. Piti siis vain purkaa paikka ja paikata uudelleen.

Se hammaslääkäri kehui et oli puhtaat hampaat (varmaan verrattuna pariin edelliseen kertaan) ja sitä et olin tullut ajoissa. Viime kerralla tulin ihan liian myöhään, kipu oli jo sietämätöntä. Nyt kipua ei ollut paljoakaan vain vihlontaa. Mun aika oli siis 12.40 ja mä olin sieltä ulkona jo 13. Ja mä tulin hymyillen ulos sieltä huoneesta. Tietenkin se hymy oli puolinainen kun puoli naamaa puuduksissa.
_____________________________________

Brintellix, päivä 3

Mun ongelma aamulla oli, että mun piti pestä hampaat, odottaa 30min, syödä jotain, ottaa brintellix ja sitten jotenkin saada about kaikki ruuan tähteet pois hampaista. Pelkäsin myös et jos tulee pahoinvointia hammaslääkärissä. No, ei tullut. Ei muutenkaan. Eilen tuli sängyssä makoillessa mutta se saattoi olla paahtoleivästä. Vähän jännittää ens perjantaina 10mg annostukseen siirtyminen. Mulle sanottiin että viikko tätä 5mg ja sitten siirtyä 10mg (eli kaks 5mg päivässä) mutta otan 8 päivää 5mg'tä koska muuten jäisi yksi pariton pilleri.

Vielä siis ei mitään liian pahoja sivuvaikutuksia. *Koputin päätä*.

torstai 10. joulukuuta 2015

Brintellix, päivä 2

Eilen kun mainitsin että joulukuu on alkanut paremmin... Juu olihan se, mutta taas tuli itkukohtaus.. Mutta voitin eilisessä kinkkubingossa kinkun :). Se oli kiva.

Tänään ei oo tullut mitään pahoinvointia tai päänsärkyä siitä Brintellix'sistä joten aloin miettimään että olinko ottanut sen aamulla. *Käyn katsomassa keittiöstä*. Ei ollut pyödällä missä se oli aamulla ollut, eikä lattialla. Eli otin sen (en heittänyt vahingossa suusta ohi). Eli siis ihan hyvä päivä ollu ilman sivuoireita.

En päässy kouluun ku käytii hakemassa äidin uus auto ja sen jälkee Willassa ostamassa mulle biologian kirja.

Huomenna hammaslääkäriin. En todellakaan haluis mut hammas kun vihloo nii... Vähän pakko mennä. Sentää nyt en odottanut siihen asti kunnes se särkee sietämättömästi ennen ku menin varaamaan ajan, eli hyvä minä.

Nii joo vielä se piti sanoa että jaksoin tänään käydä suihkussa. Jei. Siis oon ollut niin väsynyt etten jaksanut edes suihkussa käydä. Viikko edellisestä. (Tiedän, ällöttävää) En silloin kuitenkaan jaksanut edes pestä hiuksia. Tänään sitten piti olla puhdas kun haettiin sitä autoa. On hiukset kyllä nyt ihanan tuntuiset. Mutta se vaan on vaikeaa pestä niitä kun ne tuntuu välillä heinältä... Mutta siis tämä pieni onnistuminen piti vielä jakaa.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Brintellix, päivä 1

Tää blogi on jäänyt vähän pois ku en oo tiennyt myös kirjoittaa. Mun olisi pitänyt kirjoittaa kun lopetin lääkkeet. Olisi pitänyt kirjoittaa siitä kokemuksesta niin olisi myöhemmin voinut katsella ja lukea millaista se oli. Sillä nyt se lääkkeetön aika loppui. Olin 194 päivää ilman lääkkeitä. Päätin että pidän nyt täällä kirjaa tästä uudesta lääkkeestä ja miltä se tuntuu / miten se vaikuttaa.

Eilen olin lääkärin tapaamisessa ja siellä suostuin uuteen lääkitykseen koska tää väsymys vaikuttaa niin pahasti mun jaksamiseen. Väsymys siis alkoi 16.9. ja paheni kuukausittain. Marraskuun alussa viiltely tuli takaisin ja jouduin myöntämään etten voi hyvin. Viiltely oli hyvä merkki siitä ja mun itkukohtaukset. Itkin siis hysteerisesti ja ajattelin että en jaksa enää. Joulukuu on alkanut hieman paremmin. Mutta silti olen väsynyt. 

Tämä uusi lääke on nimeltään "Brintellix". Se on kuulemma uusi lääke joka voi auttaa myös kognitiivisen toiminnan kanssa. Muistaakseni se lääkäri sanoi noin. Tänään siis otin ensimmäisen. Listassa suurin sivuoire oli pahoinvointi. Yli yhdellä henkilöllä kymmenestä. Sen huomasin. Ei ollut liian paha tänään. Jos se pysyy samanlaisena uskon että pärjään sen kanssa. 

torstai 8. lokakuuta 2015

Keho säästöliekillä?

Omahoitaja puhuis taas et mun keho käy säästöliekillä. Tai jotai sinnepäin. Et se ei oo hyvä ja toi taas esiin et olis hyvä käydä ravintoterapeutilla. Tiedän et syön huonosti mutten osaa/jaksa muuttaa sitä. Siitä lähtien ku muutin omilleni (kohta 3 vuotta sitten) mun syöminen vähentyi/huonontui. Nykyään se on sitä et syön kerran päivässä "oikeaa ruokaa" esim hesessä tai mäkkärissä aterian ja sit muuten napostelen sipsii tai karkkii tms. Esim tänää söin yhden lämpimän voileivän ja sitten karkkia ja sipsiä. En kyl lähteny tänää mihinkää.. En jaksanu.
Aloin eilen miettiä et kuinka pitkään keho kestää "säästöliekillä". Tuleeko jossain kohtaa sellainen stoppi että on pakko muuttaa elämäntapoja terveellisempään suuntaan?
Vihaan tätä tyhjää tunnetta. Ei väsytä, ei oo positiivinen eikä negatiivinen olo, mutten oikeen jaksa tehdä mitää. Oon maannu koko päivän sohvalla...
Tuntuu tyhmältä et tää blogi on tääl viel ku en paljoo kirjoita. Pitäis kirjoittaa. Olisi pitänyt kirjoittaa vaikka joka päivä kun jätin lääkkeet pois. Mutta en oo muistanut / jaksanut..
Mun lääkäri vaihtuu. Jee. Se vaa päätti jättää mulle diagnoosi epäilyn mitä ei varmistanut. Vituttaa. Mulla siis nyt on uusi diagnoosi F42.2 Pakkoajatuksena ja pakkotoimintona ilmenevä pakko-oireinen häiriö. F50.1 Epätyypillinen laihuushäiriö jäi epäilyksi. En kiellä sitä tai myönnä (koska en tiedä mitä siihen tarvitaan että se olisi) mutta vituttaa että se on siellä epäilynä. Ollu about toukokuusta lähtien... Ottais pois tai varmistais. Siis jos se olis jossai lääkärin papereissa pelkästää enkä ite näkis sitä nii sit ei haittais mutta kun mä nään sen tuola omakannassa nii vituttaa.
Muut diagnoosit nyt on
F60.30 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, impulsiivinen häiriötyyppi
ja
F33.11 Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso, somaattinen oireyhtymä

maanantai 14. syyskuuta 2015

Muutoksia

Äsken (muutama tunti sitten) yritin korjata lävistystä kun tuntui että se on vähän liian löysästi kiinni. Se päätti sitten aueta eikä mennä kiinni. Monta kertaa yritin laittaa takaisin kiinni. Yleensä tässä vaiheessa olisin hermostunut, lyönyt seinään tms ja itkenyt koska vituttaa. Nyt en. Jostain syystä en hermostunut ja vain rauhallisesti yritin laittaa sitä kiinni. Vaihdoin paikkaa missä yritin laittaa että saisi erilaisen kuvakulman jos se auttaisi. Ei auttanut. Lopulta annoin olla, annoin sen roikkua siinä huulessa hieman aukinaisena, kyllä se siinä pysyy vaikka ei olisi kiinni. Sitten tuli viesti että pitää mennä ihan kohta hakemaan iskää töistä ja päätin vielä kerran yrittää laittaa kiinni. Se onnistui. 
Tässä vaan on se outo juttu kun oikeasti aiemmin oon suuttunu ja mitä lie mut nyt en. Voiko lääkkeet muuttaa ihmistä niin paljon?

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Pelkotiloja

Viime maanantaista lähtien mua on pelottanut enemmän asiat ku yleensä. Kodin naksumiset pelottaa todella paljon enkä edes tiedä mitä pelkään. Monta yötä oon käynynt nukkumaan paniikissa. Onneksi kaveri on tullut yöksi välillä niin silloin en ole pelännyt niin paljoa. En kuitenkaan joka yö ole uskaltanut häntä pyytää yöksi, vaikka en oikeasti uskaltaisi nukkua yksin.. Kaikki tää tuntuu niin säälittävältä. 21-vuotias eikä uskalla nukkua yksin ja pelkää ilman syytä.

Viime yö oli kuitenkin pahin. Mulla on ollut pitkään se etten voi mennä 23.30-00.00 välisenä aikana kotiin ellen ole siellä jo valmiiksi. Joten eilen kun vein iskän kotiin baarista lähdin ajelulle, mutta kun olin tulossa kotiin päin aloin pelätä. En uskaltanut edes mennä kotiin yksin. Menin sitten takaisin sinne baariin kun tämä kaveri oli luvannut tulla töittensä jälkeen yöksi. Yritin olla itkemättä kun menin sinne mutta en täysin onnistunut. Jäin sinne odottamaan että sen kaverin työvuoro loppuu. Lopulta se kaveri sitten pääsi töistä ja tuli yöksi. Pelotti tavallista enemmän vaikka hän oli vieressä nukkumassa.

Nyt kuitenkin on uusi ongelma. En suoraan sanoen tiedä miksi, mutta en uskalla lähteä talosta.. Entä jos en uskaltaisi tulla takaisin?
En ymmärrä tätä enkä pidä tästä yhtään..
Iskä just kysy onko mulla nälkä. En oikein tiedä mitä vastaisin kun ei se kuitenkaan ymmärrä tätä juttua.. Kun en itsekään ymmärrä niin miten se voisi..

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Hento, heikko ja 21-vuotias, vaikka näyttää nuoremmalta

Nyt mut on vienyt sairaalaan sekä poliisi että ambulanssi..

Viime lauantaina päätin, etten halua yksin istua kotona koko päivää, joten lähdin leffaan. Helsinkiin asti. Halusin nähdä Birdman leffan (se oli ehtinyt lähteä läheisestä leffateatterista ja ehtinyt tulla jo dvd:llekin), mutta en halunnut katsoa sitä kotona. Ajattelin myös, että ehkä se poika olisi ollut Helsingissä liikenteessä (jos vaikka sen olisi nähnyt siellä sattumalta). Varasin lipun ja menin junalla Riihimäeltä. Aiemmin päivällä olin tehnyt jonkunlaisen treenin mikä kohdistui jalkoihin.
  Ongelmia ei ollut ollenkaan ennen leffan loppua. Kun nousin tuolista huomasin, että jalat oli oudon tuntuiset. Mun kävelystä tuli aika hassua. Kävely tennispalatsilta takaisin rautatieasemalle oli melko hidas. Jouduin pari kertaa pysähtymään ja ottamaan tukea. Kun lopulta pääsin rautatieasemalle aloin miettimään että millä junalla menisin takaisin. Jostain syystä jäin tuijottamaan kaukaiseen seinään.
  Tiesin, että olin jo jonkin aikaa tuijottanut sitä kaukaista seinää, mutten oikein pystynyt liikkua. Sateenvarjokin tipahti käsistä (sateenvarjo oli mukana koska Riksussa satoi, mutta Hesaan saapuessa ei näkynyt melkein yhtään pilveä). Yhdessä kohtaa joku mies tuli kysymään rahaa. Se selitti jotai et oli ollut perjantaista lähtien siellä eikä ollut rahaa päästä kotiin. Katoin sitä heppua, mutten saanu sanottuu mitää. En tiiä kuinka kauan aikaa meni, mutta sit tuli joku nuori mies kysymään "onks sul kaikki okei? Sä oot seissy siin aika kauan", sen jälkee se sit lähti naureskellen takas mun taakse, varmaa johonki kaveriporukkaan tai jotai. Katoin sit kelloa ja se oli 23.10. Olin 25 minuuttia seissyt siinä. Tuijotin kelloa hetken ja sitten mun maassa olevaa sateenvarjoa. Kaks naista tuli siihen sit kysymään kanssa et onks kaikki okei.
  Ne alkoi kunnolla kysymää, niinku oikeesti sillee eikä vitsillä. Oli tosi outo olo, en oikee pystyny vastailla ja ajatuksetkaan ei ihan täysillä ollut mukana. Toinen sit niistä alkoi soittaa hätänumeroon ja toinen auttoi mut istumaan. Lopulta ambulanssi tyypit tuli siihe. Multa kyseltiin aika paljon. Se toinen nainen kysy mun nimeä ennen ku ambulanssi tyypit tuli, tiesin ehkä mun nimen mutten ollut varma enkä oikee osannu sanoo sitä. Kiitin niitä naisia sitten kun ne lähti siitä. Ambulanssi miehet talutti mut ambulanssiin istumaan. Ihmiset tuijotti aika paljon. Kun istuin siinä ambulanssissa niin joku tuli koputteleen siihen oveen ja lopulta vetäisi sen auki. Ne ambulanssi miehet sille sit sano aika kovaa et tääl on potilas, veti oven kiinni ja laitto sen lukkoon. Ne ambulanssi miehet tuli vähän ennen kahtatoista siihen ja kahdeltatoista olin siellä ambulanssissa.
  Melkein ensimmäinen kysymys oli että olenko juonut alkoholia tai käyttänyt huumeita. En ollut. Ne kyseli paljon. Ne ihmetteli aika paljon miksi ihmeessä mä oon lähtenyt niin kaukaa Helsinkiin asti leffaan. Kerroin myös etten ollut syönyt koko päivänä mitään, treenin (mikälie) unohdin mainita. Ne puhu syömishäiriöstä tai jotai myös. Ne tarkisti mun verenpaineen ja verensokerin, molemmat normaaleja. Lopulta ne pääty siihen että vei mut Haartmanin sairaalaan.
  Siellä ne otti mulle pyörätuolin ja istuin sit siihen ja ne kärräs mut sisälle sinne sairaalaan. Kuulin kuinka ne kerto sille hoitajalle että oon "hento, heikko ja 21-vuotias, vaikka näyttää nuoremmalta". Lopulta mut kärräs joku toinen (vissii psykiatrinen hoitaja muistaakseni sellasseeks se hoitaja sitä sano) huoneeseen mis oli sänky ja sit siihe kävin istumaan ja odottamaan. Sain mehukeittoa mitä sit lopulta join, vaikka en sillee olis halunnu.
  Yks naishoitaja tuli sit hakee mut sieltä huoneesta ja mentii sen huoneeseen puhumaan. Se sit soitti iskälle ja kerto et olin siellä missä olin. Sen naisen huoneessa mulla alkoi olo paraneen vähän. Kerroin sille naiselle kaiken, tai siis vastasin kaikkeen enkä valehdellu tai piilotellu asioita. Kaikki mun diagnoosit ja osasto käynnit. Se selitti yhdes kohtaa et ambulanssilla Hämeenlinnaan osastolle tai jotai mut siihen sanoin etten oo menossa mihinkää osastolle. Ainakaan nyt, kun 9. päivä on lääkärin aika ja mahdollisesti puhutaan osastolle menosta. Välillä tuli kysymyksiä että onko kavereita tai ketään ketä asuisi lähellä minne voisi mennä lepäämään tms. Ei ollut, ainoa joka olisi ehkä ollut lähellä olisi ollut se poika kenen kanssa kävin leffassa edellisenä keskiviikkona mutta ei sille todellakaan olisi voinut soittaa tai mitään.
  Sen juttelu tuokion jälkee mut saatettiin takaisin siihen huoneeseen missä olin ja sanottiin että hoitaja tulee ottamaan verikokeen hetken päästä. Noh, siihen meni ainakin tunti. Ei paljoo sattunu mut kuitenki vähän ja iso mustelma alkoi muodostua siihen. Nyt se on jo alkanu pienentyä mut oudon värinen se siltikin on. Jouduin odottaa aika pitkään, mutta kun tulokset verikokeista tuli nii ne oli kaikki normaaleita.
  Lopulta klo 3.22 aamulla sain luvan lähteä. Hoitaja saattoi mua ja huomasin et ne samat ambulanssi miehet oli tuomassa toista potilasta. Se nuorempi katsoi mua, muttei sanonut mitään (ehkä ei ehtinyt kun aika nopeasti käveltiin ohi). Kun päästiin ulos niin siinä oli yksi taksi edessä, mutta mies käveli juuri sinne päin. Hoitaja kysyi että onko se mies menossa siihen taksiin ja se sanoi että joo. Se mies sitten kysyi et mihin mä oon menossa ja kerroin että  rautatieasemalle, se sanoi että hyppää kyytiin mennään samalla. Kun päästiin siihen rautatieasemalle, se mies kysyi onko mulla käteistä. Ei ollut ja sen sanoin, se mies sitten sanoi "muista mua sun iltarukouksessa, niin mä maksan tän". Kiittelin todella paljon ja nousin kyydistä. Kävin ostamassa lipun klo 4.01 lähtevään T-junaan. Mietin että löydänkö paikkaa ollenkaan junasta kun siinä oli niin paljon väkeä odottamassa.
  Löysin paikan onneksi. Kuuden ihmisen paikka ja siinä istui mies ja häntä vastapäätä istui mies ja nainen. Kysyin että saako siihen viereen istui (mies istui keskimmäisellä paikalla) ja sain luvan. Juteltiin siinä sitten matka kunnes se mies, kenen vieressä istuin, jäi pois. Olin kertonut mitä mulle kävi niin se mies lähtiessään sanoi "muista syödä". Muutaman pysäkin päästä se mies ja nainen lähti ja sanoi (muistaakseni) myös että "muista syödä". Järvenpäästä (kun vaunu oli melkein ihan täysin tyhjä) kaksi miestä tuli siihen. Kuuntelin  mitä ne selitti (kun en jaksanut kuunnella musiikkia) niin sanoinj että jos ne nukahtaa niin voin herättää ne sitten riksun asemalla. Lopulta selitin niillekin tän mitä tapahtui ja ajoin ne sitten Lempivaaraan. Sovittiin, että (kun niilläkään ei ollut käteistä) he muistaisivat taksi miestä heidän iltarukouksissaan niin mun ei tarvitse.

  Vaikka vähän vaikutti että ilta meni ihan perseelleen niin ei se ihan hirveä ollut. Sain uusia kokemuksia ja juttelin mukavien ihmisien kanssa. Ne siellä sairaalassa sanoi että faksaa niitä tietoja tonne riksun aikuispsykiatrialle (vai mikä onkaan oikea nimi). Saa nähdä millaisia tietoja ja mitä se lääkäri sitten 9. päivä sanoo.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Sopivia vaatteita? Ei ole

Paino taas laski. 47,6kg... Alin mitä se on ikinä ollu (murrosiän jälkeen). Yläasteella yhdessä vaiheessa painoin 48kg ja silloin sain ison saarnan siitä kuinka pitäisi syödä jne ja sitten se nousi. Iso ongelma aamulla kun älysin että mun hame (mitä yleensä käytän koko ajan) piti viedä pesuun ja mulla ei ollut mitään muuta sopivaa vaatetta. Hameet, shortsit ja housut kaikki tippui päältä. Pieni paniikki tuli. Kun on niin paljon mulle toitotettu ettei paino saa enää pudota. Kyllähän tää voi olla vain päivittäistä vaihtelua mutta silti. Mulla ei ole sopivia vaatteita. Pitää mennä ostamaan uusia :(. Laitoin lopulta hameen päälle hakaneuloilla pienennettynä.

Ainakin jotain hyvää on tässä lähiaikoina ollut. Siis olohan mulla on ollut hyvä. Tänään tulee tasan neljä viikkoa että olen ollut ilman lääkkeitä. Ja eilen olin leffassa hyvin mukavan pojan kanssa. Mulla oli tosi kivaa ja toivon että silläkin oli :).

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Outsider

Ulkopuolinen olo on kauhee. Sillee et on porukassa, mutta on olo ettei kuuluis siihe, et olis ulkopuolinen. Se on tosi inhottava. Pahemmaks sen kyl tekee et se tunne tulee kun on oman perheen seurassa. Jos oon vaan äidin tai iskän seuras, et ollaa kaksin, nii sit ei oo ongelmaa mut jos vaik oon äidillä ja siel on äiti ja sen mies nii sit vähä alkaa olla ulkopuolinen olo. Mut jos ollaa vaik äidil syömäs ja siel on minä, veli, veljen tyttöystävä, iskä, äiti ja äidin miesystävä nii sit alkaa jo olla. Niinku en kuuluis sinne, etten sais puhua tai et mun ei haluttais puhuvan. Tää olo on nyt pahentunu viikon aikana. Pahin kuitenkin tällainen tilanne oli vuosi sitten mun "synttäreillä". Mun synttäreitähän ei pidetty ku äiti mokas niitten juhlien kanssa. Mun täti, serkku ja mun äidin äiti tuli kuitenki käymää pari päivää ennen (max viikko ennen) mun oikeita synttäreitä. Ne oli jo äidin luona kun tulin sinne. Tulin just OmenArt'sta sillo, eli olin saanu tatuoinnin (kolme oikeestaan, oikeassa kädessä). Menin sinne äidille ja siel istuttii ulkona ku äiti grillas ruokaa. Mä niin halusin kertoo siitä et miten se meni se tatuointi juttu mut en saanu. Aina ku koitin kertoo nii mun täti katto mua sillee "ootko tosissas". Ei ehkä niin ajatellu mut sellanen olo tulee TODELLA usein jos oon mun tädin seurassa ja koitan selittää jotai, ihan niinku olisin keskeyttäny jonku keskustelun vaik en ollu tai ainaki siin oli ollu pitkä tauko.
Äiti, äidin miesystävä, mun täti ja mun serkku kävi viime kesänä virossa jossai kylpylässä. Tuli ihan kauhee olo kun en päässy mukaa. Hyvin ulkopuolelle jätetty olo. Tänä vuonna ne menee kai budapestiin. Äiti sit sano et en mä mitenkää jaksa kävellä missää siel kaupungis.. Mä kävelin siel kööpenhaminas n. 12 000 askelta päivässä (keskiarvo) eli kyllä mä jaksan, siitä vaa saattaa tulla kipuja myöhemmi.
Tää ulkopuolinen olo ei oo todellakaan mikään uusi. Oon sitä joutunu sietämään ala-asteelta lähtien, mutta se että oma perhe saa sellaisen olon satuttaa eniten mitä ikinä se on sattunu..

Mulla oli hoitoneuvottelu tossa torstaina.. Ei menny hyvin. Älysin että se lääkäri on ihan siedettävä ehkä jopa hieman mukava, mutta VAIN silloin jos äiti tai iskä on mukana. Eli tästä lähtien en mene yksin hoitoneuvotteluihin vaan aina iskä tai äiti mukana. Se ei taaskaan kuunnellu ja oli vittumainen. Kerroin... Eikun.. YRITIN kertoa että olo on pahentunu parin viime kuukauden aikana ja oon todella väsyny joka päivä ja se pahentaa mun mielialan vaihteluja. Sain sitten myöhemmin tietää että voxra, se lääke mitä oon käyttäny viime vuoden tammikuusta lähtien, aiheuttaa univaikeuksia. Eli ihan helvetin fiksua jatkaa mulla lääkettä mikä vaikeuttaa mun oloa hyvin paljon. Ei se mitää kuunnellu, joten lopetin lääkkeiden käytön samana iltana. Eihän siitä nyt kauaa oo. Perjantai, lauantai ja nyt tää sunnuntai on vaa menny sillee etten oo käyttäny lääkkeitä. Mulla siis oli/on käytössä atarax ja voxra. Ataraxin jätin heti sillo torstai iltana ottamatta. On kyllä väsyneempi olo. Ja vähän vaikeempi keskittyy esim ajamiseen, en kyl tiiä et johtuuko se voxrasta mut silti se on vähän inhottavaa huomata etten pysty niin hyvin keskittyy ajamiseen ku ennen. Mulla on ens viikolla omahoitajalle aika. Sille kerron etten oo käyttäny lääkkeitä. Katon sit et miten on menny et jatkanko lääkkeitä vai en.
Sillo hoitoneuvottelun lopussa taas hermostuin sille lääkärille ja aloin itkee (olin hyvin väsynyt) nii se mun omahoitaja pyysi mut sen huoneesee rauhoittumaa. Se sano sit et se koittaa vielä puhua sille lääkkärille.

Aloitin 19.5. jossai ryhmässä siel psykiatrian poliklinikal. Jotai vapaa-ajan toimintaa tms. Viime kerral (ryhmän toinen kerta) en menny koska ahdisti liikaa mut kyllä mä ylihuomenna sinne meen. En hirveesti olis halunnu mennä siihe ryhmää mut se toimintaterapeutti ja se omahoitaja sano et olis iha hyvä nähdä miten pärjään / käyttäydyn ryhmässä (muistaakseni ne niin sano).

Ainii. "Pääsen" taas psykologisiin testeihin. Tällä kertaa persoonallisuus juttu. Tai siis vasta se lääkäri laitto lähetteen, sitä se siis selitti, et menee jonku aikaa enne ku pääsee varmaa vasta syksyl tms. Oon nyt käyny about joka päivä siel Oma Kanta sivuil ku viimeks näin mitä se lääkäri kirjoitti ja haluun nähdä taas et mitäs se nyt kirjoitti. Kerran se kirjoitti et mä "kiukuttelin" tai jotai et olin "kiukutteleva nuori". En muista tarkalleen, saatan löytää sen sieltä jos jaksan ettii.
Koitin etsiä mut en löytäny..
Sain myös tietää ettei mulla ole kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ihan hyvä tietää.

Mun syöminen on menny vähä huonommaks. Luin äsken sielä omakanta jutusta toimintaterapeutin raporttia. Siel luki et usein käyn heses tms ja pizzalla mut en enää. Nykyään syön aika vähän, eniten kotona jotai paahtoleipää. Paino on saman verran mitä se joskus yläasteella oli, alhaisin paino sitten murrosiän. Laihtuminen oli ihan kiva, mutta aina kun se paino nousee, ees vähän, niin ahdistaa. Mut siedän sen ahdistuksen kunhan paino ei mee yli 50kg.

Viisaudenhammas on kans alkanu häiritsee.. Tällä viikolla se alkoi. Nyt välil sattuu niin paljo etten voi syödä ees domino keksiä. Mennää iskän kans huomen käymää Oral's hämeenlinnas. Koska en voi mennä kunnallisee enää. Alkaa itkettää jos ees mietin sitä. Sillo viime vuoden lopussa kävin hammaslääkäris ku niin paljo särki hammasta, tehtii juurihoito ja käskettii varata jatkohoito aika heti uuden vuoden jälkee.. En oo vieläkään varannu. Koska en uskalla..

JA VIELÄ YKSI MAHTAVA ASIA!!
Sain koulu vuoden käytyä loppuun :). Oikeasti! Tää on tosi iso juttu mulle koska peruskoulun jälkeen en oo pystyny käymään kouluvuotta läpi ilman sairaslomaa ja nyt pystyin !!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Uneton yö edessä?

Vein äidin ja sen miesystävän eilen yöllä lentokentälle ku ne lähti Barcelonaan. Lähdettii ennen aamu kolmee ajamaan. Kotona olin vasta viiden aikaan. Nukkumaan kävin puoli kuusi. Nukuin about neljä ja puoli tuntia. En siis nukkunut mitää päiväunia ennen ku lähdettii. Ja nyt en uskalla mennä nukkumaan kun tää talo naksuu / kuuluu outoja ääniä (mitkä varmaa kuuluu talon perus ääniin, naksunat jne). Tiiän et luultavasti ne on normii äänii mut ne vaa pelottaa niin hirveesti. Nyt on sellanen pieni paniikki kohtaus. En uskalla nukkua. Mua väsyttää ihan helvetisti mutten uskalla mennä nukkumaan. Ainakaan yksin. Kysyin kaverilta (jonka kanssa olin siel Kööpenhaminas) et onko sillä töitä huomenna. Kysyn sitä siltä varmaa vähän liian usein. Se vastas et "Ei.". Eli voisin ihan hyvin pyytää sitä tänne yöks. Se on ollu tääl yötä 12 kertaa Kööpenhaminasta tulon jälkeen. Mutta en uskalla sille laittaa viestiä ja kysyä. Jos se vaik sanois ettei voi tulla tms. En yhtää tiiä mitä pitäis tehdä. Itken taas aivan liikaa. Ahdistaa tosi paljon. En haluis olla nyt yksin, mutta ei oo muuta vaihtoehtoa.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Ääni ja selkä

Selkä ongelmia mulla on ollut vuodesta 2013 lähtien. Sillee "välil on välil ei" tyylillä. Nyt on ollu selkä kuukauden kipeenä. Se tais alkaa siel Kööpenhaminassa. Käveltii ekana päivänä noin 16 000 askelta (jotai 10-11km), näin siis sanoo mun aktiivisuusrakkene. Laskin sit kotona siellä olon päivän askeleiden keskiarvion. 12 000 askelta / päivä. Mun tavoite askelmäärä päivälle olisi 4 000. Meni siis joka päivä yli. Normaalisti se menee ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Plus siellä ekana päivänä pitkään piti raahata matkalaukkua perässä ja reppua selässä. Aluks se reppu ei tuntunut painavalta mut kun sitä pidemmän aikaa kantoi niin siitä tuli aika painava.

Toisena päivänä käytiin eläintarhassa. Sinne matka oli 2,6km ja sen piti mennä puolessa tunnissa. Mun selkäkipu hidasti mun kävelyvauhtia niin paljon et meil tais mennä tunti sinne kävellessä. Vai oliko se kaksi? En muista kunnolla. Kuitenkin mä kävelin hyvin hitaasti. Siihen saattoi myös vaikuttaa se että melkein kaaduin aiemmin samalla matkalla sinne. Sillee astuin huonosti ja nilkka meni  sivuun päin. Vaikee selittää, olis helpompi näyttää. Mut se sattu.

Kun tultiin takaisin se selkäkipu oli ns paikalla koko ajan. Se sitten lopulta väheni melkein huomaamattomaksi, mutta ei poistunut. 16.3. kävin hierojalla. Aattelin et tuskin se haittaa se selkäkipu, ehkä tää auttaa sitä. Ei auttanut. Hartiat oli kipeemmät sen jälkee mut se meni ohi. Mun alaselkä siis on tää mikä yleensä nää selkä ongelmat aiheuttaa. Se pahentui jonkin verran mut kans hiipu taas, muttei mennyt pois. 31.3. kävin IKEA'ssa. Ostin peilin joka painoi 11kg. Jouduin kantaa sen tietty autoon ja tottakai nostin väärin. Seuraavana päivänä kipu oli tosi paha. Se hieman hiipui. 5.4. aattelin et jumppaaminen auttaa, on sanottu et liikunta auttaa selkäkipuun. Tein sellaisen 7-minute kuntoilu/jumppa jutun. Ipad ohjelma. Se pahensi varmaan sata kertaiseksi sen kivun. Se tuntui koko ajan. Vasta torstaina se alkoi helpottaa, mutta veikkaan että hartia kipu vain hämäsi. Hartiat oli todella kipeet sillon.

Torstaina kyllä alkoi toinen ongelma. Vähän flunssaa oli tiistaista lähtien. Torstaina kuitenkin alkoi ääni lähteä (on vieläkin poissa suurimmaksi osaksi). Kurkku oli aluksi kipeä, mutta perjantaina ei enää. Lauantaina alkoi yskiminen. Kun kävin leffassa siellä se paheni. Kun lähdin leffasta siitä tuli niin paha etten melkein saanut henkeä. Autossa niitä ns yskimiskohtauksia tuli lähes koko ajan. En pystynyt ajamaan kun yskitti niin paljon ja voimakkaasti. Alkoi sattua keuhkoihin, yläosaan. Tuli niitä tuntoja mitä tulee hyperventiloidessa, kihelmöintiä huulissa ja sormissa. Kysyin äidiltä ja iskältä et mitä teen, ne sanoi et mee käymään päivystyksessä. En pystynyt soittaa äänen takia joten menin. Ilmoittautumisluukulla mieshoitaja otti mut ihan tosissaan, mut olin kyl sillä mielellä et jos ne sanoo et "kaikki on okei, mee vaa kotii" nii olisin menny. Jäin sinne sit odottamaan, 50% akkua jäljellä kännykässä, joten en kännykkää käyttänyt tai kuunnellut musiikkia. Tunnin olin siellä yhteensä. Sairaanhoitaja vain testasi verikokeella vissiin tulehdusarvon joka oli 35 et se oli vähän koholla. Se tarkisti lääkäriltä et kannattaako mennä lääkärillä käymään vai lähteä kotiin. Mä sit lähdin kotiin kun sain luvan. Iskä vähän ihmettele et se ei kuunnellu mun keuhkoja tms. Ei mua haitannut. Se olo vaan oli niin pelottava ku tuntu et meinas taju lähteä sillä parin kilometrin matkalla mitä ajoin sinne.

Nyt yskä on hieman helpompi mutta melko paha silti. Mun koko keskiruumis on kipeä. Kylkiluiden ja lantion kohdalla varsinkin. Yskiminen sattuu todella paljon. Jonkin aikaa kurkku ei ollut kipeä, mutta se yskiminen pahensi ja taas se on kipeä. Perjantaina en melkein ollenkaan pystynyt puhua, Lauantaina ihan vähän paremmin, sunnuntaina taas huonosti ja tänään aika hyvin, mutta puhuminen sattuu kurkun oikeelle puolelle.

Puhumattomuus on kauheeta. Kun en sais puhua. Oon muutenkin hiljaa kun oon yksin ja sitten kun oon ihmisten seurassa en saa puhua koska ei oo ääntä. Kun ei puhu nii tuntuu normaalilta (yleensä, nyt sattuu kurkkuun) mut kun alkaa puhua tai kun yrittää puhua niin heti tuntee "ainii, enhän mä voikaan puhua." Yksinäisyys on muutenkin ollut mulle pieni ongelma nyt. Tai siis se on mulle melko normaalia, mut se häiritsee välillä. Ahdistavaa ja surullista.

Alaselän kipu on taas kans palannu. Ehkä ihan hyvä sillee. Huomenna mulla on aika fysioterapiaan. Soitin viime keskiviikkona ajan. En tiiä mitä siel sanotaa tai et mitä siel ees tehdään. Toivottavasti ääni olis ees vähän parempi et voisin kertoo siel tilanteesta.

Paino kävi 48kg'ssä missä se ei oo käyny sitten yläasteen. Sillon se ei ees ollu siel kauaa. Ja nytkin se kävi vain sen takia etten voinut kunnolla syödä, koska olin kipeä.

Päätin myös tuunata mun paitoja. Mulla on yks seppälän paita mis ei oo hihoja ja se vaikuttaa et ne olis leikattu. Se on mun mukavin paita. Piti kuitenkin välillä laittaa se pesuun joten päätin tehdä muutamista t-paidoista samanlaisia. 4 t-paitaa ja yksi huppari.

torstai 26. maaliskuuta 2015

46 päivää

Tänää oon ollu 46 päivää ilman viiltelyy. Aloitin Orphan Black nimisen tv-sarjan katsomisen viikonloppuna. Katoin ekan kauden (10 jaksoo) kahdessa päivässä. Nyt oon neljännessä jaksossa toista kautta. Tässä sarjassa on tyttö nimeltä Helena jolla on arpia selässä niinkuin enkelin siivet. Ja nyt ainoo mitä pystyn ajattelee on et haluun sellaiset kans. Mä vihaan ku tulee tällaisia pakkomielteitä joihinkin asioihin. Viiltely jutut on pahimpia koska en tiedä pystynkö pysymään erossa niistä. Ennen ku tätä pystyisin toteuttaa pitäis ostaa uus terä joten sitä ei pääse niin nopeesti toteuttaa. Niin paljon se on mielessä ja mun mielestä se on kaunis joten laitoin sen taustakuvaksi.
Muutenki on ollu vähän outo viikko. Viime perjantain yön jälkee en oo itkeny ja ollu oudon tyhjä olo. Pari juttuu on tapahtunu minkä takia olisin yleensä itkeny mut en tällä kertaa. Järki ymmärtää tapahtuneen tilanteen ja syyn, mutta tunteet ei. Järki vs tunteet. Mut tunteet näyttää pitävän taukoo. 


edit: 21.17
Kävin kaupassa ja ostin terän. Samanlaisen kuin Helenalla tossa sarjassa. Nyt saa nähdä kuinka vahva olen..

tiistai 24. helmikuuta 2015

Hieman parempaa

Viime aikoina mulla on mennyt hieman paremmin. En oo ollut niin yksinäinen tai surullinen. Muutamina päivinä on ollut hyvin teräviä mielialan vaihteluita mutta muuten melko tasaista. Oon tumblr'n dashboardia selaillessa mennyt monen negatiivisen olon postauksen ohi. Ennen olisin varmaankin reblogannu tyylii ne kaikki. Koulussakin oon jaksanu käydä. Kolmannen jakson olin kokonaan koulussa ensimmäistä kertaa neljään vuoteen.

Mulla oli psykiatrisen poliklinikan hoitoneuvottelu tos tammikuun lopussa. Sain lähetteen verikokeisiin ja sydän filmiin. Mentii terapeutin kanssa sinne heti seuraavalla käynnillä. Viime perjantaina se lääkäri soitti. Kaikki muut oli hyvin paitsi kilpirauhas arvot. Tai siis. Toinen oli ihan normi ja toises normin raja oli 4,2 ja mulla oli 5,5 mikä viittaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ja sydänfilmis oli joku "ominaisuus" mikä ei oo mitenkään vaarallinen nuorella. Toukokuussa pitää mennä uudestaa verikokeisiin et jos se on menny ns huonompaan suuntaan nii sit aletaan harkita lääkitystä sitä vajaatoimintaa varten. Se lääkäri oli merkannu mun pituuden väärin tonne "Oma Kanta" sivuille ja omiin kirjoituksiinsa joten huomautin sille siitä kun se soitti sillo perjantaina. Se sit siinä kysy mun nykyistä painoa ja laski mun bmi'n. Alipainon puolella tais olla vähän. Se kuulemma on huolissaan mun painosta ja käski pitää painopäiväkirjaa. Sitähän mä pidän tyylii joka päivä joten ei siinä mitää ongelmaa. Se myös muistutteli et pitäis syödä säännöllisin välein jne normi ruoka neuvoja. Ja puhelun lopussa se sit sano "muista syödä hyvin" tai jotain melkein samanlaista. Mut ei tää lääkäri enää nii paskiainen oo mitä se vaikutti kesällä olevan. Et ihan mukavalta se nykyään vaikuttaa.

Viikon päästä (2.3.) lähden Kööpenhaminaan kaverin kanssa. Toinen kerta kun lennän lentokoneella. Vähän jännittää. Ollaan siel perjantaihin asti. En oo ennen ollu niin pitkää aikaa matkalla. Sitä Norjan reissuu en laske koska se oli roadtrip tyyppinen ja tää viikko on pelkästään yhdessä paikassa. Tiiän ainaki et haluun käydä siel leffas ja sit siin hotellin vieres on planetaario mikä kiinnostais kans. Se lento jännittää eniten. Muuten ei se matka stressaa. Vielä.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Paska olo

Haluun leikata mun käden pois. Just tosta kyynärpään alta. Kaikki näkyvät arvet lähtis pois sen mukana. 

perjantai 30. tammikuuta 2015

ärsyttää

Joo meni taas päivät nollaan.. About kaikki vituttaa. Varsinkin se kun kaverin kanssa jutellaa kasvokkain nii hyvin tai siis niin kuin kaverit juttelee mut sit facebookin chatis tai tekstaril en uskalla laittaa mitää viestii. Nykyään se tyyppi on mun ainoo irl kaveri. Tai siis T'n kanssa juttelen kyl chatis mut en oo nähny sitä pitkään aikaan. Tän tyypin kans me oltii vuos sitte samanlailla kavereita ku nyt mut sit menin sanoo vissii jotai tyhmää ja jotenki ei vissii enää oltu ns kavereita vaan enemmänkin tuttuja. En tiiä. Hämmentävää kuitenki. En tykkää olla yksin. Jos en ajattele sitä ja vaik pelaan tai katon leffaa nii sit ei oo ongelmaa mut sit ku alan ajattelee et kuinka yksinäinen oon nii sit alan itkee ja tulee tosi paska olo. Sitä en oo kuitenkaa surru et oon sinkku. Se on aivan sama. Mut kun katottii tän kaverin kans bridget jones se eka leffa nii alkoi vähän itkettää niis pussaus kohdissa ku tuli olo et  tuun aina olemaan yksin niinku kaikella tavalla ei pelkästään ilman ystäviä. 

lauantai 17. tammikuuta 2015

Tilastoja sekä outoutta


Kattelen näitä tilastoja melkein joka viikko. Välillä näen hassuja hakusanoja, mutta tällä kertaa näin jotain outoa. Ensimmäistä kertaa mun blogia on katottu enemmän jossain muussa maassa kuin Suomessa. Ranskasta oli katottu mun blogia 23 kertaa ja Suomessa 20 (10. - 17.1.2015 kuten kuvassa näkyy). Jos ne ei ole suomalaisia ketä sitä siellä kattoo nii sit en ymmärrä. Mun blogi on suurimmaksi osaksi suomeksi. Miks ketää "lukis" mun blogii ketä ei osais suomee. Just vähän aika sitten mulle "tuli" kommentti.


Kyseessä siis oli teksti Väsymys mutta missään täällä bloggerissa ei näkynyt tuota kommenttia. En yhtään tiiä mihin se hävis vai oliko sitä ollenkaa. Mulle kuitenkin tollainen sähköposti tuli. Muutenkaan en ymmärrä tota kommenttia tuohon tekstiin liitettynä. Tossa tekstissä kirjoitin lyhyesti pahasta olosta koska tuntui että olisin menettänyt ystävän ja sitten joku "kommentoi" että on hyvin energinen blogi. Se on mun mielestä outoa. Oon välillä kirjoittanu enkuks mut se vaa on vähän outoo sillee.

Vaihdoin blogin teemaa. Tai mallia tms mikä onkaan. Vaihtelu virkistää.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Bored part 2

1. Your stereotypically masculine side
[x] You love hoodies. 
[ ] You love jeans. 
[x] Dogs are better than cats. 
[ ] It’s hilarious when people get hurt. 
[ ] Shopping is torture
[ ] Sad movies suck
[ ] You own a car racing game. 
[ ] You played with hot wheels cars as a kid.
[ ] At some point in time you wanted to be a firefighter.
[x] You owned a ds, ps2, n64, or sega. 
[ ] You used to be obsessed with power rangers. 
[x] You have watched sports on tv.
[ ] Gory movies are cool. 
[x] You go to your dad for advice. 
[ ] You own like a trillion baseball caps. 
[ ] You used to collect hockey or baseball cards. 
[ ] Baggy sweats are cool to wear.
[x] It’s kinda weird to have sleepovers with a bunch of people. 
[x] Green, black, red, blue, or silver are one of your favorite colors. 
[ ] You love to go crazy and not care what people think.
[ ] Sports are fun.
[x] You talk with food in your mouth. 
[ ] You sleep with your socks on at night. 
[x] You have fished at least once.
2. Your stereotypically feminine side
[ ] You love to shop. 
[ ] You wear eyeliner.
[ ] You wear the color pink.
[x] You go to your mom to talk.
[ ] You consider cheerleading a sport. 
[ ] You hate wearing the color black. 
[ ] You like going to the mall.
[ ] You like getting manicures and/or pedicures.
[ ] You like wearing jewelry. 
[ ] You cried watching the notebook
[ ] Dresses are a big part of your wardrobe. 
[ ] Shopping is one of your favorite hobbies. 
[ ] You don’t like the movie star wars. 
[ ] You are/were in gymnastics. 
[ ] It takes you around one hour to shower, get dressed, and make-up.
[ ] You smile a lot more than you should. 
[ ] You have more than 10 pairs of shoes.
[ ] You care about what you look like
[ ] You like wearing dresses when you can. 
[ ] You like wearing high heel shoes. 
[x] You used to play with dolls as little kid. 
[ ] You like putting make-up on others. 
[ ] You like being the star of everything.
3. Appearance 
[x] I am shorter than 5′5″.
[x] I have many scars. 
[ ] I tan easily. 
[x] I wish my hair was a different color.
[ ] I have friends who have never seen my natural hair color. 
[x] I have a tattoo. 
[x] I am self-conscious about my appearance. 
[x] I’ve had/have braces.
[ ] I’ve been told i’m attractive by a complete stranger. 
[x] I have more than two piercings. 
[x] I have/had piercings in places besides my ears.
4. Experiences
[ ] I’ve gotten lost in my city. 
[x] I’ve seen a shooting star. 
[x] I’ve wished on a shooting star. 
[ ] I’ve seen a meteor shower. 
[ ] I’ve gone out in public in my pajamas. 
[ ] I’ve pushed all the buttons on an elevator. 
[ ] I’ve kicked a guy where it hurts. 
[ ] I’ve been to a casino. 
[ ] I’ve been skydiving. 
[ ] I’ve gone skinny-dipping. 
[ ] I’ve drank a whole gallon of milk in one hour. 
[ ] I’ve crashed a car. 
[x] I’ve been skiing.
[ ] I’ve been in a musical. 
[x] I’ve caught a snowflake or snow on my tongue. 
[ ] I’ve seen the northern lights. 
[ ] I’ve sat on a rooftop at night. 
[ ] I’ve played a prank on someone. 
[x] I’ve ridden in a taxi. 
[ ] I’ve seen the rocky horror picture show. 
[ ] I’ve eaten sushi. 
[ ] I’ve been snowboarding.
5. Relationships
[x] I’m single. 
[ ] I’m in a relationship. 
[ ] I’m engaged. 
[ ] I’m married. 
[ ] I miss someone right now. 
[ ] I’ve gotten divorced. 
[ ] I’ve told someone I loved them when I didn’t. 
[ ] I’ve told someone I didn’t love them when I did.
6. Honesty/Crime
[x] I’ve done something I promised someone else I wouldn’t. 
[x] I’ve done something I promised myself I wouldn’t. 
[ ] I’ve snuck out.
[x] I’ve lied to my parents about where I am. 
[x] I’ve cheated while playing a game. 
[x] I’ve ran a red light. 
[ ] I’ve witnessed a crime. 
[ ] I’ve been in a fist fight. 
[ ] I’ve been arrested.
7. Death and suicide
[x] I’m afraid of dying.
[x] I hate funerals. 
[ ] I’ve seen someone/something dying. 
[ ] Someone close to me has attempted/committed suicide. 
[ ] I’ve written a eulogy for myself.
8. Random
[ ] I can sing well
[ ] Stolen a tray from a fast food restaurant. 
[x] I open up to others easily. 
[ ] I watch the news.
[x] I don’t kill bugs.
[ ] I sing in the shower. 
[ ] I am a morning person. 
[x] I paid for a cell phone ring tone. 
[ ] I am a sports fanatic. 
[x] I twirl my hair. 
[x] I care about grammar.
[ ] I have “?”’s in my screen name.
[ ] I’ve copied more than 30 cd’s in a day. 
[ ] I bake well.
[ ] My favorite color is either white, yellow, pink, red, blue, black, purple, or orange. 
[ ] I would wear pajamas to school. 
[ ] I like martha stewart. 
[ ] I know how to shoot a gun. 
[ ] I laugh at my own jokes. cause they’re funny
[x] I eat fast food weekly.
[ ]  I’ve not turned anything in and still got an a in a certain class. 
[x] I can’t sleep if there is a spider/cockroach in the room. 
[x] I am ticklish. 
[x] I love white chocolate. 
[ ] I bite my nails. 
[x] I’m good at remembering faces. 
[x] I’m good at remembering names. 
[ ] I’m good at remembering dates. 
[ ] I honestly have no idea what I want to do for the rest of my life.
[x] All my answers were totally honest.