tiistai 28. tammikuuta 2014

Väsymys

Tuntuu että menetin ystävän. Se mun ystävä osastolla sano että ehkä on parempi ettei nähdä sinä aikana kun hän on osastolla. Tuli tosi paha olo. Vihaan itseäni.. Viilsin muutaman viillon. Ei ne mitään isoja ollu. Säälittäviä pikku viivoja vain.. Haluisin viiltää taas sellaisen ison. Mutta tuntuu etten jaksa. Haluan tehdä jotain itselleni. Jotain mikä satuttaa. Mutten jaksa. Säälittävää, tiedän. Tuntuu vain etten jaksa jatkaa. Tulevaisuus ei näytä todellakaan valoisalta.. Oon kaikille taakka. En osaa pitää huolta itsestäni tai mistään. En tiedä mitä nyt pitäisi tehdä. En varmaan poistu asunnosta ennen viikonloppua. 

perjantai 17. tammikuuta 2014

Käynti ystävän luona

Huoleni hävisivät kun ystäväni osastolta soitti. Juuri se kenestä puhuin edellisessä postauksessa. Kävin häntä tapaamassa tänään. Se piristi meitä molempia. Sain halauksen sinne mennessä ja lähtiessä :). En ole tuntenut oloa masentuneeksi tai surulliseksi koko päivänä sen jälkeen kun näin hänet. En ole vielä ole keksinyt miten kutsun häntä täällä blogissa, joten hän vielä pysyy "nimettömänä". 

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Pois osastolta

En aio olla enää yhtää yötä täällä. Ahdistaa liikaa ja liian paljon vittumaisia kommentteja. Jatkan kotona sillä tyylillä minkä parhaaksi näen eli käyn mäkkärissä jos mieli tekee tai olen syömättä jos mieli tekee. Enkä enää ikinä tule osastolle vapaaehtoisesti.

EDIT 22.03
Päivystävä lääkäri tapasi mua. Pääsin pois. Äiti jäi sinne mun kanssa odottaan kun se tuli puoli kuuden aikaan mua tapaamaan. Odotettiin siis noin neljä tuntia. Katsottiin telkkaa. Nyt on hyvä olo :) 

Ainoa huono juttu on se, kun olen huolissani uudesta ystävästäni jonka tapasin siellä. Hänet siirrettiin toiselle osastolle. Ennen kuin hän lähti, vaihdoimme puhelin numeroita ja hän halasi minua. Ensimmäisenä iltana tekstasin hänelle ja hän vastasi, mutta ei sen jälkeen, koska häneltä oli otettu puhelin pois. Hän sanoi, että hän olisi illemmalla saanut puhelimensa takaisin, mutta hän ei ole vastannut viesteihini. Pelkään, että hänelle olisi tapahtunut jotai tai, että hän ei enää jaksa puhua mulle. Molemmat tuntuu todella pelottavilta vaihtoehdoilta. 

lauantai 11. tammikuuta 2014

viikonloppuloma

Pääsin osastolta viikonlopuksi kotiin lomalle. Menen sunnuntaina takaisin.

En tiiä onko mennyt hyvin.

Mulla aloitettiin uusi lääke: Voxra. Jos jollain on kokemuksia siitä, niin olisin hyvin kiitollinen jos joku kertoisi kokemuksiaan siitä.

En muista olenko maininnut, mutta jos olen niin sanon sen kuitenkin uudestaan. Joulukuussa päätin, että syön pelkästään yhden aterian päivässä. Joulukuun lopussa luin uutisen, että jos syö viisi päivää putkeen mäkkäri/roska ruokaa, niin se vaikuttaa muistiin. Mä oon syöny vuoden verran putkeen sitä ruokaa. Sen jälkeen lopetin syömisen. Jos söin jotain se oli kurkkua. Sitten menin osastolle 3. tammikuuta. Siellä jouduin syödä klo 8, klo 12, klo 16, klo 19. En ikinä syönyt paljoa. Aamupalan söin aina ja iltapalan. Joskus en syönyt lounaalla ja/tai päivällisellä mitään. Hoitajat alkoivat vähän huomautella. Lääkäri sanoi että mun syömisiä aletaan tarkkailemaan, mutta mitään ei ole muuttunut. Huvittaa jotenkin, kun Voxraa ei saisi määrätä sellaiselle henkilölle jos hänellä on syömishäiriö, koska se pienentää ruokahalua. Se huvittaa siksi, koska en syö melkeen mitään ja osastolla syön enemmän kuin kotona. Nyt viikonloppulomalla olen syönyt vain kerran ranskalaisia ja se oli vain pakosta, koska oltiin ravintolassa juhlimassa serkun uutta työtä, enkä kehdannut olla syömättä. Sen jälkeen teki mieli mennä oksentamaan.
  Puhuin L'n kanssa facebookista ja se sanoi "halusit anoreksian ja nyt sen sait". En tiiä onko se totta. Sitä ei oo diagnosoitu joten en sano että mulla olis se. Oon laihtunu kesän jälkee 12 kiloo ja 9 kiloo lokakuun jälkeen.

Sillä välin kun olin osastolla, äiti, äidin miesystävä ja iskä oli käyny siivoomassa mun kodin. Kiitin heitä siitä.

Mulla ei nykyään oo niin paljoo pahaa tai hyvää oloo, vaan enemmän tyhjää ja turtaa oloo. En tunne mitään. Ja aina oon tosi väsynyt. Henkisesti ja fyysisesti.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Osastolla

Nyt oon siis osastolla. Tää on ihan samanlainen kuin missä olin vuonna 2008. (Siis sillon ei ollut nuorten osastolla tilaa joten jouduin aikuisten osastolle.) Tässä huoneessa on kolme sänkyä. Yhdessä nukkuu vanhempi naishenkilö js yhdessä minä. 
Täällä saa pitää puhelimen itsellään, mikä on tosi hyvä juttu. Huono juttu on se että multa otetaan seula. Eli joudun kusemaan kuppiin. Se nyt ei oo hirveän paha, mutta kun hoitaja joutuu katsomaan jotta en huijaa. En tiedä pystynkö siihen. Kun mun piti mennä tekeen se niin sain ahdistuskohtauksen ja pyysin että jos sen voisi tehdä myöhemmin. Se hoitaja (onneksi se edes on nainen) hyväksyi.
Mun mielialan vaihtelut on hidastuneet. Ja muuttuneet, sillä nyt ei ole paljonkaan muita tunteita kuin hyvä olo ja paha olo. Muuten olo on vain tyhjä ja turta. 

EDIT 1.14
Se nainen ketä on mun kanssa samassa huoneessa uhkas just tappaa mut kun en nukkunu vaan istuin siinä sängyllä. Se sano "mee kotiis kuolemaan". Se puhu kuinka sillä on pistooli ja puukko tyynyn alla ja kuinka pistooli laukeaa kohta.