keskiviikko 24. syyskuuta 2014

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kaupassa käynti

Mulla meni tosi pitkään ennen kuin älysin miksi mua katottiin oudosti kaupassa. Ostin veitsi setin kun se oli alennuksessa ja olin t paidassa. Ja mun käsi on täynnä arpia... Älysin vasta kotona asian. 

tiistai 9. syyskuuta 2014

Kuulumisia

Joo en keksiny parempaa otsikkoa..

   En viillelly sillo perjantaina tai sen jälkeen. On 37 päivää ilman viiltelyy. Kerran melkein viiltelin, testailin teriä sillee et kumpi pää on terävempi mut en tehny "kunnolla" mitää. En laske sitä "kokeilua" viiltelyks. Tai no kai sekin on mut siis mä en aattele et se rikko mun putken.

   Sain tänää katottuu loppuu The Legend of Korra -tv sarjan. Se oli hyvä. Sitä ennen olin kattonu sen Avatar: The Last Airbender -tv sarjan. Tykkäsin molemmista. Legend of Korra'n neljäs kausi vissii tulee ens vuoden alussa. Et ei oo pitkä aika siihen. Onneks. Ku nyt mulla on ongelma et mitä mä katon sillon ku pelaan Minecraft'ii. Jos jollain olisi jotain ehdotuksia mitä voisin katsoa niin olisin kiitollinen niistä.

   Koulus on menny hyvin. Tykkään tosi paljon. Opettajien kans vähän on ollu ristiriitoja. Esim. tänää yhteiskuntaopin opettaja kysy et tunteeko ketään meistä ketään ketä olis kunnan hallituksessa tai valtuustossa. Tai jotai sinne päi. Mä sanoin et joo. Ja se sit sano et meinas riksulaisia.... Sanoin sille sit et "sä kysyit et tunteeko ketään ja mä vastasin että tunnen". Ei mitää isoi juttui mikä alkais ahdistaa tms.

   Luin äsken mun blogin ensimmäisiä tekstejä. Vuoden 2011 maalis- ja huhtikuun tekstit. Uskon et mulla menee nykyään paremmin. Suretti välil lukee niit. Paris kohtaa nolotti ku olin kirjottanu jotai tyhmää tms. Mut suretti koska mulla on ollu nii huono olo sillon. Käyn nykyään kerran viikossa psykiatrisella poliklinikalla tapaamassa sairaanhoitajaa. Veikkaan et se on joku psykiatrinen sairaanhoitaja. Se on tosi mukava nainen. En oo kaivannu paljoo sitä mun edellistä psykologia ja se kertoo jo tosi paljon. Ku pidin siitä psykologista tosi tosi paljon. Mut tää nykyinen kenen luona käyn on melkee yhtä mukava. Se jopa soitti mulle viime käynnin jälkee et oonko kunnossa ku vaikutin oudolta sillo käynnillä.

   Ostin Maroon 5'n uuden levyn. Se on ihana. Oon kuunnellu sen läpi monta kertaa. Yhen biisin poistin kyl ku en tykänny.

   Ostin joku aika sitten A Song of Ice and Fire -kirjasarjan kaks ensimmäistä kirjaa äänikirjana. Mulla on ne kaikki viis julkaistua kirjaa jo omana, pokkarina, mut en tykkää lukee niitä ku teksti on vähän liian pientä nii mun silmät hyppii riveillä. Tykkään tosi paljon äänikirjoista ku niitä pystyy kuuntelee esim sillon ku ajaa autoo. Mulla oli myös lukeminen jääny pois varmaa ainaki vuodeks. Sillon just ku koitin lukee A Game of Thrones kirjaa (ensimmäinen kirja A Song of Ice and Fire -sarjassa) nii mulla jäi se 300 sivun kohdalle ja siinä se oli yli puoli vuotta ja sen jälkeen lukeminen ei oo ollu niin mukavaa. Eka ostin sen Maze Runner äänikirjana ja sit sen kaks jatko-osaa, sitä esiosaa (the kill order). Kesäkuussa (tai heinäkuussa, en oo ihan varma) siis ostin ensimmäisen. Eli oon kuunnellu kolme kymmennen tunnin äänikirjaa ja yhden noin 40 tuntisen parissa kuukaudessa. Nii joo ja ne kaikki on englanniks. Tykkään paljon enemmän kuunnella niitä englanniks ja muutkin normit kirjat mulla on englanniks. Tai siis suurin osa kirjoista mitä omistan on englanniks. Ainakin fantasia ja fiktio kirjat.
   Nyt kuuntelen A Clash of Kings äänikirjaa (toinen kirja A Song of Ice and Fire -sarjassa). Mulla on enää alle kuusi tuntia jäljellä, mut mun pitää säästellä sitä koska ei oo rahaa ostaa seuraavaa. Mut ostan sen kuun lopussa. Ellei esim iskä oo niin kiva et ostaa sen mulle ;)

lauantai 6. syyskuuta 2014

If I stay

Kävin kattoo ton "if i stay" leffan. Sen tytön piti / se sai valita et elääkö vai kuoleeko. Mulle tuli leffan aikana mielee et se periaatteessa on melko yksinkertainen päätös. Päättää elää ja jos ei pidä siitä ja/tai jos se on liian rankkaa niin sitten tekee itsemurhan. Yritän siis tässä sanoa, että jos valitsee elämän, voi myöhemmin valita kuoleman, mutta jos valitsisi kuoleman, ei voisi myöhemmin valita elämää.
Aloin myös miettiä mitä itse tekisin siinä tilanteessa. Tai no oikeastaan ajattelin että haluisin olla samanlaisessa tilanteessa kuin sen leffan tyttö (makaamassa sairaalan sängyssä, muut epävarmoina elääkö vai kuoleeko) silloin näkisi ketä oikeasti välittää. Äiti ja iskä tietysti välittäis ja L kans. J ehkä myös vähän. Siis jos kuolen niin uskon että J surisi vähän, mutta pääsisi yli nopeammin kuin äiti ja/tai iskä. En kuitenkaan usko, että ketään muu välittäisi (läheisiä sukulaisia lukuunottamatta) esim. Em, R, N, Je, S, V, A tai E. Mahdollisesti T välittäisi, mutta hänestäkään en ole varma, kun tuntuu että kommunikointi on loppumassa kokonaan.
Toi leffa oli ihan hyvä. Surullinen joo, mutta en itkenyt. Kyyneleitä oli silmissä, mutta en antanut niiden tippua. Tolla leffalla oli myös yllättävä vaikutus. Aloin haluta tehdä uuden ison viillon. Valitettavasti en tehnyt, ainakaan vielä en tehnyt.

En kuitenkaan halua kuolla.
Se on varma.

Olisi vain kiva nähdä ketä välittää.