maanantai 28. marraskuuta 2016

Junassa..

No niin nyt se kävi. Ensimmäinen epämiellyttävä kohtaaminen toisen matkustajan kanssa.
Mulla on tietty tapa matkustaa junassa. Otan takin pois, laitan sen sinne ylös, otan hupparin pois, laitan sen joko sinne ylös tai siihen "naulaan" (en muista oikeaa sanaa), istun ja laitan repun tuolin alle. Kun tulee aurinkoista taas niin sitten aina istun selkä menosuuntaan ja vasemmalla puolella. Tällä kertaa tein kaiken tuon paitsi istuin nenä menosuuntaan ja vasemmalla puolella neljän penkin kohdassa.
Kun kävin istumaan huomasin että käytävän toisella puolella ikkunan vieressä istui (oletettavasti) mies, tuijotti mua suu auki. Ajattelin että se varmaan johtui siitä kun korjasin alushousujen asentoa, mutta se vaan jatkoi tuijottamista. Jossain kohtaa se kyl lopetti ja jatkoi kirjansa lukemista. Se silti välillä jatkoi tuijottamista. Lopulta se lähti liikkeelle. Mietin hieman että entä jos se tulee mun luo tai lähemmäs istumaan, mutta se lähti jonnekin muualle.
Juna ei lähtenyt edes ajoissa kun oli "teknisiä ongelmia". Yhdessä kohtaa ne joutui sammuttamaan koko junan. Tuli siis ihan pimeää ja hiljaista. (Huomasin taas kun se jätkä tuijotti). Siis oli oikeasti niiiiin hiljaista että ei kuulunut mitään muuta kuin vaatteiden kahinaa ja sitäkin todella vähän. Ensimmäisen kerran myös jouduin juoksemaan junaan Tikkurilassa. Ehdin kuitenkin.
Koulussa oli aika tylsää. Photoshop ei ollut eikä äidinkielen tuntikausia ollut niin paha, mutta se säätötekniikan tunti oli tylsä kun ei tehty about mitää.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Lamictal

Pieni muutos tämän lääkkeen kanssa. Aiemmin oli 100mg kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Mutta nyt vaihtui että kokonaan se 200mg kerran päivässä eli aamulla. Torstaina otin ensimmäisen kerran sen. Otin sen lääkkeen kuudelta ja 45 min myöhemmin sain melko pahan päänsäryn. Ja pahoinvointia. Se oli aikas paha. Seuraavana päivänä ei ollut niin paha. Paitsi että iltapäivällä alkoi silmissä pyörimään. Piti pysähtyä ja ottaa tukea toisesta henkilöstä. Tänään ei oo tullut mitään tuollaista, ainakaan vielä.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

The girl with all the gifts

Mä aloin kirjoittaa tänne tästä elokuvasta, mutta älysin ettei siitä tule mitään. Joten päätin tehdä videon.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Väsynyt koulussa

5.50 herätys taas. Kasiin kouluun siis. Päätin eilen kokeilla I junalla Tikkurilaan menemistä kun P juna oli peruttu ja seuraava oli myöhässä. Jos on kiire kotiin niin taidan tästä lähtien tehdä silleen että jos esim 14.33 P juna on myöhässä ja haluan 14.42 R junaan niin menen 14.37 I junalla Tikkurilaan. Tänään tulin myös kouluun Tikkurilan kautta. Vaihdan siihen tyyliin myös. Jos junat on ajoissa voitan 4 minuuttia ja oon ajoissa koulussa.

Nyt on tulityökurssi, luokassa missä on hieman huono ilmanvaihto eli väsymys on vielä pahempi. . . Joudun olemaan kokonaisprosessi 2 tunnilta pois.

En oo sittenkään varma jatkanko niitä YouTube videoita. Saatan jatkaa mutta siitä voi kestää ennen kuin teen videon. Joten siis. Mun snapchat on saramria jos joku haluaa seurata. Pieni korvike videoille sentään.

Tänään pääsen katsomaan iskän näytelmää (vaikkakin valokoppiin) ja sitten illalla menen baariin kaverille seuraksi joka on portsarina. En siis juo siellä. Juon / käytän todella harvoin alkoholia. Ehkä syynä on se ettei mutta ole about ikinä varaa, mutta myös se ettei ole seuraa.

Ainiin! Nyt muistan mitä unohdin edellisestä tekstistä. Mulla on oma auto! Iskän auto meni rikki joten mun oli pakko saada oma jotta pystyy kulkemaan. Äiti lainasi rahaa siihen. Se maksoi siis 250€. Oon nyt maksanut jo 50€ joten se auto on 1/5 mun. Jee. Lauantaina pääsen ajaa ensimmäisen pitkän matkan sillä. (Jos hakua ei lasketa, se oli Porvoossa asti).

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Oh no!

Hei taas!
Unohdin tämän blogin taas kerran pitkäksi aikaa. Välillä syynä oli ehkä se etten ole halunnut kirjoittaa mitään liian henkilökohtaista enää. Mutta nyt videoon tullut kommentti herätti mut ! Päätin nyt ensiksi kirjoittaa tänne, mutta luultavasti teen videon myöhemmin. Jos jaksan.

En muista (enkä jaksa lukea :P) että mitä kaikkea olen nyt tänne kertonut, joten jos kerron asioita kahteen kertaan, pahoittelen.

Mä aloitin Stadin ammattiopistossa viime helmikuussa ja se on tuntunut sopivalta. Ennen siis menin koulutuksiin "unelma-ammatin" perässä, mutta ne kaikki keskeytyi. Iltalukio jäi kesken kun ensimmäinen ylioppilaskoe oli tulossa. En ollut lukenut muihinkaan kokeisiin niin en tietenkään olisi lukenut tähänkään. Tuli paniikki. Päätin sitten hakea koulutuksiin millä pääsisin Tervakosken paperitehtaalle töihin. Ajattelin että kun unelma-ammatin hakeminen ei onnistunut niin ehkä unelmatyöpaikan kanssa olisi parempi onni. Yksi vaihtoehto olisi ollut laborantti, minkä koulutusta ei ollut enää Riihimäellä. Se olisi ollut lähin paikka, mutta koska sitä ei ollut jouduin laajentamaan aluetta. Tampereella, Helsingissä, Keravalla, Espoossa, Vantaalla ja Valkeakoskella oli eri koulutuksia. Prosessinhoitaja ja laborantti koulutuksia eniten. Eli kaikkialle oli pitkä matka. Tampereella oli paperiteollisuuden osaamis tutkinto (muistaakseni joku sellainen), olisin halunnut sinne koska se olisi periaatteessa paperikoulun uudempi  versio.
Kaikki muut haut olisivat olleet yhteishaussa eli ilmeisesti helmikuussa. Yksi haku oli jo käynnissä, joten hain siihen.
(Tarkistin äsken, tästä asiasta olin kirjoittanut mutta en näin tarkasti).

Junalla kulkeminen on ollut melko helppoa, paitsi jos ne on myöhässä. Muiden matkustajien takia ei ole ollut epämukavaa  (paitsi kun joku istuu välillä liian lähellä). Keväällä VR muutti aikataulua ja vähän muutakin. R ja H-juna yhdistettiin, se kulkee kaksi kertaa tunnissa. Ruuhka-aikaan kulkee D-juna. Keväällä käytin sitä kun halusin olla aina ajoissa koulussa. En käytä sitä enää. Se on sellainen vanhempi juna missä on verhot (eikä tummemmat lasit kuin näissä tavallisissa lähijunissa) eikä ole ilmastointia. Nyt kuljen 6.55 junalla jos menen kasiin.

Mun lääkitys on myös muuttunut. Nyt mulla on Lamictal käytössä. Se on ilmeisesti epilepsia lääke jota käytetään myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa. Mulla siis ei ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä vaan sitä käytetään mulla koska se tasaa mielialaa (niin se lääkäri selitti). Se jouduttiin nostamaan todella hitaasti tähän 200 mg annostukseen, koska jos olisi nostanut liian nopeasti olisi voinut tulla pahoja sivuoireita. Kuulemma jopa yksi oire olisi ollut hengenvaarallinen.
About ainoa sivuoire mikä mulle tuli oli pahoinvointi aina kun sitä nostettiin. Yksi päivä meni melkein kokonaan oksennellessa . . . .
Tää lääke on kuitenkin mun mielestä auttanut.
Mun masennus on myös remissiossa. Se on hyvä. Mulla nyt on syömishäiriö diagnoosi. Se ei oo niin hyvä. Mua ei nää diagnoosit häiritse. En tykkää olla "tietämätön" siitä mikä mua vaivaa. OCD on siellä listalla kanssa. Se on välillä pahempi ja välillä ei niinkään.

Romanttisella rintamalla kävi pieni muutos keväällä kun aloin seurustelemaan kaverini kanssa. Olin ollut häneen ihastunut vuosi sitten. Nyt "kelpasin" hänelle. Olin iloinen. Mutta jonkin ajan päästä älysin ettei mulla enää ollut sellaisia tunteita häntä kohtaan. Noin puolentoista kuukauden seurustelun jälkeen sanoin että tää ei toimi. Sen jälkeen oli hieman "huonot" välit, siis ei puhuttu ollenkaan. Sitten tuttuni sanoi että voisin yrittää olla taas kaveri kun hän oli ollut aika alamaissa. Siitä se sitten lähti. Olemme taas hyviä ystäviä.

Hmm. Olikohan vielä jotain....
No jaa. Jos on niin voin jättää sen ensi tekstiin.

KIITOS RANDOM BLOGIN LUKIJA :D