In the clutches of depression

Tuli taas mieleen muistoja. Yhden ajattelin kertoo tänne. Olin ala-asteella. Luokkalaisellani oli synttärit. Hän kutsui kaikki tytöt sinne, mua hän ei olisi halunnut kutsua, mutta hänen äitinsä pakotti kutsumaan myös minut. Synttärit pidettiin tytön kotona. Synttärien aikana kaikki tytöt menivät synttäri sankarin huoneeseen ja lukitsivat oven ja jättivät mut ulkopuolelle. Muuta en muista, mutta kun muistin ton ni aloin itkee...

Pääsin media-assistentti koulutuksen pääsykokeisiin Helsinkiin ja Ouluun. En tiiä miks mut nyt on vaa vaikeeta kirjottaa tänne. Ei oo mitää ideaa mitä kirjottais. Anteeksi.

Taas tuli käytyä päivystyksessä. Ekana sunnuntaina koska mun pulssi oli yli sata yli tunnin. Multa otettii sydän filmi, mut ne sano et se on okei ja et tää on normaalii nuorilla. Ei ainakaa tunnu normaalilta. Eilen sitten viilsin viillon, joka oli 2cm pitkä, 0,5cm levee ja 2mm syvä. Soitin sinne päivystyksee ja kysyin et pitäiskö tulla ompeluttaa se ja se tyyppi sano et joo. Menin sit sinne, olin siellä kasin aikaan. Ne otti mut sisään puol ysin aikaa, putsas haavan ja jätti mut makoilee siihe pöytäsängylle puoleksi toista tunniksi. Makasin sen tunnin siinä mut sit alko ärsyttää ja nousin istuu ja aloin räplää kännykkää. Lopulta lääkäri tuli ja ompeli kaksi tikkiä siihen. Ei puudutettu koska oli vain kaksi tikkiä. Se lääkäri sano et mulla on aika sitkeä iho ku ei tainnu neula meinata mennä läpi. Tässä kuvia. Kommentoi jos et halua nähdä tämmöisiä kuvia, niin en ehkä enää laita.