sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Outsider

Ulkopuolinen olo on kauhee. Sillee et on porukassa, mutta on olo ettei kuuluis siihe, et olis ulkopuolinen. Se on tosi inhottava. Pahemmaks sen kyl tekee et se tunne tulee kun on oman perheen seurassa. Jos oon vaan äidin tai iskän seuras, et ollaa kaksin, nii sit ei oo ongelmaa mut jos vaik oon äidillä ja siel on äiti ja sen mies nii sit vähä alkaa olla ulkopuolinen olo. Mut jos ollaa vaik äidil syömäs ja siel on minä, veli, veljen tyttöystävä, iskä, äiti ja äidin miesystävä nii sit alkaa jo olla. Niinku en kuuluis sinne, etten sais puhua tai et mun ei haluttais puhuvan. Tää olo on nyt pahentunu viikon aikana. Pahin kuitenkin tällainen tilanne oli vuosi sitten mun "synttäreillä". Mun synttäreitähän ei pidetty ku äiti mokas niitten juhlien kanssa. Mun täti, serkku ja mun äidin äiti tuli kuitenki käymää pari päivää ennen (max viikko ennen) mun oikeita synttäreitä. Ne oli jo äidin luona kun tulin sinne. Tulin just OmenArt'sta sillo, eli olin saanu tatuoinnin (kolme oikeestaan, oikeassa kädessä). Menin sinne äidille ja siel istuttii ulkona ku äiti grillas ruokaa. Mä niin halusin kertoo siitä et miten se meni se tatuointi juttu mut en saanu. Aina ku koitin kertoo nii mun täti katto mua sillee "ootko tosissas". Ei ehkä niin ajatellu mut sellanen olo tulee TODELLA usein jos oon mun tädin seurassa ja koitan selittää jotai, ihan niinku olisin keskeyttäny jonku keskustelun vaik en ollu tai ainaki siin oli ollu pitkä tauko.
Äiti, äidin miesystävä, mun täti ja mun serkku kävi viime kesänä virossa jossai kylpylässä. Tuli ihan kauhee olo kun en päässy mukaa. Hyvin ulkopuolelle jätetty olo. Tänä vuonna ne menee kai budapestiin. Äiti sit sano et en mä mitenkää jaksa kävellä missää siel kaupungis.. Mä kävelin siel kööpenhaminas n. 12 000 askelta päivässä (keskiarvo) eli kyllä mä jaksan, siitä vaa saattaa tulla kipuja myöhemmi.
Tää ulkopuolinen olo ei oo todellakaan mikään uusi. Oon sitä joutunu sietämään ala-asteelta lähtien, mutta se että oma perhe saa sellaisen olon satuttaa eniten mitä ikinä se on sattunu..

Mulla oli hoitoneuvottelu tossa torstaina.. Ei menny hyvin. Älysin että se lääkäri on ihan siedettävä ehkä jopa hieman mukava, mutta VAIN silloin jos äiti tai iskä on mukana. Eli tästä lähtien en mene yksin hoitoneuvotteluihin vaan aina iskä tai äiti mukana. Se ei taaskaan kuunnellu ja oli vittumainen. Kerroin... Eikun.. YRITIN kertoa että olo on pahentunu parin viime kuukauden aikana ja oon todella väsyny joka päivä ja se pahentaa mun mielialan vaihteluja. Sain sitten myöhemmin tietää että voxra, se lääke mitä oon käyttäny viime vuoden tammikuusta lähtien, aiheuttaa univaikeuksia. Eli ihan helvetin fiksua jatkaa mulla lääkettä mikä vaikeuttaa mun oloa hyvin paljon. Ei se mitää kuunnellu, joten lopetin lääkkeiden käytön samana iltana. Eihän siitä nyt kauaa oo. Perjantai, lauantai ja nyt tää sunnuntai on vaa menny sillee etten oo käyttäny lääkkeitä. Mulla siis oli/on käytössä atarax ja voxra. Ataraxin jätin heti sillo torstai iltana ottamatta. On kyllä väsyneempi olo. Ja vähän vaikeempi keskittyy esim ajamiseen, en kyl tiiä et johtuuko se voxrasta mut silti se on vähän inhottavaa huomata etten pysty niin hyvin keskittyy ajamiseen ku ennen. Mulla on ens viikolla omahoitajalle aika. Sille kerron etten oo käyttäny lääkkeitä. Katon sit et miten on menny et jatkanko lääkkeitä vai en.
Sillo hoitoneuvottelun lopussa taas hermostuin sille lääkärille ja aloin itkee (olin hyvin väsynyt) nii se mun omahoitaja pyysi mut sen huoneesee rauhoittumaa. Se sano sit et se koittaa vielä puhua sille lääkkärille.

Aloitin 19.5. jossai ryhmässä siel psykiatrian poliklinikal. Jotai vapaa-ajan toimintaa tms. Viime kerral (ryhmän toinen kerta) en menny koska ahdisti liikaa mut kyllä mä ylihuomenna sinne meen. En hirveesti olis halunnu mennä siihe ryhmää mut se toimintaterapeutti ja se omahoitaja sano et olis iha hyvä nähdä miten pärjään / käyttäydyn ryhmässä (muistaakseni ne niin sano).

Ainii. "Pääsen" taas psykologisiin testeihin. Tällä kertaa persoonallisuus juttu. Tai siis vasta se lääkäri laitto lähetteen, sitä se siis selitti, et menee jonku aikaa enne ku pääsee varmaa vasta syksyl tms. Oon nyt käyny about joka päivä siel Oma Kanta sivuil ku viimeks näin mitä se lääkäri kirjoitti ja haluun nähdä taas et mitäs se nyt kirjoitti. Kerran se kirjoitti et mä "kiukuttelin" tai jotai et olin "kiukutteleva nuori". En muista tarkalleen, saatan löytää sen sieltä jos jaksan ettii.
Koitin etsiä mut en löytäny..
Sain myös tietää ettei mulla ole kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ihan hyvä tietää.

Mun syöminen on menny vähä huonommaks. Luin äsken sielä omakanta jutusta toimintaterapeutin raporttia. Siel luki et usein käyn heses tms ja pizzalla mut en enää. Nykyään syön aika vähän, eniten kotona jotai paahtoleipää. Paino on saman verran mitä se joskus yläasteella oli, alhaisin paino sitten murrosiän. Laihtuminen oli ihan kiva, mutta aina kun se paino nousee, ees vähän, niin ahdistaa. Mut siedän sen ahdistuksen kunhan paino ei mee yli 50kg.

Viisaudenhammas on kans alkanu häiritsee.. Tällä viikolla se alkoi. Nyt välil sattuu niin paljo etten voi syödä ees domino keksiä. Mennää iskän kans huomen käymää Oral's hämeenlinnas. Koska en voi mennä kunnallisee enää. Alkaa itkettää jos ees mietin sitä. Sillo viime vuoden lopussa kävin hammaslääkäris ku niin paljo särki hammasta, tehtii juurihoito ja käskettii varata jatkohoito aika heti uuden vuoden jälkee.. En oo vieläkään varannu. Koska en uskalla..

JA VIELÄ YKSI MAHTAVA ASIA!!
Sain koulu vuoden käytyä loppuun :). Oikeasti! Tää on tosi iso juttu mulle koska peruskoulun jälkeen en oo pystyny käymään kouluvuotta läpi ilman sairaslomaa ja nyt pystyin !!