tiistai 26. helmikuuta 2013

Paljon asiaa

Olen "kääntynyt" kasvissyöjäksi ja tapasin kummitätini jota en ollut nähnyt 10-15 vuoteen.

Musta on tullut pesko-lakto-ovo-vegetaristi eli syön kyllä kalaa, mutta siis jätin lihan ja kanan pois. Saatan ehkä silti joskus syödä lihaa. Riippuu tietenki miltä tuntuu. Nyt liha ällöttää mua.
Oon aiemminkin ajatellut, että musta tulisi kasvissyöjä, mutta sillon se jäi ajatteluksi koska aattelin et olin liian nirso. Nyt kuitenkin päätin että kyllä musta nyt tulee kasvissyöjä. En selitä tätä koska ajattelisin että olen parempi kuin te muut halusin vain kertoa tämän tänne. En siis todellakaan ajattele että olisin parempi kuin muut.

Tapasin siis kummitätini, tai siis yhden kummeistani. En ole nähnyt häntä pitkään aikaan. En ole 100% varma kuinka pitkään aikaan, mutta luulisin että 10-15 vuotta olisi about oikeassa.
Iskä oli paikallisessa kahvilassa ja mun piti mennä hakeen se ja samalla käydä kaupassa hänen kanssaan. Soitin sit kaupasta iskälle et oon siel kaupas ja se sano mulle et "maija on täällä, tuu moikkaamaan." Menin sit sinne ja eka kommentti häneltä oli et on eriväriset hiukset (ennen oli maantien/hiekan väriset ja nyt on siniset) ja sen jälkeen hän sanoi "oot pyöristynyt. Sä olit ennen niin hoikka tyttö". Ajattelin et mitä v*ttua. Ei noin saisi sanoa kenellekkään. Mulla on muutenkin ongelmia kehokuvan ja kehon kanssa ja sit kuulen tollasta. Tuntuu tosi pahalta. En sanonut siinä tilanteessa mitään, mutta myöhemmin itkin.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

----

Anteeks taas ku en oo kirjottanu. En tiiä onko paljon tapahtunu vai ei. Olotilat on ainaki vaihdellu. Oon kaks kertaa istunu autossa, sen sillan (mistä aioin/aion hypätä) bussipysäkillä. Halusin hypätä molemmilla kerroilla muttei ollut rohkeutta. Viiltely ei oo mihinkää loppunu. En oo jaksanu laskuria päivittää mut aika usein oon viiltäny. Tänää kävin ostamas skalpelin ja jotai teriä clas ohlsonilt. Myyjä katto vähän oudosti, muttei sanonut mitään. Sitku on enemmän rahaa meen ostaa veitsisarjan sieltä.
L on sairaalassa selkänsä takia. Hänen selästään leikattiin jotain tänään. En ole ihan varma mitä. Pelkään hänen puolestaan todella paljon, vaikka mitään hengen vaaraa ei ole.
L'n takia tänne oikeastaan kirjotain nyt. Anteeksi kun ei ole hyvää kirjoitettavaa. 


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

email to my psychologist

Kirjoitin psykologilleni sähköpostin. Tässä se on.

"Hei.
About viikon ajan oon ollu aika itsetuhoinen. Oon halunnu joutuu sairaalaan. Vähän vieläkin haluan. Lauantaina yritin ottaa yliannostuksen. Oon haaveillu ja vähän suunnitellu sillalta 130 tielle hyppäämistä. Tänään kun tulin leffasta itkin koko matkan biorexiltä R'lle asti. Eli yli puoli tuntia putkeen. Se oli sellaista hallitsematonta parkumista. Lopulta sain pakotettua itkun loppumaan koska tulin R'lle enkä halunnut että R'n vanhemmat näkee et itken. En oo ihan varma miksi itkin. Ehkä siksi koska olen todella väsynyt. Fyysisesti ja henkisesti. Soitin matkalla iskälle ja se sano et mun pitää kirjottaa sulle. Jos annan itselleni aikaa miettiä niin luultavasti alan itkemään taas. En tiedä milloin pystyn silloin lopettamaan itkemisen.On siis ollut aika vaikeeta nyt. Tuntuu etten jaksaisi mennä edes kouluun, yritän kuitenkin, sillä mun koulupäivät ei ole pitkiä."
________________

I emailed my psychologist. This is it.

"Hi.
About for a week I've been quite suicidal. I have wanted to be put to hospital.I kinda still do. Last saturday I tried to take an overdose. I have dreamed of jumping of a bridge. Today when I came from a movie I cried from the movie theater to R's place. Over 30 minutes straight. It was uncontrolled crying. Finally I made myself stop crying because I didn't want R's parents to see me crying. I'm not even sure why I was crying. Maybe because I'm really tired. Physically and mentally. When I was driving home I called my dad and he told me to email you. If I give myself time to think I'll probably start crying again. I don't know when I can stop crying then. It has been quite difficult lately. It feels like I don't even have the strength to go to school but I'll try because my days at school aren't so long."

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

halu joutua sairaalaan part 2

Eilen yritin ottaa yliannostusta. En olis pystyny nielee kaikkii niit pillereit samal kertaa joten päätin ottaa ne muutamalla eri kerralla. Ekan nielaisun jälkeen heti kaduin päätöstäni ja laitoin loput lääkkeet takaisin kaappiin. Eli en saanut otettuu lähellekkään vaarallista määrää niitä lääkkeitä. Määrä oli 100-200 mg enemmän kuin mitä yleensä otan sitä lääkettä. Pahoinvointi ja sydämen tykytys tulivat ja menin jo kahdeksan aikaan nukkumaan. Välillä pelästyin kun en tuntenut pulssiani joten koitin aina ranteesta tai kaulalta pulssin. Yritin nukkua yli tunnin ja lopulta sain unen päästä kiinni. Aamulla heräsin. Onneksi. En halunnut kuolla.
___________________________________
Yesterday I tried to overdose. I couldn't swallow all the pills at the same time so I decided to take them in few takes. After first swallow I already regretted my decision and put the rest of the meds back to the closet. So I hadn't taken even near to dangerous amount of those meds. It was only 100-200mg more than what I usually take. The nausea and palpitation still came so I went to bed at 8pm. Sometimes I got scared because I didn't feel my pulse so I had to test it on my wrist or my neck. I tried to sleep over an hour and finally I fell asleep. In the morning I woke up. Fortunately. I didn't want to die.