In the clutches of depression

Siihen se loppu. Taas alkaa alusta. 

Varmaa miljoonatta kertaa toivon että sormia napsauttamalla sais ison viillon käteen. Pelkään koko ajan että viillän liian pienen viillon eikä siihen tarvitse tikkejä. Haluan niin paljon viiltää tänää, mutta luultavasti en viillä koska tuon pelon takia. Plus mulla ei pakolta olis kyytiä päivystykseen. 

Eli tänään oon ollut 183 päivää ilman viiltelyä. Tasan 6 kuukautta. Viimeinen viilto oli 12.6. Vaikka kuusi kuukautta on pitkä aika, silti ajattelin viiltelyä joka päivä. En saa sitä pois mun mielestä. Olen pian vaihtamassa nuorisopsykiatrialta aikuispsykiatrialle. Tapasin sen lääkärin jo kerran ja sen ketä tulen tapaamaan siellä. Se lääkäri sanoi että viiltely ei ole riippuvuus ja nykyinen lääkärini sanoi että mulla se voisi olla riippuvuus. Nyt on sellainen olo, että jos tietäisin, että pystyisin viiltämään tarpeeksi syvälle, jotta saisin tikit niin tekisin sen heti. 

Eli joo. Laitoin tän blogin taas julkiseks ku en jaksa enää muutenkaa paljoo tänne. Paljon on tapahtunu. Mm. se et erottiin Em 'n kanssa.

Eilen oli ensimmäinen päivä ilman Em 'ää. Hän siis lähti Punkaharjulle töihin, mihin on siis 4 tunnin ajomatka, ja hän on siellä koko kaksi viikkoa. Koulussa olo oli melko ok paitsi sitten kun sain varattua lääkärin ajan, sen jälkeen stressasin siitä. Illemmalla menin leffaan kun oli yksinäinen olo. Leffan jälkeen sain kuulla saarnan äidiltä kuinka heitän tulevaisuuteni roskikseen jne. Kun lähdin leffa teatterilta ajamaan Em 'n kotiin, itkin koko matkan. Ja itkin myös loppu illan. Paniikkikohtauskin tuli. Ehkä osa syynä oli se etten ollut syönyt koulun jälkeen. Menin jo 21.40 nukkumaan kun olin syönyt ja sydämentykytys oli helpottanut enkä halunnut että se tulisi uudestaan.

  ÄLLÖTTÄVÄÄ TIETOA EHKÄ JOILLEKKIN. ÄLÄ LUE JOS HELPOSTI SULLE TULEE PAHA OLO ESIM HAAVOISTA TAI KYNSI JUTUISTA!!!!!!!           Eli taas joudun kynsioperaatioon. Siis luultavasti mulla on nyt kolme kynnen reunaa jotka kasvaa ihon sisään. Ensi keskiviikkona mulla on aika lääkärille. Hoitaja sano että saattaa joutua poistamaan koko oikean isovarpaan kynnen kun molemmista reunoista kasvaa ihon sisään. Tai sitten leikkaa reunan molemmista reunoista. Kolmas kynsi on vasemman jalan isovarpaan vasen reuna, se ei taida olla niin paha joten en tiedä mitä sen kans tehää.

  Eli tällaisen ihanuuden ostin eilen ♥  Ensimmäinen autoni ♥

Anteeksi taas kun en ole kirjoittanut tänne. Paljon on tapahtunut. Pääsin haluamaani kouluun ja kesällä löysin uuden rakkauden. Hänen nimensä on Em . Kävin hänen kanssaan Norjassa ja Jurassic Rockissa. Tänne on vähän vaikea kirjoittaa, kun olen siirtynyt käyttämään Tumblr'ia niin paljon. Paitsi nyt koulussa, kun olemme koneilla koko ajan niin sain post limit'n täyteen joten piti keksiä jotain, niin päätin tulla kirjoittamaan tänne. Mulla on selkä ollut kipeä jo melkein kuukauden verran, joten menin eilen lääkäriin. Ei välilevynpullistumaa ainakaan ollut. Sain sieltä fysioterapeutin numeron ja reseptin kipulääkkeisiin. Ainoo pieni ongelma on vain se, että se kipu lääke on 1 grammaista perussärkylääkettä. Samanlaista millä otin yliannostuksen silloin vuosi sitten. "Today I went to see a doctor because of my backpain. He said it’s nothing serious and gave me a prescription for pain meds. They’re the same meds that i used a year ago when I took an overdose. It’s kinda s

Joo mulla on nyt tällainen tatuointi.  En osaa sanoa syytä mitksi tämä blogi on jäänyt taka-alalle. On tapahtunut paljon. En päässyt mihinkään kouluun mihin hain, mutta hain eilen täydennyshaussa uudestaan.  Noin viikko sitten heitin kaikki viiltely välineet pois. Jopa ne terät mitkä olivat saapuneet kaksi päivää ennen. Nyt oikeasti lopetan viiltelyn sillä muuten oikeasti saatan jäädä yksin loppu elämäkseni.  En oikein tiedä mitä tänne nyt kirjoittaisin. Kysykää jotain tai pyytäkää jotain postausta, sillä itse en keksi.  Anteeksi kun tässä oli näin pitkä väli tekstien välillä.

Anonymous:  Hey,i don't really know you but I'm really impressed by you. I don't know how to explain but although you have depressions you still seem kind of strong. I hope you will get better. You are truly inspirational!

Joskus tuntuu et mun pikkuveli J on hemmoteltu lapsi. Se saa tyylii kaiken mitä haluaa. Esim tänää käytii ideaparkissa vain siksi että J tarvitsi kengät ja äiti anto sille satasen rahaa vaikka äidillä pitäisi olla rahat loppu. Ainaki se sano mulle et sillä on rahat loppu. Luulisi et jos on rahat loppu ni se pyytäis yli jäävä rahat takaisin, mutta ei. J saa pitää koko satasen (kengät+yli jääneet rahat). Mä ostan kaikki vaatteeni ja kenkäni itse. En todellakaan usko, että J on muuttamassa pian pois äidin luota vaikka hän täyttää 18 jouluaattona. Ja tuskin ostaa omat vaatteensa sitten kun on täyttänyt 18 niinkuin minä olen tehnyt. Vituttaa kyllä aika paljon... Ja sit vielä äiti huutaa mulle... Ainaki sain motivaatioo viillellä.  Äiti meni kauneushoitolaa ja minä, J ja J 'n tyttöystävä käveltii prismaa. J tarjos mulle lanttei (neljää euroo) et menisin ostaa ruokaa mut ei hesest mitää neljäl eurol sais. Ja siit sit synty riita ku J ei kuulemma sanonu nii. Ja sit äiti viel

I've been clean for 47 days. Which means I've been 47 days without cutting. That's the longest time this year. I feel kinda numb so I might cut. I don't really know. I've gotten kinda addicted to Marina and the Diamonds music. I have listened Electra Heart through like over 20 times. " Teen idle " is the song that kinda tells how I feel now. ( " Feeling super, super (SUPER!!!) suicidal" and  "Oh God! I'm gonna die alone" ) . I really have no idea how I should deal with R . I still cause fights even we aren't together. He wants to be my friend and I don't understand why. I woke up at 1pm and it's already 5.40pm. This day is almost over. That's why it's nice to sleep long. I don't have to fake a smile so long. Even if I might think I don't fake my smiles, the truth is that every time my smile fades in seconds it was a fake smile. And it hurts. Right now I really consider suicide as an option. When

Taas piti täyttää tuon tuen hakemus. Onneks tänää oli myös sosiaalityöntekijän tapaaminen ja hän auttoi. En tiedä saanko sitä tukea uudestaan mutta kyllä mä sitä tarvitsisin. Tarvitsen vieläkin apua. Yritin selittää siihen kaiken tarvitsevan.  Vein tänään R'lle loput sen tavarat. En sanonut mitään. Annoin vaan ne tavarat. Lähdin itkien pois. Pakko oli pysähtyä seuraavalle bussipysäkille sillä itkin niin paljon ja tärisin. R kysyi whatsapp'n kautta että miksi pysähdyin siihen. Yritin selittää. Hetken päästä lähdin ajamaan vaikka itkin vieläkin. En vain saattanut olla siellä hänen silmänsä alla kauempaa.  Kun lähdin ajamaan olin päättänyt että viillän tänään. Olin kotona alle puoli tuntia. Sitten tulin äidille. En voinut olla yksin kotona.  R lisäsi mut facebook'ii yks päivä. Sit taas riideltii ja loputa hän poisti mut ja blokkas. Nyt me vähän puhuttiin whatsapp'ssa ja ehkä me sittenkin voimme olla kavereita. 

Anteeksi kun en ole kirjoittanut pitkään aikaan. En ole jaksanut kirjoittaa eikä ollut ideoita mistä kirjottaa. Nyt kuitenkin pitkälllä junamatkalla kun on aikaa niin päätin kirjoittaa. Kävin tänään Oulussa pääsykokeessa. Menin sinne yö junalla. Olin aamulla puoli kuudelta Oulussa. Odotin rautatieasemalla klo 7 asti ja sitten lähdin kävelemään sinne koululle missä pääsykoe oli. Päivän piti kestää 8-16, mutta sain tehtävvät jo valmiiksi yhdenksän aikaan ja haastatteluni oli 9.10 joten sen jälkeen sain lähteä. Kävelin takaisin rautatieasemalle ja menin lippuluukulle kysymään voisinko vaihtaa lipun, sillä jos olisin ostamallani lipulla mennyt olisin joutunut odottamaan vajaat 12 tuntia, ja vaikka kuinka tykkään odottaa 12 tuntii oli vähän liikaa. Sain vaihdettua lipun ja sain jopa rahaa takaisin. Jouduin melkein tunnin kuitenkin odottamaan. Kun näin että jouduin käytäväpaikalle tiesin että siitä ei hyvää seuraisi sillä mun oli pakko saada kännykkä ja iPad laturii. Tietenkin vieres

Tuli taas mieleen muistoja. Yhden ajattelin kertoo tänne. Olin ala-asteella. Luokkalaisellani oli synttärit. Hän kutsui kaikki tytöt sinne, mua hän ei olisi halunnut kutsua, mutta hänen äitinsä pakotti kutsumaan myös minut. Synttärit pidettiin tytön kotona. Synttärien aikana kaikki tytöt menivät synttäri sankarin huoneeseen ja lukitsivat oven ja jättivät mut ulkopuolelle. Muuta en muista, mutta kun muistin ton ni aloin itkee...

Pääsin media-assistentti koulutuksen pääsykokeisiin Helsinkiin ja Ouluun. En tiiä miks mut nyt on vaa vaikeeta kirjottaa tänne. Ei oo mitää ideaa mitä kirjottais. Anteeksi.

Taas tuli käytyä päivystyksessä. Ekana sunnuntaina koska mun pulssi oli yli sata yli tunnin. Multa otettii sydän filmi, mut ne sano et se on okei ja et tää on normaalii nuorilla. Ei ainakaa tunnu normaalilta. Eilen sitten viilsin viillon, joka oli 2cm pitkä, 0,5cm levee ja 2mm syvä. Soitin sinne päivystyksee ja kysyin et pitäiskö tulla ompeluttaa se ja se tyyppi sano et joo. Menin sit sinne, olin siellä kasin aikaan. Ne otti mut sisään puol ysin aikaa, putsas haavan ja jätti mut makoilee siihe pöytäsängylle puoleksi toista tunniksi. Makasin sen tunnin siinä mut sit alko ärsyttää ja nousin istuu ja aloin räplää kännykkää. Lopulta lääkäri tuli ja ompeli kaksi tikkiä siihen. Ei puudutettu koska oli vain kaksi tikkiä. Se lääkäri sano et mulla on aika sitkeä iho ku ei tainnu neula meinata mennä läpi. Tässä kuvia. Kommentoi jos et halua nähdä tämmöisiä kuvia, niin en ehkä enää laita.

I’m trying to decide when to jump from that bridge. Day or night , when there´s light or dark outside. I won´t die. Best scenario is that some bones will break, worst scenario is that nothing happens.

Eilen olin L'n kanssa siellä HBO nordic'n game of Thrones ennakkonäytös juhlissa, koska voitin lipun sinne HBO nordic'n valokuva kilpailussa. Olin tosi innoissani. Se oli sellainen julkkis tapahtuma. Siellä oli se hauskojen kotivideoiden heppu ja joku teuvo ja niko. Ja sit sinne tuli Rory McCann!!! Eli GoT:n Hurtta. En saanut hänen kanssaan kuvaa klska hän ei ollut kauaa fanien kanssa poseeraamassa ja ne teuvo ja niko otti ainakin kolme kuvaa Roryn kanssa. Vähän ärsytti. Mutta Rory näki mut ja kattoi mua silmiin. Kun sen joku assistentti tms sano et pitää mennä ni Rory sano "wait" mutta lopulta meni puhumaan toimittajille. Jonkin ajan päästä Rory tuli lavalle. Otin siitä videon.    <-Klikkaa siitä, se on linkki :) Jos haluatte jonkin erikoispostauksen niin pyytäkää. Teen minkä tahansa postauksen minkä haluatte. Haluan että teillekkin on täällä jotai kiinnostavaa. Pyytäkää vain.

Ohjeet: Tämän pienen haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa. 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut. 6. Ei takaisin haastamista. 11 faktaa minusta, tässä ja nyt ! 1. Rakastan kirjoja ja elokuvia 2. En ole tyytyväinen kehooni, mutten silti voi tehdä sille mitään 3. Minulla on ongelmia syömisen kanssa, esim saatan ostaa yli kymmenellä eurolla karkkia 4. Olen koukussa viiltelyyn. 5. Erosin juuri pitkäaikaisesta poikaystävästäni 6. Minulla ei ole paljon ystäviä.  7. Minulla tulee joskus illalla lääkkeiden oton jälkeen sydämentykytyksiä ja joskus en mene nukkumaan sen takia, koska pelkään niitä sydämentykytyksiä 8. Hain uuteen kouluun yhteishaussa. 9. Menen hu

"Hei  **** , Onnittelut, olet yksi HBO Nordicin Game of Thrones –valokuvakilpailun voittajista! Kutsumme sinut ja seuralaisesi Game of Thrones –ennakkonäytösjuhliin Ravintola Kaarle XII:ssa Helsingissä (Kasarmikatu 40) keskiviikkona 27.3. klo **. Tapahtuman alaikäraja on 18.  Ilmoitathan osallistumisestasi minulle huomiseen 26.3. mennessä.  Toivottavasti näemme juhlissa keskiviikkona! Terveisin Karla" Tuollaisen sähköpostin sain aamulla. En voinut uskoa sitä todeksi. Osallistuin siis tuohon kisaan ja toivoin että voittaisin paikan tuolla juhlissa, mutten uskonut että mulla olis mitää mahdollisuuksia. L  tulee seuralaisekseni sinne.  " HBO Nordic 4 tuntia sitten Game of Thrones –kuvakilpailumme on nyt päättynyt. Onnittelut voittajille, otamme teihin yhteyttä sähköpostitse. Bonuksena mainittakoon, että keskiviikon juhliin on tulossa myös yksi sarjan tähdistä. Huikea ilta siis luvassa!" Tuo luki HBO Nordicin Facebook sivulla. E

Today I really considered killing myself, because I felt so bad, physically and mentally.

Eilen torstaina taas tuli sydämentykytyksiä. Pahimpia kuin pitkään aikaan. Tai siis niitä tuli pitkästä aikaa. Ja taas pelkään nukkumista ja lääkkeiden ottamista. Pelkään niitä todella paljon. Eilen oli tosi paha vaikka olin äidin luona yötä. En tiedä miten olisin pärjännyt yksin. En oo varmaan viikkoon nukkunut yksin.

Scars: over 200 on my arm, over 50 on my leg, over 30 on my stomach, over 100 on my thigh. Friends: 3 REAL friends.

There are more battles to come. And I think we should just try to survive. After we survive, we try to get better. If we can.

Kello on 1.40 ja oon vielä hereillä. Eilen me käytii iskän kans kattomas Gangsterisota -leffa. Olin kotona n klo 22.20. Siitä menin suoraa nukkumaan ilman lääkkeiden ottoa koska en halunnut taas sydämentykytys episodia... Se oli huono päätös. Oon yrittänyt nukkua ilman tulosta. En siis vieläkään pysty nukkumaan ilman lääkkeitä. Ehkä joskus pystyn mutta se tietty pitäs olla laskettu oikein miten pääsen lääkkeistäni "eroon". Yritän nyt taas nukkua. Please, please let me sleep. Vitut mä mitää unta saanu. Nojaa nukun päivällä sitten. Fuck it. I'll sleep later.

She is in my school group. We were in kitchen and it was hot there so i didnt have my hoodie on. My arm was bare and all my scars showed there, I couldn’t hide them. This girl came to me, took my arm and cried out “Oh my god. What happened to your arm???” I didn’t say anything, I just stood there, quiet. One teacher said “cat scratched.” I felt so bad. I wasn’t ashamed of the scars because I regretted them, I was ashamed of them because of her reaction.

Olen "kääntynyt" kasvissyöjäksi ja tapasin kummitätini jota en ollut nähnyt 10-15 vuoteen. Musta on tullut pesko-lakto-ovo-vegetaristi eli syön kyllä kalaa, mutta siis jätin lihan ja kanan pois. Saatan ehkä silti joskus syödä lihaa. Riippuu tietenki miltä tuntuu. Nyt liha ällöttää mua. Oon aiemminkin ajatellut, että musta tulisi kasvissyöjä, mutta sillon se jäi ajatteluksi koska aattelin et olin liian nirso. Nyt kuitenkin päätin että kyllä musta nyt tulee kasvissyöjä. En selitä tätä koska ajattelisin että olen parempi kuin te muut halusin vain kertoa tämän tänne. En siis todellakaan ajattele että olisin parempi kuin muut. Tapasin siis kummitätini, tai siis yhden kummeistani. En ole nähnyt häntä pitkään aikaan. En ole 100% varma kuinka pitkään aikaan, mutta luulisin että 10-15 vuotta olisi about oikeassa. Iskä oli paikallisessa kahvilassa ja mun piti mennä hakeen se ja samalla käydä kaupassa hänen kanssaan. Soitin sit kaupasta iskälle et oon siel kaupas ja se sano mulle

Anteeks taas ku en oo kirjottanu. En tiiä onko paljon tapahtunu vai ei. Olotilat on ainaki vaihdellu. Oon kaks kertaa istunu autossa, sen sillan (mistä aioin/aion hypätä) bussipysäkillä. Halusin hypätä molemmilla kerroilla muttei ollut rohkeutta. Viiltely ei oo mihinkää loppunu. En oo jaksanu laskuria päivittää mut aika usein oon viiltäny. Tänää kävin ostamas skalpelin ja jotai teriä clas ohlsonilt. Myyjä katto vähän oudosti, muttei sanonut mitään. Sitku on enemmän rahaa meen ostaa veitsisarjan sieltä. L  on sairaalassa selkänsä takia. Hänen selästään leikattiin jotain tänään. En ole ihan varma mitä. Pelkään hänen puolestaan todella paljon, vaikka mitään hengen vaaraa ei ole. L 'n takia tänne oikeastaan kirjotain nyt. Anteeksi kun ei ole hyvää kirjoitettavaa. 

Kirjoitin psykologilleni sähköpostin. Tässä se on. "Hei. About viikon ajan oon ollu aika itsetuhoinen. Oon halunnu joutuu sairaalaan. Vähän vieläkin haluan. Lauantaina yritin ottaa yliannostuksen. Oon haaveillu ja vähän suunnitellu sillalta 130 tielle hyppäämistä. Tänään kun tulin leffasta itkin koko matkan biorexiltä   R 'lle asti. Eli yli puoli tuntia putkeen. Se oli sellaista hallitsematonta parkumista. Lopulta sain pakotettua itkun loppumaan koska tulin   R 'lle enkä halunnut että R 'n vanhemmat näkee et itken. En oo ihan varma miksi itkin. Ehkä siksi koska olen todella väsynyt. Fyysisesti ja henkisesti. Soitin matkalla iskälle ja se sano et mun pitää kirjottaa sulle. Jos annan itselleni aikaa miettiä niin luultavasti alan itkemään taas. En tiedä milloin pystyn silloin lopettamaan itkemisen.On siis ollut aika vaikeeta nyt. Tuntuu etten jaksaisi mennä edes kouluun, yritän kuitenkin, sillä mun koulupäivät ei ole pitkiä ." ________________ I emailed my p

Eilen yritin ottaa yliannostusta. En olis pystyny nielee kaikkii niit pillereit samal kertaa joten päätin ottaa ne muutamalla eri kerralla. Ekan nielaisun jälkeen heti kaduin päätöstäni ja laitoin loput lääkkeet takaisin kaappiin. Eli en saanut otettuu lähellekkään vaarallista määrää niitä lääkkeitä. Määrä oli 100-200 mg enemmän kuin mitä yleensä otan sitä lääkettä. Pahoinvointi ja sydämen tykytys tulivat ja menin jo kahdeksan aikaan nukkumaan. Välillä pelästyin kun en tuntenut pulssiani joten koitin aina ranteesta tai kaulalta pulssin. Yritin nukkua yli tunnin ja lopulta sain unen päästä kiinni. Aamulla heräsin. Onneksi. En halunnut kuolla. ___________________________________ Yesterday I tried to overdose. I couldn't swallow all the pills at the same time so I decided to take them in few takes. After first swallow I already regretted my decision and put the rest of the meds back to the closet. So I hadn't taken even near to dangerous amount of those meds. It was only 100-20

Haluun satuttaa itteeni niin paljon/pahasti, että joutuisin sairaalaan. __________________ I want to hurt myself so badly that I would have to be put to hospital.

Oon kuunnellu/laulanu koko päivän tota biisii. Viiltelyn aikana myös. Ja lauloin samalla ku viilsin. Ja hymyilin. Se oli vähän outoo. Mä rakastan laulamista. Ainoo huono puoli on etten osaa laulaa. Mun ääni on aivan kamala. En yritä kerätä kohteliaisuuksia sanon vaa minkä tiedän. _______________________________________ I have listened and sang this song all day. Also during cutting. And I was singing then also. And I was smiling. It was a bit weird. I love to sing. Only bad thing is that I can't sing. My voice is terrible. I'm not trying to get compliments, I'm just saying something I know.

Sairausloma loppu ja palasin eilen kouluun. Pidettii palaveri et mitä teen tän kaks viikkoo. 10-14 joka päivä. Uskon että pärjään siellä. En tee samaa ku oma luokka. Teen rästi töitä. Tänään en mennyt kouluun. Mulla oli fenolisaatio. Eli mun oikean isovarpaan kynnen reunasta leikattii pala pois, koska se oli kasvanut ihoon sisään. Se oli tulehtunu kahdella edellisellä kerralla kun kävin fenolisaatiossa ja nyt en halunnut antaa sen päästä siihen asti. R  onneksi oli mukanani. Puudutus piikit sattuivat todella paljon. Enemmän mitä muistelin. Itkin. R  piti kädestäni kiinni ja silitti hiuksiani. Hoitaja huomasi että olin todella kalpea ja kysyi onko huono olo, vastasin että on. Oli todella huono olo. Hoitaja avasi ikkunan ja nosti vasenta jalkaani hieman ylös. Hetken kuluttua olo helpotti. Noin kymmenen minuuttia puudutuksen jälkeen lääkäri tuli takaisin ja alkoi "töihin". En selitä tarkemmin mitä siinä kävi. Ei kuitenkaan sattunut. Paitsi se ihme kiristys juttu minkä hän lai

Se pahoinvointi ja sydämentykytykset mistä puhuin ovat luultavammin paniikkikohtauksia. Alan nyt hyväksymään sen että viimeiset kaksi kuukautta olen joka ilta saanut paniikki kohtauksia. Se on aivan kamalaa. Sunnuntai yönä ku kävin nukkumaan niin hheti aloin itkemään. Sitten soitin R'lle itkien ja hetken päästä soitin iskälle itkien. Se oli kamalaa. Sen jälkeen en ole nukkunut kotona. Sain sairaslomaa koulusta 20.1. asti. Sen jälkeen menen nuoriso-ohjaajan kanssa puhumaan opettajani kanssa mitä teen loppu jakson eli pari viikkoa ja viimeiseen jakson. Atto aine jakson, joka on ensi jakso, käyn normaalisti. ____________________________________ That nausea and palpitations I talked about were probably panic attacks. I'm starting to accept that I have had, for the last two months, every night panic attacks. It's awful. On Sunday night when I was trying to sleep I felt the panic attack and I started to cry immediately. I called to  R , crying and few minutes later I calle

Taas valvoin. Kolmas yö kahden kuukauden sisällä minkä oon valvonu. Mun unirytmi on ihan sekaisin. Aamuyö kahden aikaa sanoin R'lle et meen nukkuu. Kävin vessas ja tulin takasin koneelle. Mun piti pelata vain hetki. Hetki vaihtu puoleen tuntiin, puoli tuntia tuntiin ja tunti kahteen. Mun psykologi anto mulle paniikkihäiriö lehtisen luettavaks. Se sano et ne oireet ja laukasevat tekijät on samanlaisia kun mulla. Ja mitä enemmän oon lukenu sitä sitä enemmän ne "kohtaukset" alkaa tuntua paniikki kohtauksilta. Enkä enää hoe ittelleni et ei o hätää. Nyt sanon et jos tulee kohtaus, mä selviän siitä. Tiistaina mun lääkäri tulee mun psykologin tapaamiselle mukaan. Se arvioi että tarvitsenko sairaslomaa. Oikeestaa en halunnu ottaa lääkkeitä koska en halunnu sitä paniikkikohtausta. En tiiä oonko sanonu näitä asioita jo. Pyydän anteeksi jos sanon asioita kahdesti. ___________________________________________ I stayed up the whole night, again. Third night in last two mont

Miten näin nopeesti voi hyvä olo vaihtuu pahaksi oloksi? Vähä aika sitte oli hyvä olo ja nyt taas itken etten haluu mennä kouluu. Joo tiiän et oon säälittävä. Pitää vaa purkaa ajatuksia. Aina ku sanon jollekki et tää ala ei oo mun ala ni ne suuttuu tai alkaa sanoo et mun on pakko käydä tää loppuu mut tuntuu ettei mun pää kestä tätä alaa. _________________________________ How can good feeling change into a bad feeling so quickly? Just few moments ago I felt good and now I'm crying because I don't want to go to school. Yeah I know I'm pathetic. I just have to unload my feelings- Every time I tell someone that this isn't what I want to do, they get mad or they start saying that I have to go through with this but I feel like I can't take this.