183 päivää
Eli tänään oon ollut 183 päivää ilman viiltelyä. Tasan 6 kuukautta. Viimeinen viilto oli 12.6. Vaikka kuusi kuukautta on pitkä aika, silti ajattelin viiltelyä joka päivä. En saa sitä pois mun mielestä.
Olen pian vaihtamassa nuorisopsykiatrialta aikuispsykiatrialle. Tapasin sen lääkärin jo kerran ja sen ketä tulen tapaamaan siellä. Se lääkäri sanoi että viiltely ei ole riippuvuus ja nykyinen lääkärini sanoi että mulla se voisi olla riippuvuus.
Nyt on sellainen olo, että jos tietäisin, että pystyisin viiltämään tarpeeksi syvälle, jotta saisin tikit niin tekisin sen heti.
Olen pian vaihtamassa nuorisopsykiatrialta aikuispsykiatrialle. Tapasin sen lääkärin jo kerran ja sen ketä tulen tapaamaan siellä. Se lääkäri sanoi että viiltely ei ole riippuvuus ja nykyinen lääkärini sanoi että mulla se voisi olla riippuvuus.
Nyt on sellainen olo, että jos tietäisin, että pystyisin viiltämään tarpeeksi syvälle, jotta saisin tikit niin tekisin sen heti.
Olipas paljon asioita kun luin koko blogin alusta asti.
VastaaPoistaOlisi paljon sanottavaa sulle. En vain oikein tiedä mitä. Sen väitän tietäväni, mitä paskanjauhantaa jostain iloisista ajatuksista et halua kuulla.
Mikä kiinnitti mun huomion, on se, että pyydät anteeksi tosi usein. Ei sun tarvitse. Se, mitä tunnet tai ajattelet, on sun todellisuus, ei sitä tarvitse pyytää anteeksi keneltäkään. Tää on sun blogi, sä voit postata tänne ihan mitä haluat, eikä kukaan voi alkaa nillittää siitä. Kenenkään ei tätä kuitenkaan ole pakko lukea. Älä rajoita itseäsi säästääksesi muiden tunteita jollain tapaa, silloin pahoitat oman mielesi kaikkein pahiten, ja se on pahinta mitä voit tehdä. Jos tarvitsee valita, pahoittaako joku muu mielensä vai pahoitatko sinä mielesi, se on joku muu. En tarkoita, että pitäisi olla tahallaan ilkeä, mutta sinun ei tarvitse ottaa kantaaksesi enemmän kuin mitä jo teet.
-E,
se, keneltä kyselit kesällä hääseremoniasta, kenelle voi aina avautua jos siltä tuntuu, ja joka itsekin yrittää rämpiä ylös masennussuosta