In the clutches of depression

Jotenki tuntuu surulliselta ja/tai säälittävältä kun vietän vapun yksin. Tai no ei oo ensimmäinen kerta mut nyt tuntuu että se vaikuttaa mielialaan. Täytän 20 pian ja vietän vappua yksin, kotona ja selvinpäin.  Vähän tuntuu että haluaisin viettää sen jollain muulla tavalla, mutta en oikein voi. Vietän vapun tällä tavalla koska mulla ei ole kavereita ketä haluisi viettää vappua mun kanssa ( yhteensä mulla on ystäviä vain 1,5. Yksi kaveri on 0,25 ystävää) ja koska ei ole rahaa mennä mihinkään. Enkä varmaankaan lähtisi yksin vaikka olisikin rahaa. Kun aloin miettiä tätä asiaa enemmän alkoi itkettää.......

24.6.2013 painoindeksi: 25,3 24.4.2014 painoindeksi: 19,6 Viime kesäkuussa olin lievästi ylipainoinen ja nyt oon vain kaksi kiloa alipaino rajan yläpuolella. Painoindeksin mukaan. Yllä mainittujen päivämäärien painojen välillä on eroa 15,2 kiloa. 

Keskiviikkona sosiaalityöntekijä tuli tapaamaan mua mun kotona. Ihan ensimmäinen kysymys oli "ootko sä laihtunut". Oon mä laihtunut mut se ei oo yhtä nopeeta ku sillo loppu vuodesta (12 kiloo muutamassa kuukaudessa) mut oon laihtunu vähän kerrallaan. Esim nyt 1,5 kiloo viidessä päivässä. En ees yritä mut. Se laihtuminen haittaa ollenkaan. En syö kuin yhden aterian päivässä. Eilen kävin iskän kanssa paikallisessa ravintola/pizza paikassa. Otin lasten ranskalaiset, mutten jaksanut edes puolia siitä annoksesta ja se oli LASTEN listalla et se ei ollu hirveen iso. Ja viime viikolla kun käytiin kotipizzassa en saanut syötyä edes kahta palaa ennen ku tuli olo etten pysty syödä enempää ja vain pari viikkoa aiemmin pystyin syömään jopa kolme palaa. Enkä enää jaksa syödä juustoateriaa kokonaan, siis hampurilaista JA ranskalaisia. En tiiä pitäisikö mun olla huolissani vai ei. Tänään on tullu välillä sellanen olo et maha kääntyy sisäänpäin tai jotai. Se sattu tosi paljon mikä oli ikävää.