The fault in our stars

-
Keskiviikkona sosiaalityöntekijä tuli tapaamaan mua mun kotona. Ihan ensimmäinen kysymys oli "ootko sä laihtunut". Oon mä laihtunut mut se ei oo yhtä nopeeta ku sillo loppu vuodesta (12 kiloo muutamassa kuukaudessa) mut oon laihtunu vähän kerrallaan. Esim nyt 1,5 kiloo viidessä päivässä. En ees yritä mut. Se laihtuminen haittaa ollenkaan. En syö kuin yhden aterian päivässä. Eilen kävin iskän kanssa paikallisessa ravintola/pizza paikassa. Otin lasten ranskalaiset, mutten jaksanut edes puolia siitä annoksesta ja se oli LASTEN listalla et se ei ollu hirveen iso. Ja viime viikolla kun käytiin kotipizzassa en saanut syötyä edes kahta palaa ennen ku tuli olo etten pysty syödä enempää ja vain pari viikkoa aiemmin pystyin syömään jopa kolme palaa. Enkä enää jaksa syödä juustoateriaa kokonaan, siis hampurilaista JA ranskalaisia. En tiiä pitäisikö mun olla huolissani vai ei. Tänään on tullu välillä sellanen olo et maha kääntyy sisäänpäin tai jotai. Se sattu tosi paljon mikä oli ikävää.. :/

Aloin tiistaina lukemaan John Green'n The Fault in our stars kirjaa ja oon jo puolessa välissä, oon siis lukenu jotai 150 sivuu yhdessä päivässä mikä on ennätys mulle, koska en oo pitkään aikaan lukenu. Rakastan sitä kirjaa. Yks luokkatoveri joskus oli suositellut sitä mulle. Nyt kuitenki se alko kiinnostaa sen elokuvan trailerin kautta. Valitettavasti aloin TAAS haaveilla siitä et mulla olis syöpä. Ja joo tiedän se on tyhmää haaveilla siitä. Mulla ei oo ees hyvää syytä miksi haaveilen siitä. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brintellix, päivä 1

-
Tää blogi on jäänyt vähän pois ku en oo tiennyt myös kirjoittaa. Mun olisi pitänyt kirjoittaa kun lopetin lääkkeet. Olisi pitänyt kirjoittaa siitä kokemuksesta niin olisi myöhemmin voinut katsella ja lukea millaista se oli. Sillä nyt se lääkkeetön aika loppui. Olin 194 päivää ilman lääkkeitä. Päätin että pidän nyt täällä kirjaa tästä uudesta lääkkeestä ja miltä se tuntuu / miten se vaikuttaa. Eilen olin lääkärin tapaamisessa ja siellä suostuin uuteen lääkitykseen koska tää väsymys vaikuttaa niin pahasti mun jaksamiseen. Väsymys siis alkoi 16.9. ja paheni kuukausittain. Marraskuun alussa viiltely tuli takaisin ja jouduin myöntämään etten voi hyvin. Viiltely oli hyvä merkki siitä ja mun itkukohtaukset. Itkin siis hysteerisesti ja ajattelin että en jaksa enää. Joulukuu on alkanut hieman paremmin. Mutta silti olen väsynyt.  Tämä uusi lääke on nimeltään "Brintellix". Se on kuulemma uusi lääke joka voi auttaa myös kognitiivisen toiminnan kanssa. Muistaakseni se lääkäri sano
Lue lisää

Kaksi päivystyskäyntiä viikossa

-
Taas tuli käytyä päivystyksessä. Ekana sunnuntaina koska mun pulssi oli yli sata yli tunnin. Multa otettii sydän filmi, mut ne sano et se on okei ja et tää on normaalii nuorilla. Ei ainakaa tunnu normaalilta. Eilen sitten viilsin viillon, joka oli 2cm pitkä, 0,5cm levee ja 2mm syvä. Soitin sinne päivystyksee ja kysyin et pitäiskö tulla ompeluttaa se ja se tyyppi sano et joo. Menin sit sinne, olin siellä kasin aikaan. Ne otti mut sisään puol ysin aikaa, putsas haavan ja jätti mut makoilee siihe pöytäsängylle puoleksi toista tunniksi. Makasin sen tunnin siinä mut sit alko ärsyttää ja nousin istuu ja aloin räplää kännykkää. Lopulta lääkäri tuli ja ompeli kaksi tikkiä siihen. Ei puudutettu koska oli vain kaksi tikkiä. Se lääkäri sano et mulla on aika sitkeä iho ku ei tainnu neula meinata mennä läpi. Tässä kuvia. Kommentoi jos et halua nähdä tämmöisiä kuvia, niin en ehkä enää laita.
Lue lisää