In the clutches of depression

Oon väsyny... Oon niin väsyny. En edes vaatteita jaksa vaihtaa...

Mä niin kovasti haaveilin semmosseesta haalariolopuvusta mitä myytiin seppäläs ja etinki sitä ennen jouluu sielt seppäläst varmaa 15 min ja aattelin sit tänää käydä kysymäs onko niitä ja jos ei oo nii millo niit on tulos. Vastaukseks sain et ne on ollu loppu jo 2-3 viikkoo ja ne on loppu koko suomest ja et niit ei oo tulos lisää.... Voi ny v*ttu... V*tuttaa pikkase. Toivottavasti ees tulee jotai hyvää tähänki päivää.

taas mä itken... miksei mikää onnistu... 

Se meni niin nopeasti etten oikeestaan huomanutkaan. Oli se vähä outoo kun ei lunta missää oikeestaan ollut. Ainoo mistä joulun tunnistin oli jouluruuat, joulukuusi ja tietty lahjat. Joulupöydäs oli ruokia outoja, mätiä, kalakakkua ja juustoja, ei niitä ennen ollut, enkä nytkään maistanut. Pelkkää kinkkua lautasella ja karjalanpiirakka vieressä ja kokista lasissa, siinä mun oli jouluateria. 

Ei sitte nukuttu yhtää...

Elikkäs. Tänää lähettii ostaa mulle mun iltalääkettä, minkä avulla nukun, mutta kappas vain apteekissa ei ollut niitä lääkkeitä. Niitä tulee vasta huomenna. Eli oon tän illlan/yön ilman sitä lääkettä joten en tiiä tuleeks mun nukuttuu ollenkaa. Kai mä ny unta saan. Toivottavasti. Niijoo ja mua alko ny kiinnostaa poskilävärit. Tietty haluun vielki kieli- ja napalävärin, mut sit myös haluisin poskilävärit. Ne kolme(neljä) lävärii (kieli-, napa- ja poski lävärit) olis ihana 18-vuotis lahja ♥

Tein huvikseni Beckin masennus testin. Tällä kertaa tulos yllätti mut.  " Käytit testin tekemiseen 1 minuutin 43 sekuntia. Testipistemääräsi on   21 . Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä. Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon." Viime kerral ku tein testin, mikä oli masennukseni pahimpia vaiheita, tulokseks tuli jtn yli 40. Oon huomannu et nyt on menny paremmin ja toivon et näin jatkuu.  Kiitos kaikille lähimmäisilleni ♥ Äidille, isälle, R 'lle, rakkaalle kummitädilleni, kiitos kaikille jotka ovat mun tukena olleet ♥

Taas tuntuu etten kelpaa ja et kaikki muut on 100000000 kertaa kauniinpia kuin minä.. edit 19:45 Nyt toiveena olisi kuolema niin ei tarvitsisi sietää tätä pahaa oloa.. Oon itkeny 15min putkee eikä itkusta tuu loppua. Mä oon niiiin väsyny ja loppuun palanu. Tuntuu etten kestä enää yhtää edit 19:56 Okei en mä oikeesti haluis kuolla. Mä vaa haluun tän pahan olon pois. Mä en tykkää itkemisestä, varsinkaa ku koht tulee prkl puol tuntii täytee....... Tuntuu et kaikki vihaa mua..

Mä en ymmärrä. Miten taas tällanen olo tuli. Näin väsyny ja itkuinen olo. Tuntuu ettei jaksa mitään. Ei oo pitkään aikaan ollu näin pahaa oloa. Mutta vaikka on paha olo, en siltikään aio satuttaa itseäni ja siitä ajatuksesta olen ylpeä.  Seuraavan kerran meen kouluun vasta ens vuoden puolella. Mun pitää kerätä voimia, että jaksan olla siel. Vaik päivät siel tuntu menevän hyvin nii ne kuitenki vei niin paljon voimia etten nyt jaksa enää. Tuntuu et on voimia enää vain tyhjyyteen tuijottamiseen. Kaikki tuntuu vievän todella paljon mun voimii. Haluaisin vain maata sängyssä ja nukkua.. Kaikkein pahin tunne on makeanhimo...

En tiiä mitä kirjoittaisin vaik monia juttuja on käyny. Ehkä vois aloittaa vanhimmasta "jutusta". Torstaina koulus meni melko hyvin ku V  ei ollu siel ja osittain sen takia et oli hyvä päivä torstaina nii en sit menny kouluun perjantaina, koska halusin pitää hyvän viikonlopun. Viikonloppu meni iha hyvin, olin R 'n luona yötä ja mentii sit sunnuntaina R 'n kans junalla Tampereelle mis äiti ja sen miesystävä jo oli ja mentii niitten kans kattoo Tampere Talolle "Lumiukko" esitystä. ( http://www.tampere-talo.fi/lumiukko/ ) Se oli hieno, eikä ees haitannu vaik tuntu et minä ja R  oltii vanhimmat "lapset" siellä. Me käytii ennen esitystä syömässä Pancho Villa -nimisessä ravintolassa. Me kaikki otettii jotkut hampurilaiset, kaikki muut otti pekonihampurilaisen ja mä otin juustohampurilaisen ilman jäävuorisalaattia. Se siis ei ollu pelkkä hampurilainen vaan ateria. Ranskiksii ei ollu pakko ottaam, sai valita ottiko ranskalaiset vai lohkoperunat vai sala

Käytii iskän kans kattomas nuorisoteatterin näytös. Oli hieno. Esityksen jälkee, kotimatkalla tuli haikee ja surullinen olo, koska itekki haluisin mukaan mut ei oo paikkaa. On taas niin tyhjä olo... Mietin miten huomenna pärjään. En pysty enää keskustelee siitä asiasta. Siitä on paisunu liian iso ja mä en kestä enää puhuu siitä, mun olo romahtaa joka kerta ku siitä yritetään puhua... Meen sit koulun jälkee kysymää työssäoppimispaikkaa teatterin pukuvuokraamosta tai mikä lie onkaa. 

Lähin aamulla kouluun iloisin mielin, ja luin kirjaa käytävällä eikä ollu paha olo, vielä. Tunti ku alko ja mentii atk luokkaan nii heti ope ja V  tuli siihe mun luo ja sano et pitäs mennä taas keskustelee. Mä sit sanoin ettei asiasta tarvitse enää keskustella, koska kukaan ei halua sitä selvittää. V  sit sano et se haluu selvittää asian koska oon puhunu niistä p*skaa. Mun oli sit pakko mennä. Mua sit syytettii kunnianloukkauksesta. Siis et oon tääl selittäny jotai mikä ei oo totta. Mä kielsin et olisin sanonu jotai mikä ei oo totta. Sit lopulta kävi ilmi ettei V kuulemma ollutkaan viillelly tms eli siitä pyydän anteeksi että olin sanonut että hän oli viillellyt vaikka hän ei ollutkaan, mut enhän mä voi tietää et oliks se viiltäny reitee tms ku se näytti kätensä ja kysy et näyttääks ne siltä et se olis viillelly. Ja ehkä mä oon liiotellu jotai asioita tääl mut ne on ollu mun mielipiteitä ja tuntemuksia, en oo sanonu et ne oli 100% totta. Joten pyydän teiltä lukijoilta anteeksi jos jaoi

Nyt ku oon kattonu Amerikan huippiksen kaikki tuotantokaudet  ja Suomen huippiksen neljännen tuotantokauden nii mulle on tullu unelmaks et voisin tehä mallin töitä, et voisin olla malli, mut oon liian lyhyt. Kai. Enkä tiiä kestäisinkö sitä kritiikkiä, mut nythän se unelma pysähtyy siihe mun pituutee. Enkä uskois et mun muutkaan mitat olis siihen ammattiin sopivia. Mut ainahan saa unelmoida. Ja tää on mun unelma, vaikka se tuskin toteutuu.

Tämä on viimeinen teksti ennen kuin vaihdan salaiseks tän blogin.  Minkä ikäsenä aloitin viiltelyn ja mistä sait ajatuksen sen aloittamiseen? - Olin kaiketi kolmetoista, mutta ei se kunnon viiltelyä ollu. Pelkästää kynällä raapimista mut kyllähän sitäki kutsutaa viiltelyks. Mulla vaa oli niin paha olo sillo et oli pakko tehä jotai.  Missä tapasit R:n ekan kerran ja mitä hänestä silloin ajattelit? - Ekan kerran näin R 'n joskus seiskalla, mut en muista mitä sillon aattelin hänestä. Tapasin hänet oikeasti sitten lukion ekalla eli viime vuonna (2010) ja silloin aattelin et "vähänkö söpö jätkä". Minkä ikäinen R on? - R  on samanikäinen kuin minä eli 17 (-94) Onko R kysellyt viiltelystäsi? - Ei kai kysellyt, mut kyl hän tietää siitä.  Mitä mieltä R:n vanhemmat on viiltelystäsi? - En tiiä mitä mitä mieltä ne on ku ei olla puhuttu mut kyl ne on nähny arvet. Luulisin Mikä on pahin viilto jonka olet tehnyt? - Varmaa semmone 3cm pitkä tms. Kadutko viiltelyä koska

Nyt blogi vaihtuu salaiseks. On tullu liikaa paskoi kommenttei. Eli jos haluat jatkaa tän blogin lukemista kirjoita sähköpostis toho kommenttiosioon nii kutsun sut lukemaan tätä blogia. En julkaise sitä kommenttia missä lukee sähköposti. Kiitos kaikille lukijoille, salaisille ja julkisille. 

"panacodien maksimiannostukset, arpien esittelyt, kaikki itsensä puukotusjutut, jatkuva "haluun laihtuu" puheet.... Ei se oo pelkkä viiltely." V sano ton mesessä. Noista kuulemma se V 'n välttely johtuu. Siis tää on mese keskustelusta mikä käytiin 14.11.2011. Selitän noi kaikki ny täs. Panacodien maksimiannostus siks koska oli paha olo ja halusin päästä siitä eroon. Arpien esittely, siks ettei muut tuntis et olis yksin viiltelyn kans. Itseni puukotus juttu, siks koska oli paha olo ja mietin sitä koska halusin satuttaa itteeni, koska oli pahin olo piiiiitkään aikaan. Laihtumis puheet, koska V  oli ite puhunu anoreksiastaan ja koska tunsin halua laihtua. ________ Ja mun mielestä on hieman säälittävää tulla puhumaan mulle viiltelystä, ku oon ite lopettanu ja hän on alottanu taas. Sori vaa. 

En ole kertaakaan laittanut omia viiltely kuviani tänne. Kaikki on löydetty googlen kuvahausta.