In the clutches of depression

Mulla meni tosi pitkään ennen kuin älysin miksi mua katottiin oudosti kaupassa. Ostin veitsi setin kun se oli alennuksessa ja olin t paidassa. Ja mun käsi on täynnä arpia... Älysin vasta kotona asian. 

Joo en keksiny parempaa otsikkoa..    En viillelly sillo perjantaina tai sen jälkeen. On 37 päivää ilman viiltelyy. Kerran melkein viiltelin, testailin teriä sillee et kumpi pää on terävempi mut en tehny "kunnolla" mitää. En laske sitä "kokeilua" viiltelyks. Tai no kai sekin on mut siis mä en aattele et se rikko mun putken.    Sain tänää katottuu loppuu The Legend of Korra -tv sarjan. Se oli hyvä. Sitä ennen olin kattonu sen Avatar: The Last Airbender -tv sarjan. Tykkäsin molemmista. Legend of Korra'n neljäs kausi vissii tulee ens vuoden alussa. Et ei oo pitkä aika siihen. Onneks. Ku nyt mulla on ongelma et mitä mä katon sillon ku pelaan Minecraft'ii. Jos jollain olisi jotain ehdotuksia mitä voisin katsoa niin olisin kiitollinen niistä.    Koulus on menny hyvin. Tykkään tosi paljon. Opettajien kans vähän on ollu ristiriitoja. Esim. tänää yhteiskuntaopin opettaja kysy et tunteeko ketään meistä ketään ketä olis kunnan hallituksessa tai valtuustossa. Ta...

Kävin kattoo ton "if i stay" leffan. Sen tytön piti / se sai valita et elääkö vai kuoleeko. Mulle tuli leffan aikana mielee et se periaatteessa on melko yksinkertainen päätös. Päättää elää ja jos ei pidä siitä ja/tai jos se on liian rankkaa niin sitten tekee itsemurhan. Yritän siis tässä sanoa, että jos valitsee elämän, voi myöhemmin valita kuoleman, mutta jos valitsisi kuoleman, ei voisi myöhemmin valita elämää. Aloin myös miettiä mitä itse tekisin siinä tilanteessa. Tai no oikeastaan ajattelin että haluisin olla samanlaisessa tilanteessa kuin sen leffan tyttö (makaamassa sairaalan sängyssä, muut epävarmoina elääkö vai kuoleeko) silloin näkisi ketä oikeasti välittää. Äiti ja iskä tietysti välittäis ja L kans. J ehkä myös vähän. Siis jos kuolen niin uskon että J surisi vähän, mutta pääsisi yli nopeammin kuin äiti ja/tai iskä. En kuitenkaan usko, että ketään muu välittäisi (läheisiä sukulaisia lukuunottamatta) esim. Em, R, N, Je, S, V, A tai E . Mahdollisesti T välittäisi, m...

Kirjoitin tämän tekstin 1.8.2014 klo 23. Eli kun sanon "tänään" tarkoitan perjantaita 1.8. Toinen syy miks tänään on ollut hyvä päivä on se koska sain nähdä Guardians of the Galaxy elokuvan. Vihdoin sain nähdä sen. Se oli mahtava. Meen katsomaan sitä uudestaan hyvin pian. Iskän raahaan mukaan :).  Ja kolmas syy on se että mun tilaama Nintendo 3DS xl saapui tänää. Se on sellainen limited edition missä oli mukana a link between worlds peli ja se ulkopuolen värit jne oli sen mukaisia. Oon pelannut sitä peliä jo puolitoista tuntia tänään. 

Tänää sain reseptin kahteen uuteen lääkkeeseen. Imovane ja atarax. En ollu ikinä kuullutkaan niistä. Imovane unettomuuteen, mutta sitä ei saa käyttää pitkään joka päivä. Atarax päivällä ahdistuneisuuteen. Ainakin niin se lääkäri sano. Ajattelin aiemmin et se lääkäri on ärsyttävä eikä kuuntele. Mutta tänää sanoin sille et ei se voi kuulla/ymmärtää mitä sanon kun se ei kuuntele. Sen jälkee se muuttu. Ainakin siltä se tuntu. Siitä tuli mukavampi. Osa syy miks musta tuntu et siitä tuli mukavampi, ehkä oli siinä et se suostu auttaa mua tän unettomuuden kanssa. Oli niin kamalaa olla niin väsynyt. Kun oli tuli huono olo ja ajattelin "oon niin väsynyt" niin aloin itkemään. Hain molemmat lääkkeet apteekista jo tänää. Niissä molemmissa lukee "tarvittaessa" eli ei päivittäin. Kokeilen kuitenki imovanee tänää nii näkee et auttaako. Ataraxia kokeilin kans ku ahdisti niin paljon. Mahdollisesti auttoi, mutta en ole varma. Toivon että se auttoi.  Ja tiedän että jotkut ei pidä mistä...

Mulla on nyt se dkt ryhmän tapaaminen. Alussa aina kerrataan edellisen kerran juttuja ja kysellään miten niitä harjoitteli. Aiemmin on saanu puheenvuoron vaikka ei olis harjoitellut niitä edellisen kerran jälkeen. Eli olisi ollut nolla rastia. Nyt mulla oli nolla, enkä saanut sanoa mitään vaikka muut aiemmin on saanu vaik olis ollu nolla. Muutenki oli tosi ahdistava olo ollu aamulla. Meni taas nollaan päivät. Neljä päivää olinkin ollut ilman. Ja sit ahdisti toi tapaaminen muutenki. Tauon aikana se ahdistus vaan kasvoi ja lopulta lähdin vessaan itkemään. Se oli 14.15. Nyt kello on 15. En oo vieläkään pystynyt menemään takaisin. Ahdistaa liikaa. Pääsin kuitenkin liikkumaan vessasta pois, tulin tähän aulaan istumaan. Yksi niistä vetäjistä tuli pyytää mua takas sinne koska siellä pitäis istua vaikka olis kuinka paska olo. Ainakin niin ymmärsin sen mitä se sano. Jos se oikeesti on niin, niin en pysty käydä tässä ryhmässä.  Meinasin lähteä kotiin suoraa kun alkoi ahdistaa kun vessa ...