In the clutches of depression

Joskus tuntuu et mun pikkuveli J on hemmoteltu lapsi. Se saa tyylii kaiken mitä haluaa. Esim tänää käytii ideaparkissa vain siksi että J tarvitsi kengät ja äiti anto sille satasen rahaa vaikka äidillä pitäisi olla rahat loppu. Ainaki se sano mulle et sillä on rahat loppu. Luulisi et jos on rahat loppu ni se pyytäis yli jäävä rahat takaisin, mutta ei. J saa pitää koko satasen (kengät+yli jääneet rahat). Mä ostan kaikki vaatteeni ja kenkäni itse. En todellakaan usko, että J on muuttamassa pian pois äidin luota vaikka hän täyttää 18 jouluaattona. Ja tuskin ostaa omat vaatteensa sitten kun on täyttänyt 18 niinkuin minä olen tehnyt. Vituttaa kyllä aika paljon... Ja sit vielä äiti huutaa mulle... Ainaki sain motivaatioo viillellä.  Äiti meni kauneushoitolaa ja minä, J ja J 'n tyttöystävä käveltii prismaa. J tarjos mulle lanttei (neljää euroo) et menisin ostaa ruokaa mut ei hesest mitää neljäl eurol sais. Ja siit sit synty riita ku J ei kuulemma sanonu nii. Ja sit äiti viel

I've been clean for 47 days. Which means I've been 47 days without cutting. That's the longest time this year. I feel kinda numb so I might cut. I don't really know. I've gotten kinda addicted to Marina and the Diamonds music. I have listened Electra Heart through like over 20 times. " Teen idle " is the song that kinda tells how I feel now. ( " Feeling super, super (SUPER!!!) suicidal" and  "Oh God! I'm gonna die alone" ) . I really have no idea how I should deal with R . I still cause fights even we aren't together. He wants to be my friend and I don't understand why. I woke up at 1pm and it's already 5.40pm. This day is almost over. That's why it's nice to sleep long. I don't have to fake a smile so long. Even if I might think I don't fake my smiles, the truth is that every time my smile fades in seconds it was a fake smile. And it hurts. Right now I really consider suicide as an option. When

Taas piti täyttää tuon tuen hakemus. Onneks tänää oli myös sosiaalityöntekijän tapaaminen ja hän auttoi. En tiedä saanko sitä tukea uudestaan mutta kyllä mä sitä tarvitsisin. Tarvitsen vieläkin apua. Yritin selittää siihen kaiken tarvitsevan.  Vein tänään R'lle loput sen tavarat. En sanonut mitään. Annoin vaan ne tavarat. Lähdin itkien pois. Pakko oli pysähtyä seuraavalle bussipysäkille sillä itkin niin paljon ja tärisin. R kysyi whatsapp'n kautta että miksi pysähdyin siihen. Yritin selittää. Hetken päästä lähdin ajamaan vaikka itkin vieläkin. En vain saattanut olla siellä hänen silmänsä alla kauempaa.  Kun lähdin ajamaan olin päättänyt että viillän tänään. Olin kotona alle puoli tuntia. Sitten tulin äidille. En voinut olla yksin kotona.  R lisäsi mut facebook'ii yks päivä. Sit taas riideltii ja loputa hän poisti mut ja blokkas. Nyt me vähän puhuttiin whatsapp'ssa ja ehkä me sittenkin voimme olla kavereita. 

Anteeksi kun en ole kirjoittanut pitkään aikaan. En ole jaksanut kirjoittaa eikä ollut ideoita mistä kirjottaa. Nyt kuitenkin pitkälllä junamatkalla kun on aikaa niin päätin kirjoittaa. Kävin tänään Oulussa pääsykokeessa. Menin sinne yö junalla. Olin aamulla puoli kuudelta Oulussa. Odotin rautatieasemalla klo 7 asti ja sitten lähdin kävelemään sinne koululle missä pääsykoe oli. Päivän piti kestää 8-16, mutta sain tehtävvät jo valmiiksi yhdenksän aikaan ja haastatteluni oli 9.10 joten sen jälkeen sain lähteä. Kävelin takaisin rautatieasemalle ja menin lippuluukulle kysymään voisinko vaihtaa lipun, sillä jos olisin ostamallani lipulla mennyt olisin joutunut odottamaan vajaat 12 tuntia, ja vaikka kuinka tykkään odottaa 12 tuntii oli vähän liikaa. Sain vaihdettua lipun ja sain jopa rahaa takaisin. Jouduin melkein tunnin kuitenkin odottamaan. Kun näin että jouduin käytäväpaikalle tiesin että siitä ei hyvää seuraisi sillä mun oli pakko saada kännykkä ja iPad laturii. Tietenkin vieres