In the clutches of depression

Iskä on yövuorossa ja mä oon yksin kotona. Pelottaa ja ahdistaa. Ainaki saan harjotusta siihen et miltä tuntuu asuu yksin. Äiti sano et sen mun omaan kotiin muuttamisen vois peruuttaa viel. Mut en kehtaa tai halua ku on nii paljo tavaraa ostettu jo, mm. tv ja ruokapyötä+tuolit. Oikeesti mua pelottaa tosi paljo. Miten pärjään. Raha asiat. Samalla alueella asuvat kaksi hieman "hullua" miestä. Se että asunto on maantasalla. Tyylii kaikki muuttoon liittyvät asiat pelottaa. Yhes kohtaa ei pelottanu ku suunniteltii R 'n kans et se muuttais mun kans heti siihe, mut päädyttii siihe päätöksee et mä muutan eka yksin. Ehkä myöhemmin R muuttaa sinne. Äsken oli semmone ajatus et kunpa sais jollakin juomalla tms pään nii sekasin etten tunne kättä tai en älyy miten kovaa painan nii sit saisin tikkejä taas. Koulussa käyminen alkaa käydä rankemmaks. Kyl jaksan hetken vielä, mut en tiiä jaksanko pitkään, jos koko ajan menee rankemmaks. Stressi on kauheeta. Suurin osa stressistä kyl ...

Ku vietin koko päivän kotona kipeenä nii unohdin että mulla olis ollu aika psykologille. Se sit soitti mulle ja puhuttii puhelimes. Kerroin et viiltely on lisääntyny. Se pyysi miettimään mitä mä saan viiltelystä ja aattelin et voisin kertoo myös tänne. Siis kerron syitä ja miksi teen sitä ja mitä saan siitä. Saan tuntea kipua Saan nähdä verta Saan satuttaa itseeni Saan purkaa vihaa ja ahdistusta Tunnen et oon elossa Et olis jotai tekemistä Jos vaikka saisin tikkejä Oon koukussa Koska haluun tehä sitä Se on kivaa Joo se on sekava lista. Ja mulle on turha suuttua siksi että  viiltelen. Kukaan ei voi pakottaa mua lopettamaan. Ainoo joka saisi mut lopettamaan on minä itse ja mä en halua lopettaa. Mua ei haittaa vaik tää menis itteni silpomiseks (mun psykologi joskus sano et saattaa lopussa mennä silpomikseks). Joo oon outo. Mitä sitte. Mulla on tyhjä ja epätodellinen olo enkä välitä vaik tekisin ittelleni jotai.

Ei oo hirveen hyvä jos mul on tylsää. Nytkin haluun viiltää. Haluun sen ihanan seitsemän tikin viillon taas. Sry oon outo. Can't change that.

Ja taas oon vessas itkemäs.. Miks mun pitää olla tämmöne.. Tuntuu et tänää kaikki menee pielee ja et ketää ei pidä musta. Teen taas kaiken näköjää väärin. Vois viiltää illal nii pahasti ettei tarvitsis tulla kouluu. Tai jos joutuisin kolarii nii seki kelpais. Ihan mitä vaa. Mut en haluis tulla kouluu. En kestä ku tuntuu etten osaa.

Onpa mukavaa ku oma äiti vittuilee lapselleen ja saa hänelle pahan olon..

Oi. Mitä suunnitelmia minulla onkaan reiteäni varten.

Olipa taas "kivaa" käydä äidin luona..... J sai taas sakkoja ja sit noi puhu jtn ja lopulta niitten jutuist tuli semmone olo et olis parempi et olisin kuollu tai et ne toivois ettei mua olis. Onpa taas ollu vitun hyvä päivä.

En muista kerroinko täällä, että pääsin Filmtowniin työhaastatteluun. Olin innoissani. Se oli unelma työpaikka. Tänää, äsken, sain sähköpostin, missä kerrottiin että saanko työn vai en. No en tietenkään saanut. Ei ollu yllätys... Nyt vaa itken. En ees jaksa viiltää vaik haluisin ehkä. Nyt meen vaa nukkumaan ja luultavasti itken itteni uneen. Miks pettymyksillä pitää olla niin v*tun iso vaikutus muhun.

I cut myself again... I'm sorry. Ja uusille lukijoille: anteeksi, kun joudutte lukemaan tällaista. Uskon, ettette haluaisi lukea tällaista, mutta tämmöstä tää mun elämä on. Vaihtelevaa. Vaikka koulussa saatan hymyillä, hetken päästä saatan olla juuri purskahtamassa itkuun. 

Nää 8-16 päivät on mulle kaikkein vaikeimpia. Varsinki ku kauhee kipu valtaa kehon. Fyysinen kipu ekaks. Ja myöhemmin ahdistus, joka on kuin kipua. Lähin jossai yhden aikaa kotii. Yks ammattiohjaata/vähän niinku apuope soitti sit mulle varttii vaille neljä et missä oon. Koulus kuulemma joku oli ollu huolissaa ku olin lähteny ja jättäny tavarat sinne. Jotenki tuli epäilevä olo. En tiiä miks. Ainii. Yks päivä löin mun jalan vahingossa patterin lämpönuppiin ja mulle tuli mustelma jalkaa. Ja nyt mun tekee mieli viiltää se auki. 

http://thebitterprincessssongs.blogspot.fi/2012/09/stare-at-my-scars.html Sain just kirjotettuu 110. biisin. Oli aika pitkä tauko. Käykää lukemassa jos jaksatte :).

Ny on naama paljastettu. Kuva on otettu eilen. Eilen kävin myös kampaajalla ( R 'n äidillä). Tarkotus oli vaalentaa ja se tehtiinki tai värin poisto. R 'n äiti olis halunnu tehä viel jotai noille hiuksille ku se ei tykänny miltä ne hiukset näytti mut mä tykkäsin joten en antanu tehä mitää, paitsi leikata ihan vähän niinku ohentaa/ottaa kuivii päit pois. Ens kerral ku meen sinne kampaajalle nii mul vaalennetaa ja sit värjätää siniseks jos on tarpeeks vaalee väri. Saan siin ihanat siniset hiukset taka s  ♥. Tuskin kuitenkaan vaihdan nimimerkkiä. Tää on ihan hyvä.  Ja kuvassa on mun panda pipo/hattu. Oon rakastunu siihe, mut en tiiä pidetääks mua outona ku pidän sitä. Tänää koulus ku olin nii yks poikaporukka meni ohi ja sit yht äkkii ne alko nauraa. Pelkään et ne nauro mulle. Se tuntu pahalt. Ja mua ahdisti jo muutenki. Menin tunnille takas, mut en pystyny olee siel ku ahdisti niin paljon. Menin terkkarin luo ja se anto mulle tän päivän "sairaslomaa". Mä oikeesti yri...

Menin ostaa karkkii :(. Hävettää. Ja sit viel kävin heses.. Oon päättäny et paljastan mun naaman. Laitan kuvan tuonne "Kuka minä olen?" kohtaan. En ehkä vielä tänään, mutta lähiaikoina. 

Minä hyvin viisas ihminen menin laittamaan mun kännykkää pääsy koodin ja tein jotai samalla kun laitoin sen ja tadaa laitoin sen väärin, kaksi kertaa. Eli nyt en tiedä mikä se koodi on. Vein sen dna kauppaa (siihe mist ostin sen) ja ne ei osannu tehä sille mitää joten se lähetettii huoltoo. Siis se lähetettii huoltoo lauantaina. Oon joutunu olee ilman puhelinta lauantaista maanantai iltapäivään ja se oli kamalaa. Mut nyt on kamalammat vieroitusoireet siitä mun omasta puhelimesta (iPhone), koska siellä on mun musiikit, kalenteritapahtumat, ohjelmat/pelit ja kaikki. Nyt onneks sain kuitenki R 'n äidin kännykän lainaa. Se on erilainen, mutta sentää saan kavereihin yhteyttä, paitsi et   kaikkien uusien kavereiden numerot, mm Artun ja Onskun  numerot ei oo siellä, koska ne ei ollu tallentunu simkortille. Olin taas kuntonyrkkeilyssä. Oli rankkaa, mutta niin ihanaa samaan aikaan. Tänää ei oo tullu rangaistusta. Pystyin olee ilman karkkia/hese-/mäkkiruokaa. Huomenna meen kampaa...

Otsikko kappaleesta 2 times terror - ikävässä paikassa Vaikka täällä lukee melkein vain huonoja juttuja, on mulla hyviäkin hetkiä ollut. Esim eilen. Oli mukavaa kattoo R 'n kanssa leffaa. Ja tänää kävin kattoo Yön ritarin paluu:n uudestaa. En oo tosissani yrittänyt laihtua. Mäkkärissä ja hesessä on tullut käytyä ja karkkia oon syöny joka päivä. Nyt se loppuu. Joka kerta ku käyn mäkkärissä tai hesessä tai syön karkkia joku muu päivä kuin lauantaina niin mä rankaisen itseeni. En tiiä vielä miten, mutta keksin sen kyllä. Ja joka ilta ja joka aamu teen punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä. 

Ajoin tänään onnettomuus paikan ohi. Ja myöhemmin kuulin siitä uutisissa ja ainoa ajatus mitä ajattelin oli "miksi minä en voinut olla tuolla". Mutta nyt tarkemmin kun ajattelen, en mä haluu kuolla missää onnettomuudessa. Jos mun pitäis kuolla nuorena haluaisin kuolla laihuuteen/syömishäiriöön. Ostin kolme leffaa tänää. The Avengers, The Darkest hour, Super 8. Kaks ekaa noista oon nähny ja tiiän et ne on hyvii leffoi ja toi kolmas on kiinnostanu mua jo pitkään.

Itkuinen päivä taas takana. Kaks kertaa kävin vessassa itkemässä. Eka tuli paha olo riidasta. Sit tuli paha olo ku kuulin et ehkä joutuisin olee hetken yksin ku onskul ja artul on paljon kavereita jotka haluis nähä ne nii alko ahdistaa. Hävetti kertoo niille et en sittenkää haluu/pysty menee sinne traconii. Kun sain sanottuu sen nii sit vaa itkin ja olin menossa vessaa itkee mut onsku tuli perässä ja jäätii sit "juttelee"(minä itkin ja itkin ja me vähän puhuttii) sosiaalitilaan. En saanu itkua lopetettua. Mua hävettää tosi paljo ku onsku oli käyttäny niin paljon aikaa siihen mun asuun. Huomenna vien sille rahaa joka kattaa kulut ja on myös vaivanpalkkana. On täs päiväs jotai ollu hyvääki. Käytii R'n kanssa uimassa ja se oli kivaa. Paitsi näytin et olisin ollu raskaana. Bikineis näytti niin paljo et olisin ollu raskaana et piti lainata äidin kaapista kokouikkareita. Oon ollu tosi väsyny nyt pitkään joten meen nyt (22.00) nukkuu. Suljin koneen jo klo 21. Tää on hyvin...

Ja taas vaikeempi päivä. Laitoin haalaripuvun päälle koska ei oikee ollu muuta puhtaana ja olin liian laiska siihe et olisin ettiny. Ja mulla oli kiire nii se vielä oli syynä etten ettiny muita vaatteita. Kun pääsin koululle ja menin luokkaan, niin Onsku sanoi "Ei kai. Sullakin on tollanen". Se satutti. Ei mua haittaa et joku sanoo asiat suoraan, mutta mä oon vaa herkkä. Varsinki ulkonäöstä. Ku pelkään et näytän tyhmältä. Myöhemmin tänään oli vähän samantapainen juttu. Onsku sano suoraan ja mä olin vähän liian herkkä. Sen siitä saa ku ei muista ottaa lääkkeitä. Kävin koulupäivän aikana kaksi kertaa itkemässä vessassa. Ahdisti niin paljon. Mun piti mennä R 'n luo iltapäivällä, mutta sitten Onsku soitti, että haluunko lähtee leffaan, mitä oltii odottettu pitkää enkuks ja sit lähin. Leffa oliki suomeks, mikä ei haitannu mua. Leffan jälkee olisin halunnu mennä R 'n luo, mut R  sano et on liian myöhä. Sit se sai taas itkun alkamaan. Itkin koko ajo matkan kotiin...

Miksi pitää olla niin vaikeaa. Tänäänkin koulussa melkein itkin ku oli tosi paha olo. Ja itseasiassa myös itkin. Oli niin paha olo, kun tuntui että olen luokan huonoin kaikissa aineissa. Tää paha olo alko siitä ku feilasin saumurin kanssa. Ja sit vielä kuviksessa jouduttii piirtää esineitä aikarajan kanssa. Ja sit vielä jouduttii piirtää ihmismallia. 3 min aikaa, sitten 2,30 min, sitten 2 min, sitten 1,30 min, sitten 1 min ja sitten vielä 40 sekuntia. Se oli helvettiä. Aina kun piirsin liian väärin niin ahdistuin niin paljon etten voinut enää jatkaa. Joten tuloksena oli päättömiä ja jalattomia ruumiita jos niitäkään. Mulla oli monta kertaa mielessä viiltely, mutten ostanut teriä. Kaksi kertaa kävin tänään kaupassa, mutten ostanut teriä. Alkoholia kyllä, mutta en tiedä maistuuko tämäkään siideri hyvältä.