Paljon odotettavaa

Huomenna leffaan, ylihuomenna lintsille, viikol ideaparkkii ja joskus heinäkuus särkisaloon.
Oon ollu jotenki ihmeellisen hyväntuulinen. Oudon iloinen ja sillee. Mut tänää kun oli esitys nii tunsin itteni (silloin kun en ollut lavalla) melko surulliseks. Suunnittelin viiltelyy. Olin sillee "tänää mä viiltelen. ihan varmasti." Mut nyt on sellanen olo etten viiltelis. Se on niinku unohtunu. Mikä on ihan hyvä. Vai mitä?
  Tänää kumarruksis ku pyydettii ohjaaja sinne eteen nii se läpsäs mua perseelle. Kukaa ei huomannu paitsi minä ja muahan se häiritsi. Siis en tietenkää sanonu mitää mut se häiritsi. Se toi muistot takaisin. Muistot seksuaalisista  hyväks käytöistä ja siit oikeus jutust. Niin ärsyttävii asioit. Ja kipeitä. Vieläkin.



Se sattu hetken mut sit ku pääsin kotii ja pääsin pois kauheitten ajatusten luota ku hukuttauduin peleihin ja muihin ajatukset vievään tekemiseen. Nyt ku kirjoitan tätä ne vaa tuli uudestaa mut ne on pakko kestää ku haluan saada ne pois. Jos vaikka kirjoittamisen kautta ne häipyis. Jos ne antais mun olla rauhassa.

Kommentit

  1. Olt kokenut kovia, voimia, älä anna pahan olon voittaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brintellix, päivä 1

Kaksi päivystyskäyntiä viikossa