Kuume

-
Mul on nyt kauhee vauvakuume. Semmonen olo et haluisin lapsen. Aina ku nään vauvan tai ees pelkästään kuvan vauvasta nii tulee semmonen olo "mäkin haluisin lapsen. jos se vaikka muuttais mut". Uskon et lapsi oikeesti muuttais mua. Uskon et sillon haluisin parantua oikeesti. Kyl mun pitäis haluta parantua nytkin. Eilen mä mietinkin et haluisin parantua. Nyt vaa on semmonen olo et "miks mun pitäis parantua? enks mä oo parantunu? enks mä oo hyvä?" Mut enhän mä oo hyvä ku oon masentunu.
Ja yks syy vauvakuumeeseen on se et haluun R'n kans lapsen. Ennen ku kumpikaa meist kuolee. Ja mä pelkään ihan hirveesti et R kuolee. Mä pelkään sitä oikeesti. Mut se saattaa olla turha pelko. Mut silti eihän sitä tiiä millon joku kuolee. Mua pelottaa.



Kommentit

  1. Viivi7. heinäkuuta 2011 klo 19.01

    Vauva ei sinänsä sinua paranna, koska arki pienen lapsen kanssa ei ole helppoa. Toipuminen lähtee sinusta itsestäsi! :) Minulle esimerkiksi kävi niin että kun sain tietää olevani raskaana, minun oli pakko saada vointini paremmaksi ja elämä siihen mallilleen, että pystyn huolehtimaan lapsesta, JOS halusin pitää lapsen itselläni. Ja tottakai halusin ja niin halusi myös lapsen isä. Lapsen synnyttyä vointini kuitenkin jälleen kerran huononi, mutta nyt on taas hyvä vaihe meneillään, kunhan muistan syödä lääkkeeni. :) Mutta ymmärrän kyllä kuumeilusi, silti toivoisin että "hoitaisit" itsesi ensin kuntoon, ennen kuin tekisit lapsen. Ihan lapsenkin kannalta ja oman vointisi kannalta. Voihan se mennä kyllä niinkin että vointisi paranisi vauvan tulon jälkeen, mutta sitä kun ei ikinä tiiä.

    VastaaPoista
  2. Cicatrix9. heinäkuuta 2011 klo 16.02

    ymmärrän vauvakuumeesi, mutta ajattele asiaa lapsen kannalta...mitä jos et parantuisikaan? se olisi kamala ympäristö lapselle kasvaa. Anteeksi jos kuulostan syylistävältä, se ei ole tarjoitukseni, olen vain aina itse ajatellut, etten voisi tehdä lapselle niin

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brintellix, päivä 1

-
Tää blogi on jäänyt vähän pois ku en oo tiennyt myös kirjoittaa. Mun olisi pitänyt kirjoittaa kun lopetin lääkkeet. Olisi pitänyt kirjoittaa siitä kokemuksesta niin olisi myöhemmin voinut katsella ja lukea millaista se oli. Sillä nyt se lääkkeetön aika loppui. Olin 194 päivää ilman lääkkeitä. Päätin että pidän nyt täällä kirjaa tästä uudesta lääkkeestä ja miltä se tuntuu / miten se vaikuttaa. Eilen olin lääkärin tapaamisessa ja siellä suostuin uuteen lääkitykseen koska tää väsymys vaikuttaa niin pahasti mun jaksamiseen. Väsymys siis alkoi 16.9. ja paheni kuukausittain. Marraskuun alussa viiltely tuli takaisin ja jouduin myöntämään etten voi hyvin. Viiltely oli hyvä merkki siitä ja mun itkukohtaukset. Itkin siis hysteerisesti ja ajattelin että en jaksa enää. Joulukuu on alkanut hieman paremmin. Mutta silti olen väsynyt.  Tämä uusi lääke on nimeltään "Brintellix". Se on kuulemma uusi lääke joka voi auttaa myös kognitiivisen toiminnan kanssa. Muistaakseni se lääkäri sano
Lue lisää

Kaksi päivystyskäyntiä viikossa

-
Taas tuli käytyä päivystyksessä. Ekana sunnuntaina koska mun pulssi oli yli sata yli tunnin. Multa otettii sydän filmi, mut ne sano et se on okei ja et tää on normaalii nuorilla. Ei ainakaa tunnu normaalilta. Eilen sitten viilsin viillon, joka oli 2cm pitkä, 0,5cm levee ja 2mm syvä. Soitin sinne päivystyksee ja kysyin et pitäiskö tulla ompeluttaa se ja se tyyppi sano et joo. Menin sit sinne, olin siellä kasin aikaan. Ne otti mut sisään puol ysin aikaa, putsas haavan ja jätti mut makoilee siihe pöytäsängylle puoleksi toista tunniksi. Makasin sen tunnin siinä mut sit alko ärsyttää ja nousin istuu ja aloin räplää kännykkää. Lopulta lääkäri tuli ja ompeli kaksi tikkiä siihen. Ei puudutettu koska oli vain kaksi tikkiä. Se lääkäri sano et mulla on aika sitkeä iho ku ei tainnu neula meinata mennä läpi. Tässä kuvia. Kommentoi jos et halua nähdä tämmöisiä kuvia, niin en ehkä enää laita.
Lue lisää