Vihdoin kotona
Se oli sitte pieni reissu sinne osastolle. Se oli viikon mittainen kriisi jakso ja silti ehti monta asiaa tapahtua. Esim se et nyt mul on siniset hiukset :D ja se et sain raivokohtauksen siel ja heitin mun lasit lattialle ja sanka vähän väänty. Lääkitystä vähän lisättii ja sijoitus juttu lähti taas käyntii.
Nyt olo on melko ok. Ehkä siksi koska sain tavata R'n "pitkästä" aikaa. Viimeks nähtii lauantaina ja tää oli aika pitkä väli. Oli tosi ikävä. Eikä haittaa vaik nähtii vaa tunnin verran mut oli niin ihanaa nähä mies jota rakastan hyvin paljon.
En jaksa kertoo muuta tänään. Voin ehkä yrittää kertoa jotain jos haluatte mutta jos ei nii sit jätän kertomatta ku ei siellä oikeestaan mitää muuta käyny. Kaikki on nyt ok.
Nyt olo on melko ok. Ehkä siksi koska sain tavata R'n "pitkästä" aikaa. Viimeks nähtii lauantaina ja tää oli aika pitkä väli. Oli tosi ikävä. Eikä haittaa vaik nähtii vaa tunnin verran mut oli niin ihanaa nähä mies jota rakastan hyvin paljon.
En jaksa kertoo muuta tänään. Voin ehkä yrittää kertoa jotain jos haluatte mutta jos ei nii sit jätän kertomatta ku ei siellä oikeestaan mitää muuta käyny. Kaikki on nyt ok.
Koetko saaneesi avun osastolta vai oliko tavallaan turha reissu? :) Aika lyhyt aikahan tuo viikko on, että eihän kukaan siinä ajassa parane.
VastaaPoistaAivan. :) Mutta miksi "pomppuuttavat" sinua osaston ja kodin välillä? Eikö olisi parempi että olisit kerralla ihan kunnon jakson siellä? Vai eikö ole tarpeen? Itse ainakin koin tosi voimia vieväksi rampata koko ajan osaston ja lastenkodin väliä. Tuntui että paranemiseni ei pääse ikinä alkuun, kunnes olinkin yli vuoden putkeen osastolla.
VastaaPoistaEihän se koti olekaan, mutta joskus tilanne vaatii sen että osastolla on oltava. Mutta toivottavasti et enää ainakaan kovin useasti osastolle joutuisi. Jossain vaiheessa voi käydä niin, että laittavat sinut semmoiseen paikkaan mistä ei ihan viikon reissulla selvitä.
VastaaPoistaEtsivätkö laitosta vai sijaisperhettä?
VastaaPoista