"Ei se viiltely nyt heti lopu mut sit joskus"

-
"Ei se viiltely nyt heti lopu mut sit joskus" mun omahoitaja sano ton. Siin vähän ennen ku lähin sielt osastolt. Mun tekis mieli yllättää kaikki ja olla viiltelemättä ja lopettaa viiltely just nyt mut silti vähän tuntuis et haluisin viillellä. Mut sen oon päättäny et mä HALUAN parantua. Siitä ei oo epäilystäkään. Mut silti se viiltely kummittelee mieles.

Onneks kuitenki mulla on ollu parempi olla nytte. Ei oo tarvinnu ottaa tarvittavii. 

Mulla on se varvastoimenpide juttu perjantaina. Siin leikataa kynnest puolet pois ku se kasvaa ihon sisää... Siin kyl annetaa paikallispuudutus mut mua pelottaa tosi paljon. Ehkä vähän liikaa ja turhaan kans mut mä pelkään. Pelkään sitä neulaa kun laitetaa se puudutus ja pelkään et jos ne vaik leikkaa vähän ohi tai jotai. En mä tiiä. 
  Mut pelkää'n kuitenki. Enkä uskaltais mennä yksin... R valitettavasti ei pääse mukaan eikä iskä suostu tulee muuta kuin kyyditseen mtu sinne ja takas kotii.. 
  En mee sinä päivänä kouluu ku on tää varvastoimenpideoperaatio juttu ja sit on psykologi samana päivänä mut myöhemmin tietty. Ainii onhan mulla psykologi jo maanantaina nii pääsen puhuu siit et pelkään. Ku mulla (onneks) tihennettii niit käyntei siel. 

Mut täs tais olla jo tarpeeks. Pärjäilkää siel :)

Kommentit

  1. Viivi10. syyskuuta 2011 klo 23.01

    Sinä itse päätät milloin se viilteleminen loppuu, ei kukaan muu.

    VastaaPoista
  2. Cicatrix11. syyskuuta 2011 klo 11.17

    pidä kiinni siitä halusta parantua! tässä yks sivusta viiltelyn lopettamisesta englanniksi jos kiinnostaa joka saattais auttaa http://www.selfinjury.org/docs/selfhelp.html

    VastaaPoista
  3. Cicatrix13. syyskuuta 2011 klo 18.29

    kiitos :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brintellix, päivä 1

-
Tää blogi on jäänyt vähän pois ku en oo tiennyt myös kirjoittaa. Mun olisi pitänyt kirjoittaa kun lopetin lääkkeet. Olisi pitänyt kirjoittaa siitä kokemuksesta niin olisi myöhemmin voinut katsella ja lukea millaista se oli. Sillä nyt se lääkkeetön aika loppui. Olin 194 päivää ilman lääkkeitä. Päätin että pidän nyt täällä kirjaa tästä uudesta lääkkeestä ja miltä se tuntuu / miten se vaikuttaa. Eilen olin lääkärin tapaamisessa ja siellä suostuin uuteen lääkitykseen koska tää väsymys vaikuttaa niin pahasti mun jaksamiseen. Väsymys siis alkoi 16.9. ja paheni kuukausittain. Marraskuun alussa viiltely tuli takaisin ja jouduin myöntämään etten voi hyvin. Viiltely oli hyvä merkki siitä ja mun itkukohtaukset. Itkin siis hysteerisesti ja ajattelin että en jaksa enää. Joulukuu on alkanut hieman paremmin. Mutta silti olen väsynyt.  Tämä uusi lääke on nimeltään "Brintellix". Se on kuulemma uusi lääke joka voi auttaa myös kognitiivisen toiminnan kanssa. Muistaakseni se lääkäri sano
Lue lisää

Kaksi päivystyskäyntiä viikossa

-
Taas tuli käytyä päivystyksessä. Ekana sunnuntaina koska mun pulssi oli yli sata yli tunnin. Multa otettii sydän filmi, mut ne sano et se on okei ja et tää on normaalii nuorilla. Ei ainakaa tunnu normaalilta. Eilen sitten viilsin viillon, joka oli 2cm pitkä, 0,5cm levee ja 2mm syvä. Soitin sinne päivystyksee ja kysyin et pitäiskö tulla ompeluttaa se ja se tyyppi sano et joo. Menin sit sinne, olin siellä kasin aikaan. Ne otti mut sisään puol ysin aikaa, putsas haavan ja jätti mut makoilee siihe pöytäsängylle puoleksi toista tunniksi. Makasin sen tunnin siinä mut sit alko ärsyttää ja nousin istuu ja aloin räplää kännykkää. Lopulta lääkäri tuli ja ompeli kaksi tikkiä siihen. Ei puudutettu koska oli vain kaksi tikkiä. Se lääkäri sano et mulla on aika sitkeä iho ku ei tainnu neula meinata mennä läpi. Tässä kuvia. Kommentoi jos et halua nähdä tämmöisiä kuvia, niin en ehkä enää laita.
Lue lisää